Lohikäärmeeni johdatti minut evoluution matkalle mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen. Artikkelissa: alkutunteet, energiat ja värähtelyt, vaistomaiset reaktiot ja alitajunta, päätöksenteko, empatia ja tunneäly ja myötätunto, intuitio, ihmisten yksilösielu ja eläinten ryhmäsielu, sydämen ykseys, erottelukyky, pelko ja kipu ja rakkaus, luonnon ohjaus, sydämen solmu (Vishnu granthi), Kundaliini ja kaunis persona ja ego, läsnäolo.

SIVU 1: JOHDANTO ARTIKKELIIN

Tuttu ja tuntematon näkymätön maailma on erityisherkille, empaateille ja muille totuuden polulla kulkijoille enemmän näkyvä, tuntuva, yliaistittava, todellinen ja tiedostettavissa. Miten sinä koet sisäisyytesi, tietoisuutesi ja sen maailmasi? Mitä ihmisyys ja henkisyys merkitsee sinulle? 

Kun naputtelin näppäimistön kirjaimia luodakseni artikkelin, Lohikäärmeeni johdatti yllättäen minut värähtelylliselle evoluution matkalle. Matka kertoo mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen. Eläimet kuten myös ihmiset kehittyvät ja joutuvat muuntamaan itseään luonnon, elinympäristön ja toistensa keskuudessa elämisen vuorovaikutuksessa.

Kirjoitan tietoisuuden kehittymisestä; varhaisemmin koetusta aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnän värähtelyistä, vaistosta, aisteista, tunteiden muodostumisesta ja yhdistymisestä ajatuksiin. Kerron tunneälyn ja intuition kypsymisestä yhteisössä. Tarkastelen egon rakenteen ja kauniin personan roolia henkisessä kasvussa ja Kundaliini prosessissa. Jaan kokemuksiani sydämen psyykkisen solmun avautumisesta, luonnon ohjelmoinneista ja siitä irtaantumisesta. 

SIVU 1: ONKO NÄKYMÄTÖN OLEMASSA?

Uskomme tunteiden ja ajatusten olemassaoloon, vaikkemme voi niitä koskettaa tai nähdä fyysisellä tasolla. Tunteet ja ajatukset tosin koskettavat meitä kouriin tuntuvasti jopa. Tiedämme niistä vankkumattomalla varmuudella. Emme vaadi tieteellistä todistelua tunteiden ja ajatusten olemassaololle. 

Voimme ymmärtää maailmanlaajuisesti mitä tarkoitamme perustunteilla. Suurin osa meistä pystyy kokemaan kehomielessä tai energiakentässään monenlaisia tunteiden variaatioita. Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho kuuluvat meidän alkutunteisiin eli perustunteisiin. Tunteet tarjoavat evoluution kulussa muotoutunutta kokemuksellista tietoa itsestämme ihmisinä. 

Näkymättömän kuvaileminen

Meillä ei ole vakiintuneita universaaleja termejä kertomaan fyysisin aistein näkymättömästä ; energioista, värähtelyistä, ihmisolennon fyysisille aisteille näkymättömistä olemuspuolista, tietoisuuden ominaisuuksista, tuntemattomasta, Ikuisesti Tuntemattomasta.. Samaa asiaa kuvaavat erilaiset sanat voivat pelkällä älyllisellä ymmärryksellä näyttäytyä meille eri asioina. Ne ovat vaikeasti käsitettäviä kuten epäuskottaviakin, jos emme ole omakohtaisesti kokeneet kuvattua ilmiötä. 

Samat sanat voivat myös kuvailla eri asioita tietoisuuden traditiosta ja niiden lausujasta riippuen. Selityksiä, filosofioita ja Oppeja kuten uskontoja on monenlaisia mitä voidaan käyttää samoista esoteerisista tapahtumista kerrottaessa. Erilaiset polut johtavat meitä usein lopulta yhteen tietoisuuteen, universaaliin Itseen, vain eri näkökulmien kautta. 

Tunteet ovat kokemustietoa

Meidän on täytynyt ammoisina aikoina oppia evoluution myötä käsittämään tuntemuksia, aistimisia ja evoluutiossa kehittyneitä tunteita. Opettelimme ottamaan suunnan niiden perustalta ja kuvailemaan niitä. Osaamme havainnoida missä kohtaa kehoa ne tuntuvat. Tunteiden tunteminen ja niistä tietoisuus on meille päivänselvää nykyään, vaikkei se ole ollut niin menneinä aikoina. 

Nykypäivänä onkin haastavaa kuvitella elämää ennen tai vastikään egon kehittymisen aikoihin, kun emme vielä niinkään tiedostaneet itseämme, tunteita tai pystyneet niitä analysoimaan älyllisesti. Egon ansiosta tiedostamme itsemme. Tunteiden avustuksella olemme selvinneet ihmislajina hengissä. Lohikäärmeeni mukaan vain tunteiden kautta käyden henkinen kasvu ja ihmisyyden jalostaminen korkeampaan tietoisuuteen on mahdollista. 

Lohikäärmeoppi  

Samalla kun kirjoitin Lohikäärmeeni ohjasi minut historialliselle matkalle havainnoimaan värähtelyjä ja viestinnän muotoja mitä ihmisillä ja eläimillä on ollut. Hermostollisesti herkkänä (HSP) ja empaatin piirteisenä katsantokantani tietoisuuden asioihin tulee useinmiten värähtelyjen tiedostamisen suorasta kokemuksesta. Ilmaisen parhaani mukaan tällä matkalla kokemiani värähtelyitä, vaikkakin niitä on mahdotonta täydellisesti sanoittaa. 

Tutkailin myös psyyken ammattilaisten ajatuksia muistin virkistämiseksi aiempien tämän elämän sisäisen opetuksen sydämen oppien aiheista. Lohikäärme on henkisen korruption vartija. Siksi Lohikäärmeeni painottaa aina tietoisuuden tason noustessa perusteellisesti luodun pohjan eli ihmisen psykologisen ymmärtämisen tärkeyttä kaikissa evolutionaarisen tien vaiheissa. Kertaus onkin Opintojen Patchamama! 

SIVU 1: LUONTO JA ALKUKANTAINEN VIISAUS

Ihmislajin evoluution alkuaikoina viiden aistin lisäksi saatoimme tunnistaa itsessä eräänlaisen ennemminkin kehollisesti sisäisyytemme kautta ilmenevän energian. Kuvailen sitä aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdintänä tai väreilynä. 

Saimme aistiemme kautta tietoa ulkoisesta maailmasta. Maku- ja hajuaisti olivat ehdottomat ensimmäiset edellytykset selviytymiseen saadaksemme elämän alusta alkaen energiaa kasvuun. Tunto-, kuulo- ja myöhemmin täyteen mittaansa kehittyvä näköaisti täydensivät meidän saamiamme sisäisiä havaintoja ympäristöstä.  

Erilaiset sisäiseen ja ulkoiseen tuntoon sekä muihin aisteihin pohjautuvat alkutunteenomaiset värähtelyt ilmenivät kehomielen kokemuksien kautta. Havaitsimme näitä vaistomaisia värähtelyitä vaaran, turvan ja erilaisten elämää parantavien mahdollisuuksien osoittajina. 

Luonnon kanssa yhtä ja erillisiä 

Ennen ajattelun ja nykyisin koettujen tunteiden kehittymistä ihmisten välinen kommunikointi saattoi olla telepaattista ja pitkälti vastaavanlaista mitä eläimillä on nykyisellään. Toisin kuin eläimet, ihmisinä olemme oppineet tiedostamaan lajillemme tyypillisellä tavalla itsemme jatkuvasti myös erillisinä sekä luonnosta että toisistamme. 

Olimme samalla osa luontoa, jonka värähtelyt olivat ympärillämme yhtä kanssamme, ja samalla tunnistimme itsessämme oman energiakentän värähtelyn. Kokiessamme aisti-tunto (sensory-somatic) värähtelyjä tiedostimme sisäisyyden kautta ympäristöämme. Havaitsimme valoisuuden vaihtumisen esimerkiksi auringosta, kuusta ja tähdistä johtuen. Aisti-tunto liikehdinnän kautta saimme tietoa ilmaston muutoksista, kasvien energioista ja eläinten sekä ihmisten liikkeistä ja heidän sen hetkisistä aikeista. Toimimme tällöin miltei täysin luonnon lakien alaisuudessa kuten luonnon armoilla. Elämämme oli aina tässä ja nyt. 

Käytöksemme oli ennemminkin ryhmäsielua vastaavaa alku aikanamme ponnistellessa pienissä ryhmissä silloisissa luonnonolosuhteissa henkiin jäämisen taisteluissa. Egon luotuminen mahdollisti meidän kehittymisen yksilöiksi. Itsensä tiedostamisen takia meillä on yksilöllinen sielu. 

Eläinten ryhmäsielu

Eläimellä ei ole yleisesti samoin tietoisuutta itsestään erillisenä olentona. Eläimen sielu tai energiakenttä on kuin yksi sielun osa ryhmäsielusta mikä tekee päätökset täysin alemman luonnon ohjauksella. Kuitenkin on eläinlajeja kuten delfiinit, simpanssit ja elefantit sekä linnuista harakat joilla on alkukantainen tajuaminen olevansa erillinen lajitoverien ryhmässä ja luonnosta. Poikkeuksellisesti joillekin yksiköille lajeissa, joissa tätä ei yleensä ilmene laji tyypillisesti, voi kypsyä primitiivinen erillisyyden tunnistaminen. 

Millainen kokemus eläimellä on erillisenä luonnosta ja lajinsa jäsenistä ja samalla ollessaan yhtä laumasielun kanssa? Voit kokeilla löydätkö sisäisyydestäsi suoran tiedon värähtelyin eläinten kokemasta erillisyydestään laumassa. Pelkällä mielikuvituksella sen ymmärtäminen voi olla liian haastavaa, personan ajatus toiminta joka sanoo “minä olen minä” nousenee heti esille.     

Osa eläinlajeista tarvitsi jäsenten itsetunnistamisen erillisinä ja välistä itsenäisenä tekijänä, voidakseen toimia ryhmäsieluna tehokkaammin. Vaikka alkeellinen erilliseksi tunnistaminen on olemassa, on tällaisen alkeellisen “melkein kuin yksilöllisen” eläimen ikään kuin itsenäisenä ilmentyvä käytös ja toiminta täysin harmoniassa ryhmäsielun mukaisesti. Eläin toimii ryhmänsä ja lajinsa selviytymistä ja etua palvellen.

Ihmisten vaikutuspiirissä elänyt norsu, joka youtube videolla maalaa taulua ja tunnistaa itsensä peilistä, voi olla saavuttanut korkeimman kehityksen asteensa eläimenä. Ehkä seuraavassa elämässä sen sielu syntyy ihmislajiin ja aloittaa pitkän evolutionaarisen matkansa tietoisuutensa kehittämiseksi ihmisyyteen.  

Eläimillä ei ole egoa, joka mahdollistaisi todellisen tietoisen ja itsellisen yksilöllisyyden kehittymisen ja oman ”sooloilun” välittämättä ryhmäsielustaan. Ihmisen yksilöllisyys taas antaa vapauden toimia ainoastaan itsekkäitä etujaan ja halujaan “itseään palvellen” ollessaan vahvasti kytköksissä vaistonvaraisen reaktiivisen ohjauksen kanssa. Myös tietoisesti voimme valita toimia vain itseämme ajatellen sivuuttaen toiset kokonaan.   

Alkutunteiden muodostuminen 

Erilaisissa elämäntilanteissa huomion kiinnittyessä sisäisyyden kokemukseen muodostuivat aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnästä alkutunteet; Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho. Elossa pysymiseen aluksi ensisijaisesti käyttämämme hajuaisti, saattoi tuoda tietoisuuteemme alkutunteen tiettyyn tuoksuun liittyvästä tapahtumasta. Koimme pilaantuneesta ruoan hajusta inhoa. Tai tulipalon luomista hajuista saatoimme kokea surua, pelkoa tai vihaa, kun mielemme liittivät hajun henkeämme uhkaavaksi.    

Aloimme kiinnittää evoluution myötä muiden aistien avustuksella huomion omiin ja toisten keholliseen liikehdintään, äännehdintään, eleisiin ja ilmeisiin. Opimme lisää seuratessa ja peilatessa itseämme ryhmäämme ja eläinkunnan käytökseen. Havainnoimme myös sisäisyyden kautta ympäröivän luonnon muutoksia ja ilmiöitä. Esimerkiksi luonnossa toisinaan “itse syttyvä” tuli oli meille jotain ihmeellistä ja aivan käsittämätöntä. 

Alkutunteita tunnistaessa, tiedostaessa ja niitä eläessä aktiivisesti vakiintui kehomieleemme selviytymisvaistojen järjestelmä. Muodostimme mielen kuvia maailmassa eläessämme näkemisistä ja kokemuksista tietoisuutemme aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdintään liittyen. Mielessä ilmenevät erilaiset väreet ja kuvat olivat sulassa sekasotkussa kaikki lomittain. Värähteleviä mielen tuotoksia ja tietoa alkoi kertyä liiaksi käsittely kykyyn nähden. Tarvitsimme jotain suodattamaan, yhdistelemään ja järjestämään informaation sen hetkisen tarpeen mukaisesti.  

Vaistojen olemus ja muisti

Eläimillä on vain tämä hetki mielissään. Niiden luomat muistot joita elämänkokemukset ovat, ovat säilössä lihasmuistissa ja aistijärjestelmässä sekä ryhmäsielun luonnon muistissa. Alkuihmisten monimutkaisemmat kehittyvät aivot ja tietoisuus alkoivat vaatia edistyneempiä ratkaisuja. 

Aistijärjestelmämme välityksellä yhdistimme mieleemme selviytymiselle elintärkeää tietoa aikaan ja paikkaan liittyen. Näin ihmislajille yhteinen ja yksilöllinen muistimme alkoi kehittymään. Muistin vaikutuksesta mielissämme alkoi itää ajan käsite. Värähtelevät muistot ja visuaaliset kuvaelmat joihin saatoimme mielessä palata olivat jo koettuja. Elämässä parhaillaan tapahtuva oli tämän hetkistä kokemusta. Värähtelyt mitä ei ollut manifestoitunut fyysisellä tasolla olivat kohta tulossa meille. 

Muistin luotumisen mukana keskinäinen viestintämme kehittyi. Saatoimme jättää viestejä toisillemme esimerkiksi asettamalla kiviä merkiksi. Näin edelleen kehitimme mielikuvitusta, luovuutta ja muistia. Käytimme sujuvasti erilaisia merkkejä ja symboleja ilmaistakseen itseämme. Välitimme tietoa suojattuissa kohdissa kuten luolien seinämiin piirrustaen. 

Ukkonen ja salamointi, kuuma polttava auringonpaiste joista luotui tulta oli meille kuin taikuutta. Olimme oppineet ensin kunnioittamaan tulen elementtiä. Pitkän evolutionaarisen ajan päästä vasta yleisenä elämäntaitona opimme valjastamaan tulen käyttöömme. Tuli toi mahdollisuuksia uudenlaiseen ja turvallisempaan elämään. Emme olleet enää täysin valon ja pimeyden tai kylmyyden rajoittamia, emmekä ainoastaaan luonnon armoilla. Elämys maailmamme laajeni. Tuli suojasi meitä pedoilta. Tuli teki ravitsemuksesta monipuolisempaa. Aivojen fyysinen ja samoin henkinen kapasiteetti saattoi näin kasvaa. 

Opimme luottamaan vaistomaisiin reaktioihimme paetessa saalistajilta ja kilpailijoilta tai vihollisilta, etsiessä ravintoa ja suojellessa itseämme ja jälkikasvua. Ajan kuluessa nämä vaistomme sulautuivat syvälle geneettiseen biologiaamme. Siten alkutunteisiin perustuvat vaistot ovat synnynnäisiä ja niitä pidetään suurelta osin kiinteinä ja muuttumattomina. 

Vaistojen automaattiset reaktiot toimivat alitajunnan tasolla ohittaen tietoiset ajatteluprosessit. Näin saimme tilaa tietoiseen mieleen käsitellä kullakin hetkellä tähdellisiä asioita. Vaistot laukaisevat nopeita fysiologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia muutoksia uhkaavien tilanteiden tai uusien mahdollisuuksien läsnä ollessa. Vaistot vaikuttavat siihen miten reagoimme tunteella. Vaistoilla on myöskin roolinsa ihmisten välisessä toiminnassa mikä muokkaa sosiaalisia siteitä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisössä.

SIVU 2: YKSILÖITYMINEN JA PUHE

Yhteisöllisen elämän ja tulen valjastamisen myötä aloimme kokea riittävästi perustavanlaatuista turvaa. Näin meille jäi enemmän tilaa henkiselle kasvulle. Ajan saatossa aloimme yksilöityä ryhmän jäseninä tehdessämme erilaisia hengissä selviytymiseen ja elämänlaadun parantamiseen liittyviä tehtäviä ja keksintöjä. Luovuutemme kasvaessa saatoimme tehdä luonnonmateriaaleista monipuolisempia esineitä. Lapsille leikkikaluja ja aikuisille patsaita osoittamaan tunteitamme. Tai taidetta uhrilahjoiksi ja ylistykseksi luonnonvoimille, jolta olimme saaneet lahjana tulen. 

Yksilöityminen ja erillisyys

Olimme olleet enemmän yhtä luonnon kanssa ja kokeneet ryhmäsieluisuutta tai samankaltaisuutta yhteisössä. Olimme olleet ennemminkin yksi monista koostuva olento elämän ja kuoleman taistelussa. Jälkikasvu apinoi vanhempiaan opetellessa selviytymistä ja elämää. Meidän kaikkien sielut ja energiakentät värähtelivät samanväreisesti ja olivat vahvasti kosketuksissa toisiinsa. Yksilöitymisessä aloimme erillistyä toisistamme. Aloimme itsenäistyä kun tutkimme omaa tietoisuutta, sen sijaan että vain olisimme oppineet pelkästään sen mitä toiset jo osaavat.

Aloimme nyt kokea aiempaa enemmän vastakkaisuuksia toisten kanssa sekä sisäisyydessämme. Vähitellen tunteenomaiset värähtelyt monipuolistuivat erilaisista vuorovaikutuksen kokemuksista suhteessa läheisiin ihmisiin ja tiettyyn rooliin yhteisössä sekä tietotaitoon nähden. Valtaosa ihmisistä toimivat ennemminkin maallisissa perustehtävissä. Jotkut yksilöt valikoituivat tutkimaan ja kehittämään vakavamielisesti henkisesti itseään ja ihmisen olemusta. 

Värähtelymme kehittyivät ja erilaistuivat edelleen ja tunnistimme uudenlaisia energioita. Näin ennemminkin eläimellisten alkutunteiden Ilon, surun, hämmästyksen, vihan, pelon ja inhon lisäksi löysimme itsestämme sosiaalisissa tilanteissa erilaistuneita tunteenomaisia värähtelyitä. Näistä muodostui ihmislajille tyypillisiä tunteita. Koimme erilaatuiset tunteet positiivisiksi kuten turvallisuus, ystävällisyys ja yhteenkuuluvuus tai negatiivisina esimerkiksi; välinpitämättömyys, hylätyksi tuleminen ja ahdistus. 

Perhepiirien muodostuminen

Tietoisuus kehittyi laaja-alaisemmin ja nopeammin omalaatuisina yksilöinä toimiessa mitä yhtenä joukkona kokiessa ja värähdellessä miltei samaa. Havaitsemamme yksilöiden itsenäisemmin hankkima yhteinen koko ryhmää hyödyttävä tieto laajeni expotentiaalisesti. Mieliemme toimintojen monipuolistuminen, muistin kehittyminen, syntymän ja kuoleman todistaminen yhteisössä ja luonnon kausittaisen rytmin seuraaminen johdattivat alkukantaisen ajan käsitteen kehkeytymiseen. 

Tunteet kiinnittivät ja liittivät meitä toisiimme. Myös keskinäinen riippuvuus oli läsnä yhdessä hengissä selviämisessä. Erillistyessämme myös piirimme pieneni siinä suhteessa että tietyt läheisemmät yksilöt ja sielut yhteisössä olivat meille ylivertaisesti tärkeämpiä kuin toiset. Keskinäisen riippuvuuden ja menetyksien kokemisissa aloimme tuntea tarvetta välittää tietoa kuoleman jälkeiseen tulevaan etenkin omalle suku- tai klaani perintölinjalle.   

Tiedon perintö

Tarvitsimme keinon muistojen, menneistä opittujen, tulevan tapahtumien, tunteiden ja käytännön asioiden viestimiseen laajemmasti yhteisössä. Elinaikamme oli lyhykäinen. Tietoa tuli jotenkin saada välitettyä konkreettisesti samaten tulevaisuuteen jälkipolville. Erillistyminen ja omanlaisuus toi lisää tietoa ja taitoja, vaan samalla aiemmin samankaltaisissa värähtelyissä näkymätön ymmärryksen yhteys toisiin alkoi hälvetä. 

Yhteytemme luontoon heikkeni monenlaisten emotionaalisten värähtelyiden ja uusien mielen ulottuvuuksien viedessä paljon huomiota. Yleensä ymmärsimme helpommin läheisten ja yhdessä elämyksiä kokeneiden ihmisten kanssa tutumpia energioita. Emme tunnistaneet uusia värähtelyitä. Jos emme olleet omakohtaisesti kokeneet tiettyjä värähtelyjä, emme tienneet mitä ne tarkoittavat käytännössä. 

Tarvitsimme ulkopuolelta eli toisilta vahvistusta sille mitä he tarkoittivat värähtelyissään ja kehollisella ja eleellisellä ilmaisullaan. Ilmaisimme asioita toisillemme jo aiemmassa kehityksemme vaiheessa ensin viittoiluilla ja ilmaan piirroksina, oksalla maahan merkitsemisellä, taiteella tai muutoin imitoimalla. Tarvitsimme nyt enemmän ja tarkempaa viestintää ollaksemme paremmin yhteydessä toisiimme. 

Sisäinen yhteys luonnon kautta

Suhteen väljähtyminen toisiin ja luontoon aiheutti meissä kaipausta päästä jotenkin takaisin yhteyteen. Saatoimme matkia eläimillä esiintyviä rituaaleja tunteaksemme itsemme osaksi luontoa taas. Tömistelimme, elehdimme ja liikehdimme kuin eläimet pariutumis- ja taistelu rituaaleissaan. Löysimme luonnon, Äiti Maan, ja sydämen sykkeen kautta rytmin. 

Saatoimme yhteisön kokoontumisissa liikehtiä ja äännellä kuten lauma tai parvi. Käytimme luonnosta löytyvää materiaalia lisänä tuodaksemme rytmiä ja äänimaailmaa ilmoille. Nuotion äärellä saatoimme kokoontua myös pimeään aikaan. Teimme soittimia; simpukka torvia, pajupillejä ja rummutus välineitä tukemaan yhteyden luomisen tapahtumia. Vähitellen primitiivisestä liikehdinnästä muotoutui ajan havinassa liikuntaa jota kutsumme tanssiksi. 

Tanssi ja sen kaltaiset ilakoinnit syntyivät sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteyden lujittamiseksi kuten antamaan rohkeutta tilanteissa joissa sitä tarvittiin jokin sorttisen vaaran ollessa ilmoilla. Tanssin kaltaisessa liikunnassa kehomme kemiat loihtivat hyvää oloa. Joillekin liikkunta aiheutti euforiaa ja muuntuneita tietoisuuden tiloja, joissa voitiin nähdä syvemmälle aiempaa moniulotteisempaan mieleemme ja tavoittaa luonnonvoimia ja jumaluuksia.  

Lintujen laulantaa ennen puhetta 

Ennen äänen värähtelyjen muodostumista sanoiksi kehitimme instrumenttia eli kehoamme erilaisin ääntelyin, elein ja ilmein. Saatoimme matkia luonnosta kuulemia ääniä. Sittemmin fysiologian hioutuessa primitiivinen kieli oli ensin soinnullista ja soljuvaa miltei laulamisen kaltaista. Etenkin lintujen puhe oli meistä hyvin kiehtovaa. Se oli monipuolista ja vivahteikasta äänenkäyttöä, jota ihailimme monissa sukupolvissa ennen oman kielemme muodostumista. 

Linnut olivat olemassa ennen ihmistä. Voit ehkä pohtia miksi lintujen evoluutiossa laulanta tuli olemaan. Ehkäpä lintujen ympäristössä on värähtelevää melua. Tuuli, sade, vesistön lorina ja pauhu, puitten havina ja muut eläimet ja hyönteiset. Nämä ovat häiriötekijöitä, värähtelyjä värähtelyjen joukossa. Linnun aivoille oli liian vaativaa erottua ja löytää kumppania monenlaisten värähtelyjen maailmassa. 

Sulkien tai siipien läpättely ja nokan koputtelu eivät riittäneet yksistään. Niiden tuli tuottaa, voimakasta ja ympäristöstään erilaista värähtelyä, joka kantautui kaiken muun yli. Värähtelyistä tuli evoluutiossa myös fyysisillä korvilla kuuluvaa voimakas volyymista liverrystä. 

Puhetta inspiroiva linnun laulu

Mietit kenties miksi lintujen tuli tulla huomatuiksi ja kuulluiksi? Eikö olisi turvallisempaa pysytellä piilossa? Artikkelin alkupuolella todettiin eläimillä olevan ryhmäsielu, eikä niinkään erilliseksi itsensä tunnistamista. Säilyäkseen elossa lintulajin jäsenet tarvitsivat tehokkaan tavan kohdata toisensa jatkaakseen lajiaan. Linnun lajikohtainen laulu voikin olla luonnon tapa kompensoida yksilöllisyyden, itsensä tiedostamisen, puuttuminen. 

Äänenkäyttö tullakseen huomatuksi, oli kyse pesimiseen liittyvistä asioista, uhan varoittamisesta, ruoan tarpeesta tai parvessa lennon määräyksistä, on alkukantaista ja tehokasta. Myös ihmislapset tietävät tämän vaistonvaraisesti. Tietty lintulaji ryhmäsieluna sai evoluutiossa yksilölliset tunnusomaiset piirteet. Yksi lintu jäsen ei ole sinänsä yksilöllinen. Ehkä voidaan ajatella, että koko lintulaji on yksilöllinen eri lajin lintujen ryhmäsielujen joukossa. 

Kummastelimme lintujen laulutaitoja ja myös inspiroiduimme siitä. Ihmislajin yksilöt ketkä olivat keskittyneet vakavasti ja antaumuksellisesti elämäntyönään itsensä ja luonnon tutkimiseen saattoivat kuulla sisäisyytensä värähtelyissä äänteitä ja tavuja. Aloimme kokeilla omaa äänen käyttöä ja tavujen muodostamista. Joogafilosofiassa foneettisen kielen ajatellaan syntyneen sisäisin korvin tiedostetuista chakrojen värähtelyistä. Foneettinen kieli levisi vähitellen ihmisten perusmassalle opeteltavaksi jolloin kanssakäyminen tekeytyi sujuvammaksi. 

Tunteiden, kuvien ja sanojen yhdistyminen 

Muodostimme ja opettelimme sanoja joista tuli vähitellen sisäistä ja ulkoista puhetta. Tunteet olivat edelleen oleellisia yhteisöllisyyden kokemuksessa. Vähitellen löysimme sopivia sanoja niiden ilmaisemiseen. Puheesta tuli tärkeä ilmaisuväline. Viestintä ei ollut enää juurikaan suoraa, värähtelyiden välistä telepaattista tiedonsiirtoa fyysisin elein höystettynä. Puheella pystyimme myös peittämään ja salaamaan niitä tunteita ja tietoa mitä emme tahtoneen välttämättä toisille jakaa. 

Ajan käsite monipuolistui ajatusten myötä ja järjestäytyi mieliimme ajanlaskun konseptina. Ajasta tuli strateginen väline niin ihmissuhteissa, vaihtotaloudessa, kahinoissa kuin sodankäynnissä. Aika saatettiin valjastaa vallankäytön työkaluksi, siinä mitä tietoa välitetään ja milloin kenellekin ja mitä pimitetään. Ihmisolennosta tuli ihmisolennolle ja muullekin elämälle aina vain pahempi uhka kuin mitä luonto elinolosuhteineen tai petoeläimet olivat olleet.  

Mielemme ja aivomme kehittyivät edelleen. Meillä oli mielissämme kuvia muistoista. Pystyimme myös tarkoituksellisesti luomaan mieleemme kuvia. Mielikuvituksen kehittyessä lisää kuvat alkoivat kuin liikkumaan niiden vaihtuessa nopeammin. Opimme suunnittelemaan ennalta enenevässä määrin. 

Aistijärjestelmä aiheutti kehossamme tunteita ja tuntemuksia. Aiemmin viiden aistin kautta saadussa havainnossa saattoi sisällämme yhdistyä jokin alkutunteista tai myöhempi tunnevariaatio ja sittemmin mielikuva eläväksi. Lisäksi tunteisiin yhdistyi nyt sanoja tai ajatuksia elämässä yksilöllisesti kokemamme mukaisesti. Saadaksemme sisäisessä järjestelmässämme tehokkaasti tiedon mielemme alkoi siis automaattisesti yhdistämään kuvat, tunteet, tuntemukset ja ajatukset toisiinsa.

SIVU 2: PERSONA JA SISÄINEN OHJAUS

Erillistymisessä loimme jokainen oman yksikön. Muodostimme yksilöllisen energisen kenttämme ja ainutlaatuisen sisäisen järjestelmän kuin oman maailman maailmojen joukossa. Mielistämme tuli vähitellen aiempaa vieläkin moniulotteisempia. Erilaistunut yksikkö ”sulkeutui itseensä” muilta tai katosi muiden näkyvistä ja tiedostettavista. Yksilö luotui omanlaisesta yhdistelmästä kokemuksia ja näistä kokemuksista oppittujen värähtelyistä. 

Persona yksilöitymisen käyttövälineeksi 

Yksilöt eivät osanneet välttämättä enää tulkita oikein ulkoapäin tai omasta yksiköstään käsin toisia ilman lausuttuja selittäviä sanoja. Meillä oli haasteita ymmärtää enää itseämme tullessamme moniulotteisiksi olennoiksi. Sen lisäksi että käytimme nyt tietoisesti mieltä, meissä ilmeni sekä luonnon automaatiolla että alitajuisesti lukemattomia toimintoja. 

Kapasiteettimme ei riittänyt olemaan tietoinen kaikesta sisäisen näkymättömän järjestelmän toiminnasta. Tarvitsimme sisäistä järjestystä, jotain mikä keskittäisi mielemme. Tarvitsimme jotain mikä pitäisi meidät järjissään ja toimintakykyisinä ja millä voisimme ilmaista itseämme toisille. Näin persona alkoi muodostua. Vähitellen persona vakiintui evoluutiossa mieleemme itsemme malliksi, minuksi. Vain minä saatoin sanoa minä tarkoittaen minua. 

Vakaan personan, ilman huomattavia personallisuushäiriöitä, muodostumisessa menee jo lukuisia määriä elämänkertoja. Esimerkiksi eläimelliset narsistiset piirteet luovat häiriöitä personan muodostumiseen. Voit lukea narsistisista piirteistä artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 4.

Elämässä päätösten tekeminen

Personamme muodostui lapsuuden perimän, elämänkokemusten ja ympäristön vuorovaikutuksessa yksilön mielen tuotoksista monissa eri elämän kierroissa. Elämästä toiseen saatoimme periä sieluumme säilöttyjä eri persoonien taipumuksia ja karmaa, jotka muokkautuivat silloisissa olosuhteissa ja edelleen seuraavissa. Näin alitajuntamme sisältö on kasvanut erilaisten elämien myötä käsittämättömästi. 

Personasta tuli kiinnekohta ja vallallaan oleva tekijä. Muu mielentoimintojen ja värähtelyjen havainnointi jäi lopulta valtaosalla ihmisistä unohdukseen. Tiedostamattakin toimivat vaistot ja intuitio ovat merkittävissä rooleissa yksilön päätöksenteossa ja personallisen elämän ohjautumisessa. Sekä vaistot että intuitio sisältävät alitajuisen käsittelyn ja erilaisten syötteiden yhdistelyn, mutta ne tapahtuvat erilaisten mekanismien kautta. 

Vaistot toimivat pääasiallisesti luonnon automaatiolla alitajuisella tasolla. Niitä ohjaavat biologia ja selviytymisvaisto. Intuitio sisältää korkeampia tiedon käsittelyn prosesseja. Nämä prosessit yhdistävät yksilön emotionaalista, kognitiivista ja aisteihin perustuvaa tietoa muodostaakseen oivalluksia ja havaintoja. 

Vaistot voivat aktivoitua kohdatessamme välittömän vaaran. Vaistomme ohjaavat uhkien välttämiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen perustarpeiden täyttämiseksi. Intuitio puolestaan voi ottaa ohjat vähemmän kiireellisissä olosuhteissa. Tilanteissa jotka vaativat monimutkaista harkintaa tai luovaa ongelmanratkaisua. Intuitio tarjoaa meille loogisen päättelyn ylimenevää näkökulmaa ja vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten mahdollisten lopputulemien ennakoimista. 

Vaistot, empatia, intuitio ja tunneäly

Kaipasimme todellista sielullista yhteyttä toisiin, mikä alkoi kadota erillistymisen ja yksilöitymisen ja personaan samaistumisen myötä. Meidän tuli löytää yhteisymmärrystä erilaisten moniulotteisten yksiköiden eli persoonien yhteisöissä. Positiiviset tunteet yhdistivät meitä toisiimme vaan negatiiviset työnsivät luotaan. Koimme emotionaalista ristiriitaisuutta ymmärtämättömyydessämme. 

Meidän oli hyödyllistä ja välttämätöntä opetella empatiaa ja tunnetaitoja. Näin voisimme ymmärtää, kokea yhteyttä itseemme ja toisiin sekä tulkita paremmin oman ja muiden käytöksen motiiveita. Empatian oppiminen oli väistämätöntä ja helpompaa pienemmissä perhepiireissä, biologian, riippuvuuden ja kiintymyksen kautta. 

Kiintymys kohdistui nyt persooniin, jotka olivat syntyneet omasta lihasta. Rakkauden tunne ja käsite ulottui nyt usein ennemminkin läheisiin, vaikka yhteisö oli edelleen tärkeä osa elämäämme. Energiat voivat sekoittua ihmisten eläessä tiiviisti yhdessä. Omaksutaan toistemme ajatusmalleja, käytöstapoja ja tunnetiloja. Virittäydytään toistemme taajuuksille. Yleensä meille tapahtuu näin, jos suhteissa on välittämistä tai muu läheinen kuten biologinen yhteys. 

Ihmislajina olemme myös toisiimme yhteyksissä tietoisuutemme kautta. Tiedetään sekä eläinmaailmassa että ihmisistä miten eri puolilla maailmaa ollaan voitu samanaikaisesti kehittyä samansuuntaisesti. Globaalin tajuntamme läpi saamme joka tapauksessa tiedostamatta tai tiedostaen intuitiivisesti tai telepaattisesti tiedonsiirtoja jatkuvasti. 

Intuitio ja vaistot ovat yhteydessä tunneälyyn kongnitiivisten ulottuvuuksiensa lisäksi. Hienovaraiset tunne vihjeet ja sanaton viestintä auttaa syvempien yhteyksien muodostumisessa ja edistää tehokasta viestintää lähikontaktissa. Vaistomme ja intuitio muokkaavat empatiakykyä, myötätuntoa ja ihmisten välistä ymmärrystä sekä parantavat kommunikaatiota. Vaistot perustuvat alkukantaisiin selviytymisvaistoihin ja aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnästä muodostuneisiin alkutunteisiin. 

Intuitio taas kattaa tunneälyn ja empatian. Intuitio hyödyntää monenlaisia ​​lähteitä; menneisyyden kokemuksia eli muistoja ja kehomuistia, tunneälyä ja hienovaraisia ​​vihjeitä ympäristöstä. Intuitiota voidaan jalostaa itsetuntemuksen avulla. Mindfulness ja muiden harjoitusten ja luovien harrastusten harjoittaminen voi parantaa intuitiivisia kykyjä ja edistää syvempää yhteyttä sisäiseen ohjausjärjestelmään. 

Kuvailusta suoraan kokemukseen

Intuitio tekee meistä luovia monissa asioissa. Ilman intuitiivisia taitoja tai tietoisuutta meiltä tuskin luotuisi erilaista taidetta kirjoittamisesta musiikkiin tai kaikenlaisiin pienempiin ja suurempiin keksintöihin ja oivalluksiin ihmisyydestä. Eri filosofioiden edustajat ovat kirjanneet ja taiteilleet kääröihin ja kirjoihin ihmisyyden Oppejaan. 

Emme voineet jättäytyä vain värähtelyjen tallentamiseen tietoisuuteemme jälkipolville. Hiomalla intuitiivista tietoisuutta voimme päästä käsiksi suoraan globaalin tietoisuutemme hyödyntämättömiin oivalluksen ja luovuuden väreilyllisiin varastoihin. Valtaosa ihmisistä eivät olleet tarpeeksi kehittyneitä taltioidakseen informaatiota ja opittuja Oppeja tietoisuuteen tietoisesti tai ottaakseen sitä vastaan. 

Tietoa on voitu myös energisesti ympätä fyysiseen paikkaan tai esineen energiakenttään. Jotkut yksilöt ovat olleet kautta aikain tietoisempia kuin toiset ja kykeneviä enempään tietoisuuden suhteen mitä valtaosa. Mentaalinen telepaattinen viestintä kuvien muodostamisella mielessä on vaativaa puhumattakaan hyvin hienovireisillä tasoilla tapahtuvasta intuitiivisesta telepatiasta. Alkukantaisempi tunteisiin perustuva vaistonvarainen telepaattinen viestintäkin jäi suurimmalle osaksi meistä piileväksi puheen ja kirjoitustaidon myötä.    

Kenties evoluution myötä tulevaisuudessa pystyisimme yhtenäisemmin ja yleistajuisesti ilmaisemaan esoteerisempia ilmiöitä. Ehkä niitä ei tarvitse tulevassa pelkästään symbolisella puheella, kirjoituksilla ja kuvin kuvailla. Josko kykenisimme tunnistamaan ne telepaattisesti tai intuitiivisesti yksilön ja yhteisessä tietoisuudessa vähintäänkin mentaalitasolla. Tietoisuuden laajeneminen, intuition sekä telepatian kehittyminen voi muuttaa perspektiiviä. Kehomielemme kautta voimme tulevaisuudessa tulla tietoisiksi yhteisestä “tietoisuutemme internetistä”. Voit lukea telepatiasta artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄIN TELEPATIAA 

SIVU 2: TUNNEÄLY HENKISYYDEN KULMAKIVENÄ

Tunneäly luo pohjan arvoille, moraalille ja näyttää suunnan sisimpään olemuksen yhteyteen. Näin voimme luoda Valo-sielun mukaista elämää ja onnellisuutta. Tunnetaitojen opettelu kuuluu tärkeään ja haastavaan paljon omaa ponnistelua vaativaan vaiheeseen. Valaistumisen tiellä maallisen olemuspuolen ja käyttövälineemme, autenttisen ja kauniin personan luominen, ja sen jatkojalostaminen on oleellista. 

Tunneälyn harjoittamisen avulla, luomalla kauniin personan, kurkotamme maallisesta olemuksesta sydämen ykseyteen ja Korkeampaan sielulliseen yhteyteen. Tämä on ensimmäinen askel kohti korkeampaa tietoisuutta ja sittemmin tulemista yhdeksi Korkeamman Minän ja lopulta universaalin Itsen ja Alkulähteen kanssa.  

Erottelukyky ja ego 

Tunnetaidot auttavat erottelemaan todelliset personalliset, maalliset ja sielulliset tarpeemme egon pyrkimyksistä. Voimme jäljittää syitä ja ymmärtää elettyjä seurauksia. Opimme omien ja toisten tunteiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Tunnistamme motiivimme ja perustan miltä pohjalta toimimme. 

Opimme erottamaan reagoimmeko pelosta, alitajuisten ohjelmointien perusteella tai toimimmeko korkeamman sielumme tahdossa eli ykseyden Rakkaudessa tai Korkeamman Minän ohjaamana. Tietoisuutemme laajetessa on erityisen tärkeää kyseenalaistaa kaikki mitä mielessä tapahtuu ja se mitä aiemmin pidimme totuutena.  

Tarvitsemme egon hengissä selviämiseen ja itsemme tiedostamiseen. Ego, jonka ajatellaan alkavan juurichakrasta, samaistaa meidät vahvasti hengissä selviytymisen vaistoihin. Ego on ankkurimme ja maadoittava elementti. Se sitoo meidät fyysisyyteen. Ego on rakenne joka välittyy selkeimmin ja vahvimmin kolmesta alimmasta chakrasta. Se on läsnä myös kolmessa ylemmässä chakrassa. Samoiten esimerkiksi granthit eli psyykkiset solmut ollessaan tiukasti kiinni ilmentävät egon rakennetta. 

Ilman egoa emme tiedostaisi ajattelevamme ja tuntevamme, olevamme “minä”. Tietoisuutemme kasvaessa ymmärrämme egon roolin ja paikan taustalla päällepäsmäriyyden sijaan. Tietoisuutemme kohoaa sekä egon yli kuten myös kauniin personan ohi aikanaan.  

Erottelukyky auttaa meitä totuuden äärelle. Voimme nähdä personallisen suhteellisen totuutemme ensin ja sitä myötä lopulta syvemmin absoluuttisen Totuuden itsestämme. Tunneäly onkin pohjana energioiden tunnistamisessa, jäljittämisessä ja tulkitsemisessa. On tärkeää saada tuotua tieto myös sanoin fyysiseen maailmaan ja pikkumielen saataville ymmärrettävästi ja totuudellisesti.   

Voimme opetella tunnetaitoja

Tunnetaidot eivät ole alunperin synnynnäisiä, ainakaan vielä, nykyisen aikakautemme evoluutiossa. Tunnetaitoja tulee itse opetella, jos niitä ei ole saanut lahjana kasvatuksessa vanhemmilta. Edellisissä elämissä hankittu tunneälyn oppi tulee verestää tässä elämässämme. Suhteiden luominen ja ylläpitäminen kuuluu tunnetaitoihin. Tunneäly on myös vakaan mielenterveyden kulmakivi. Omien tunteiden ymmärrys auttaa tajuamaan toisten tunteita. 

Meille erityisherkille ja empaattisille ihmisille tunneäly on luontaista. Eritoten meille on oleellista oppia tunnistamaan tarpeitamme ja pitämään terveellä tavalla rajamme hyvinvointimme varmistamiseksi. Tietoisten valintojen tekeminen on helpompaa, kun käsitämme ja tiedostamme omia ja toisten tunteita. Näin emme ole täysin tunteiden ja niitä sisältävien ajatusten vietävissä, vaikka olisimme niihin vielä luonnon automaatiolla kiinnittyneitä. Artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 4 kerron erityisherkän empaatin kokemuksia polun varrelta. 

Tunneäly, intuitio ja näkeminen

Ollessamme samaistuneita tunteisiin ovat tunnetaidot meille aivan välttämätön työkalu. Tunnetaitojen avulla voimme oppia ottamaan tilaa itsen ja tunteiden välille. Voimme oppia hyväksymään ajatuksen ja tunteen tasolla myös ikävämpiä emootiota ja piirteitä mitä emme mieluummin itsessämme soisi olevan. 

Voimme nähdä asiat eri perspektiivistä ja oppia itsemyötätuntoa. Liian usein empaattisina olentoina asetamme muut itsemme edelle. Esimerkiksi voimme kuvitella oman ongelmaisen tilanteemme tapahtuvan rakkaalle ystävälle. Voimme miettiä miten häneen suhtautuisimme ja neuvoisimme kyseisessä tilanteessa. 

Voimme saada erilaisen perspektiivin asiaan, mikä ottaa huomioon “ystävämme” eli omat tarpeemme ja hyvinvoinnin. Pyrimme ratkaisuun missä “kaikki voittavat”, jos se on vain mahdollista. Tai pidämme huolta siitä, ettei kukaan ainakaan “häviä ylitsepääsemättömästi”, ettei yksilön kriittisiä rajoja ylitetä, jos kyse on yhteisistä useampiin ihmisiin vaikuttavista asioista. Yhdessä eläessämme tarvitsemme aina enemmän tai vähemmän kompromisseja. 

Tilan antaminen ja luominen

Kun opimme tekemään tilaa itsen ja liian tunteellisten asioiden väliin se voi johdattaa meitä vähitellen läsnäolevaan arkeen ja myöhemmin tulevassa kehityksen vaiheessa pysyvään peilin kaltaiseen eli todistaja tietoisuuteen. Neutraalissa tilassa tai pysyvässä tietoisuudessa voimme nähdä omat ja muiden asiat objektiivisemmin tai tiedostaa niitä kuten ne ovat ja pysyä toimiessamme tyyninä todistajina. 

Älykkyys tarvitsee tunnetta ja tunne tarvitsee viisautta. Viisautta saadaan kokemuksista opitusta. Tunneäly sisältyy intuitioon. Älyllinen tieto on rationaalista ja intuitiivinen on irrationaalista. Molempia tarvitaan ihmisen elämässä, maalliseen ja voima-hengen ruumiillistamiseen meissä. Intuitiivinen tieto eli suora kokemus yksilön tietoisuudessa sekä tiedon tuominen arkielämään ja sekä kaiken tämän sanoittaminen johtavat meidät Itseoivallukseen. Tästä kirjoitin artikkelissa TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HENKINEN SYDÄN: HRIDAYA.

SIVU 3: PELKO, KIPU, RAKKAUS JA LÄSNÄOLO 

Pelko on ihmisen eläimellinen ominaisuus. Nähdäkseni eläimillä ei kuitenkaan ole pelon tunnetta samalla tavalla kuin meillä, sillä eläimet ovat alemman luonnon ohjaamina. Jotkut eläimet ovat myös tiiviisti ihmisen toiminnan vaikutuspiirissä. Eläessään jatkuvasti ihmisen läheisyydessä eläinten kokemukset tallentuvat niiden kehomuistiin. Tämän vuoksi lemmikit voivat oppia ennakoimaan ihmisen tiettyjä eleitä sekä energioita ja ymmärtää, mitä niiden jälkeen saattaa tapahtua.

Eläimet oppivat siis vaistonvaraisesti tunnistamaan ihmisen aikeita ja tunnetiloja energeettisesti, ja ne reagoivat niihin omalla tavallaan. Pelon sijaan eläimillä on pikemminkin itsesuojeluvaisto, joka toimii luonnon ohjaamana. Tämä tarkoittaa vaistonvaraista pako- tai taistelureaktiota. Vaihtoehtoisesti silloin, kun tilanne merkitsee varmaa häviötä tai kuolemaa, tapahtuu täydellinen antautuminen ja hyväksyntä tässä läsnä olevassa hetkessä.

Pelko ja kipu liittyvät usein toisiinsa. Eläimet tuntevat luonnollisesti fyysistä kipua, mutta niillä ei ole järkeilevää mieltä, joka liittäisi ajatuksia koettuun kipuun. Meillä ihmisillä ajatukset tuovat fyysisen kivun lisäksi mukanaan myös psyykkistä tuskaa. Meidän on usein vaikea päästää irti kivusta tai sen aiheuttamista ajatuksista ja tunteista, tai vain olla läsnä kokemuksessa sellaisenaan. Mielemme toimintamekanismien vuoksi psyykkinen tuskamme voi myös aktivoida meissä kehollista kipua. Kehomme saattaa laukaista kipua jopa muistojen tai tulevaisuuden kuvittelemisen kautta.

Kirjoitin eläimellisistä piirteistä, ihmisyydestä ja myös luonnon ohjauksesta artikkelissa KUNDALIINIPOLKU 3.

Alemmasta luonnosta irtaantuminen

Ihmiset kantavat psyykkistä pelon tunnetta mukanaan, kunnes he Kundaliini-prosessin ja tietoisen harjoituksen myötä vapautuvat luonnon automaatiosta suhteessa tunteisiinsa. Mielessä automaattisesti pyörivien ehdollistumien lisäksi ihmiset luovat itse itselleen vielä lisää pelkoa tunteiden ja asioiden jatkuvan sanoittamisen kautta. Kundaliini-prosessissa tämä samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin, kehon tuntemuksiin sekä persoonaan kuitenkin lakkaa.

Oman kokemukseni mukaan tunteet, ajatukset ja tuntemukset irtautuvat lopulta toisistaan – esimerkiksi silloin, kun harjoitetaan omistautuneesti tietoisen ja ehdottoman hyväksynnän meditaatiota. Minulla mielen hiljenemiseen ja tunteista irtipäästmiseen liittyi tässä elämässä tehtäväksi jäänyt sydämen solmun avaaminen.

Oma Kundaliini-prosessini oli alkanut jo aiemmissa elämissä, ja se oli edennyt pitkälle. Joogafilosofiassa tunnettu pään solmu, Rudra-granthi, oli kohdallani jo valmiiksi osittain avautuneena syntymästäni lähtien. Kun Kundaliini lävisti sydämen psyykkisen solmun eli Vishnu-granthin, alemman luonnon automaation vaikutus väheni entisestään. Tietoinen mieleni hiljeni prosessin aikana vähitellen ja pysyvästi, ja astuin sydämen ykseyteen – ehdottomaan ja kohteettomaan rakkauteen. Tässä vaiheessa olin mielen ja tietoisuuden tasolla jälleen vapaampi luonnon automaatiosta.

Tavallisesti niin sanottu apinamieli, eli automaattisesti kehää pyörivä tietoinen mieli, hiljenee pysyvästi vasta myöhemmin, kun tietoisuus vakiintuu Buddhitasolle. Tällöin ollaan kehomielen valaistumisen prosessissa, ja Brahma-nadi on jo aktivoitunut ja avautunut kehon rajojen ulkopuolelle, ulottuen maasta taivaaseen.

Minun poikkeuksellisella polullani tämä mekaanisen mielen täydellinen hiljentyminen tapahtui ennen kuin Kundaliini oli päässyt ohjautumaan Saraswati-nadista uudelleen keskuskanavaan. Joogafilosofian mukaan Saraswati-nadi on sivukanava, joka on tarkoitettu vain praanalle, ei itse Kundaliini-tietoisuuden reitiksi. Saman itämaisen energiatietouden mukaan Saraswati voi kuitenkin värähdellä jopa Buddhi-tason korkeuksissa.

Tapauksessani minulla vaikutti siis taustalla jo valmiiksi Buddhi-tason värähtely Saraswati-nadin kautta. Lisäksi pään solmu, Rudra-granthi, oli minulla jo valmiiksi osittain avautuneena, mikä loi suoran yhteyden universaaliin tietoisuuteen ja Korkeampaan Minääni.

Mieli hiljeni myös siksi, että minulla oli suoraan tietoisuuteen saatu valmis opetus ja ohjelma, joka tähtäsi nimenomaan tähän ajatusten ja tunteiden neutralointiin. Tuohon aikaan en rationaalisesti tiennyt, mistä oli kyse, mutta toimin siitä huolimatta täysin saamani sisäisen ohjauksen mukaisesti. Vasta myöhemmin ymmärsin, että tämä Dzogchen-perinteeseen liittyvä sisäinen ohjelma yhdisti Garudan suoran heräämisen viisauden ja Dakinien välittämät salaiset opetukset.

Sydämen psyykkinen solmu

Vishnu-granthi eli sydämen psyykkinen solmu, joka on Anahata chakran alapuolella, pitää meidät kiinni pelossa. Kun solmu sitoo meidät tunteisiin ja personaan samaistumiseen voimme esimerkiksi kokea läheisriippuvuutta ja samalla läheisyyden pelkoa. Solmun ollessa tiukasti kiinni emme tiedosta kunnolla olemustamme, pelkäämme muun muassa tuntematonta, kuolemaa ja menettämistä. 

Ehkä eniten pelkäämme itseämme ja sen kohtaamista mitä löydämme sisäisyydestämme. Voimme kokea yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, todellisen yhteyden puutetta, arvottomuutta, itsemyötätunnon ja myötätunnon vailinnaisuutta. Meidän voi olla vaikea ilmaista rakkautta, antaa anteeksi, olla armollisia ja päästää irti traumaattisista kokemuksista. Liiallinen itsesuojeluvaisto, itsekkyys ja muut eläimelliset taipumukset mitkä johtavat pelkokäyttäytymiseen tulee tietoisesti hyväksyä ja päästää irti voidaksemme yhtyä sydämen ykseyteen.

Sydämen solmuni avautuminen

Kun tuomme henkisin ponnistuksin Kundaliinille praanaa eli elämänenergiaa, se alkaa kuluttaa sydämen solmua ja puhkaisee sen lopulta, täyttäen alueen praanalla ja tietoisuudellaan. Kundaliini lävisti oman sydänsolmuni oletettavasti vuonna 2010. En kirjoittanut tuolloin kokemuksiani ylös, joten en tiedä aivan tarkkaa ajankohtaa.

Kivun ollessa voimakkaimmillaan toivoin vain pyörtyväni. Kipu oli äärimmäisen intensiivistä, ja halusin huutaa kurkku suorana. En kuitenkaan voinut tehdä niin, sillä omat lemmikkini olisivat stressaantuneet siitä liikaa. Asuin kerrostalossa, ja naapurissa oli lapsia, jotka olisivat voineet pelästyä huutoani. Huutamisen sijaan kierin kuumissani ja hiestä litimärkänä olohuoneen matolla ja yritin vain kestää.

Kivun ja alkushokin jälkeen alkoi värähdellä ehdottoman Rakkauden energia ja tietoisuus – aivan samalla valtavalla voimalla, jolla koin kivunkin. Halusin ehkä itkeä, kun en voinut huutaa, mutta sen sijaan ilmoille kajahtikin nauru. Rationaalisen mieleni oli mahdotonta käsittää asiaa. Oli täysin irrationaalista ja absurdia tuntea samanaikaisesti sietämätöntä kipua ja valtavan voimakasta, autuaallista Rakkautta.

Jossain vaiheessa tapahtuneen jälkeen, prosessin edetessä, tajusin yhtäkkiä eräässä hetkessä yksinäisyyden kadonneen kokonaan. Yksinäisyys ja todellisen yhteyden puute muihin olivat olleet lapsuudestani saakka elämäni kivuliaimpia asioita. Oman kokemukseni mukaan sydämen täyttyessä Kundaliini-tietoisuudesta oli yksinkertaisesti mahdotonta tuntea enää yksinäisyyttä.

Minun kohdallani Vishnu-granthin avautuminen tarkoitti jo valmiina olleen Buddhi-tason värähtelyn voimakasta vahvistumista; se ehdottoman ja kohteettoman Rakkauden sekä autuuden kokemus tuli suoraan Buddhiselta tasolta.

Tässä yhteydessä on hyvä mainita, ettei psyykkisten solmujen avautumiseen oletettavasti kaikilla liity fyysistä kipua – ei ainakaan tässä mittakaavassa. Toisilla saattaa ilmetä vain lievää epämukavuutta, kun taas autuuden kokemus ottaa täyden päähuomion. Omalla kohdallani Kundaliini oli kuitenkin ollut liian pitkään loukussa Saraswati-umpikuja nadissa, minkä vuoksi fyysiset kivut ovat aina olleet osa polkuani.

Saraswati- ja Sushumna-nousun ero sydänsolmussa

Joogafilosofiassa sydänkeskuksen solmun eli Vishnu-granthin avautumista kuvataan vapautumiseksi astraalitason tunnesidoksista. Ihmisillä, jotka ovat tavallisessa keskuskanavan eli Sushumnan nousuprosessissa, tämä tarkoittaa käytännössä muutosta suhtautumisessa tunteisiin.

Jos olen oikein ymmärtänyt asian, niin tavallista polkua kulkevat voivat edelleen kokea tunteita, kuten yksinäisyyttä ja muuta psyykkistä tuskaa, mutta he oppivat olemaan takertumatta niihin ja tarkkailemaan niitä itsestään erillisinä.

Tässä vaiheessa otetaan mentaalisesti etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tunteisiin, eikä niitä enää uskota itseksi – mikä on monelle henkisellä polulla olevalle erittäin merkittävä ja suuri muutos. Tässä vaiheessa kuitenkin heidän automaattinen mielensä toimii yhä taustalla. Heidän mielenmaisemassaan esiintyy ajatuksia ja tunteita edelleen, mutta ne ovat vain tarkkailun kohteita.

Tästä voidaan puhua todistajana olemisen tilana, jossa ihminen alkaa psyykkisen persoonan sijaan identifioitua tähän tarkkailevaan tietoisuuteen. Tässä vaiheessa kuitenkin heidän automaattinen mielensä toimii yhä taustalla, ja heidän mielenmaisemassaan esiintyy ajatuksia ja tunteita edelleen, vaikka ne ovatkin vain tarkkailun kohteita.

Aiemmin kuvaamani minun oma kokemus eroaa tavallisesta Kundaliini noususta selvästi. Buddhitason värähtely teki suoran ja pysyvän muutoksen: samaistuminen tunteisiin loppui kokonaan. Näin kuvaamani yksinäisyyden tunne kävi minulle mahdottomaksi enää kokea. 

Aiemmin kuvaamani oma kokemukseni eroaa tavallisesta Kundaliini-noususta selvästi. Minulle todistajana olemisen tila ei tarkoittanut enää ajatusten mentaalista tarkkailua, vaan prosessien päättyessä vuonna 2012 se ilmeni täysin hiljaisena, neutraalina ja peilinkaltaisena tietoisuutena. Lisäksi pään hälinän loputtua mieleni ajatustoiminta on ilmennyt yli vuosikymmenen ainoastaan kurkun alueella.

Koska tämä prosessi vaikutti samanaikaisesti sekä mieleni että sydämeni, Buddhi-tason värähtely teki tietoisuuteeni suoran ja pysyvän muutoksen: pään hälinän loputtua myös samaistuminen psyykkisen tason tunteisiin lakkasi kokonaan. Tämän vuoksi aiemmin kuvailemani yksinäisyyden tunne kävi minulle mahdottomaksi enää kokea.

Yksilöllisten tunteiden sijaan aloin kokea puhtaan tietoisuuden ominaisuuksia ja laatuja, eli arkkityyppisiä värähtelyjä. Niille ei ole omia nimiä, vaan joudun kuvaamaan näitä tietoisuuden tiloja sanoilla, joita ihmiset yleensä käyttävät tavallisista tunne-tuntemuksistaan.

Tavallisessa nousussa olevilla tässä sydämen solmun työstämisen vaiheessa ei ole vielä tätä Buddhitason taajuutta käytössä. Heidän psyykkinen personansa ja yksilölliset tunteensa jatkavat toimintaansa solmun aukeamisen jälkeenkin aina mielen valaistumiseen asti. Muutos tapahtuu heille vasta kehomielen valaistumisen vaiheessa Buddhitasolla. 

Kirjoitin kolmesta psyykkisestä solmusta kuten myös umpikuja nadeista ja Kundaliini nousustani artikkelissa: 🗝KUNDALIINIPOLKU 2. 🗝Garudan opit johtivat minulla sydämen psyykkisen solmun avautumiseen.

SIVU 3: HENKISEN KASVUN KULKU

Ehkäpä painotus vakauteen pyrkimiseen on sisäisellä opetuksellani niin suurta tässäkin elämässä juuri siksi, kun jossain edellisistä elämistä oli vanhingossa tai ehkä kärsimättömyydellä aiheutettu epävakaa Saraswati nousu.

Lohikäärmeeni mukaan evoluutiossa on tärkeää kulkea luonnollisen kehityksen järjestyksessä, jotta henkinen kasvu on todellista, tasaista ja noususuuntaista. Ensin opetellaan tunnistamaan kirjaimet, sitten kirjoittamaan ja lausumaan niitä. Seuraavaksi opitaan tavaamaan. Vasta sitten oivallamme taianomaisesti lukemisen ja kirjoittamisen taidon jossa vähitellen tulemme harjoittamisen myötä aina paremmiksi. 

Kehitykseen ihmislajina tarvitsimme ensin luonnon automaatioiden ohjausta voidaksemme saada nopeasti tietoa toimiaksemme menestyksekkäästi ja tervejärkisesti personan kautta maailmassa. Ajatukset, tunteet ja tuntemukset yhdistyivät, jolloin tieto välittyi tehokkaasti. Sen jälkeen kehitimme empatiaa ja tunneäly sekä intuitiota yhteisössä. Tällöin opimme itsestä ja toisista monia asioita ja kehitimme ensin vakaan ja sitten aidon ja kauniin personan. 

Purkutyö ja uudelleen rakentaminen  

Usein puhutaan miten niin ego, kuten ehkä personakin, ovat jotain mitä meidän tulee tuhota tai tappaa. Sanoitan Kundaliini-prosessin olevan ennemminkin ego-rakenteen purkamista taustalle ja tietoisuuden kohoamista sen yli. Se on tavallaan koko näkymättömän systeemin ja valokehon, joka ulottuu fyysisen kehomme sisäisyyteen, uudelleen rakentamista. Egollisia rakenteita niiden kehitysvaiheineen ei olisi olemassa, jos emme olisi niitä tarvinneet tällä ihmisyyden kehitystiellä. 

Niin ego kuin kaunis persona ovat kokemuksiini perustuen hyvinkin tärkeitä evoluutiossa. Tarvitsemme kaunista personaa lukuisissa eri elämissä sekä Kundaliini-prosessiin päästäksemme että prosessin jatkumiseen eri elämien välillä. Jos meillä on ollut jo useissa elämissä luotuja kauniita personia on Korkeammalla Minällä niiden kootut ykseyden Opit tallessa. 

Saamme Korkeammalta Minältä inspiroivia ja totuudellisia ajatuksia jotka kannustavat meitä henkiseen kasvuun. Saamme niitä huolimatta siitä missä olosuhteissa olemme tässä elämässä, jos vain tahdomme kuunnella niitä ja toimia niiden mukaisesti. Vaikka meillä olisi hyvin eläimellinen karmallisesti raskas biologinen keho ja sukulinja kuten traumaattinen kasvuympäristö voimme onnistua silti kehittää aiempien oppien kertauksena suhteellisen nopeasti tämän elämän kauniin personan. Kaunis persona toimii siltana todelliseen yhteyteen Korkeamman Minän kanssa. 

Kaunis persona ja ego  

Kauniin personan (beautiful persona) luomista edeltää monenlaista elämän kokemusta niin traumaattista kärsimystä kuten onnellisuuttakin eri elämissä. Personan muuntaminen aidoksi ja kauniiksi on haastavaa ja arvokasta työtä. Tällöin työstetään vakavamielisesti eläimellisiä piirteitä psyyken tasolla. Käsitellään ajatusten ja tunteiden tasolla asioita ja muutetaan käytösmalleja hyödyllisemmiksi. 

Toinen ja kolmas chakroista liittyvät personan kehitykseen pitkän aikaa, lukuisia eri elämiä. Ego ohjailee suvereenisti personaa kolmeen alimpaan chakraan vahvasti vaikuttaen, kunnes Kundaliini puhdistaa ja läpäisee ne. Kundaliinin noustessa juurichakrasta se avaa ensimmäisen psyykkisen solmun eli Brahma granthin. Tällöin egon ote höllentyy jo jonkin verran, kun takertuminen vaistomaisten selviytymisen perustarpeisiin ja materialismiin heikentyy. 

Ennen Kundaliinin nousua, kauniiksi luotu persona alkaa olla hyvin Anahata sydämen vaikutuspiirissä. Värähtelymme kurottautuvat kohti ylempää sielua, vaikka egon kosketus vielä onkin läsnä välillä hyvinkin tuntuvasti. Saamme inspiraatiota ja omille ponnistuksille apua myös, Korkeamman Minän kautta meihin laskeutuvasta valosta eli praanasta. Voimme kokea väliaikaisia erilaisia henkisten heräämisten kokemuksia.   

Tämä vaihe voi olla raskas alemmissa chakroissa vahvan tai vähempi selkeästi ylemmissä chakroissa havaittavan egon rakenteen vetäessä ja työntäessä ees taas kuin se itsepäisesti yrittäisi pitää hallintaansa yllä. Tunteiden vuoristorata voi olla jyrkkää ja hurjaa kyytiä korkeuksien ja pudotuksien vaihteluissa yrittäessämme muuttaa itseämme ja käytöstämme. Kauniin personan kehittäminen ja riittävästi kypsyminen, mikä voi siis kestää monia elämiä, luo yhteyden sydämeen missä voi lopulta syttyä Alkuvalon kipinän signaali.    

Kipinä sydämessä

Oli Kundaliini noussut tai ei vielä, on sydämen työstäminen joka tapauksessa oleellista. Nähdäkseni sydämessä tulee syttyä tulikipinä, Armon liekki. Kundaliini saa kipinästä merkin herätä, kerätä saatavilla oleva praana ja lähteä nousuun luonnollisesti, kun tietoisuutemme on tarpeeksi kypsä siihen. Se nousee ensimmäistä kertaa joko juurichakrasta tai se aktivoituu liikkeelle, jos olemme olleet jo Kundaliini-prosessissa syntymästä alkaen ja kerranneet edellisen elämän Oppeja tarpeeksi. 

Kundaliini on muodostanut psyykkiset solmut tarkoituksella tullessamme tähän elämään. Tarvitsemme egon voidaksemme tiedostaa itsemme ja sen lisäksi personan käsitteen ollaksemme toimintakykyisiä fyysisessä maailmassa. Tunnetaitojen psyyken tason ja myöhemmin sydämen ykseyden tietoisuuden harjoittaminen ja sen tuominen maalliseen elämään vaikuttaa suuresti henkiseen kehittymiseen.

Sydämen solmun avautumiseen tarvitaan paljon sisäistä työtä ja oletettavasti monia kauniita personia lukuisista elämistä. Ensimmäisenä perustana on tunnetyöskentely terapeuttisesti positiivisten ja negatiivisten asioiden kohtaaminen ja hyväksyminen psyyken tasolla. Seuraavaksi on Kundaliinin nousu ja prosessin alkaminen tai jatkuminen. 

Kundaliini kulkee alempien chakrojen läpi, jolloin on vuorossa ehdottoman hyväksynnän harjoittaminen uudelleen kohdaten samat valot ja varjot syvemmillä sisäisillä tasoilla tietoisuudessa edeten ylempiä chakroja pitkin. Sittemmin autonomisessa prosessissa vielä Kundaliini työskentelee praanojen avulla buddhalaisittain sanottuna ensin sisäisillä ja sitten syvemmillä salaisilla tasoilla mm. energiakanavien eli nadien kautta ja myöhemmin sen lisäksi aivan fyysisellä solutasolla. Koko Kundaliini-prosessi kestää eri kauniiden personien myötävaikutuksella lukuisia elämiä.     

Kauniin personan perintö 

Tunteista, ajatuksista kuten myös kauniista personasta irrottautumista ja yhdistymistä sieluun ja korkeampaan tietoisuuteen tapahtuu ensin henkisissä heräämisissä ja sitten Kundaliini-prosessin myötä aina enemmän ja myöhemmin pysyväisluonteisesti. Tulemme tietoisemmiksi kun pidämme kirkkaasti muistissa kaikissa vaiheissa maallisessa elämässä kauniin personan avulla saavutetut arvokkaat sydämeen liittyvät epäitsekkäät, myötätunnon ja itsemyötätunnon ykseyden Opit. Ilman niitä olisimme hukassa, leijuisimme korkeissa sfääreissä avuttomana “Ei-itsenä” ilman ihmisyyden oppien maadoittavaa ankkuria, ilman käsitystä siitä millaista on elää tässä maailmassa rajallisena epätäydellisenä ihmisenä. 

Kundaliinin edetessä suurimpien kolmen solmun eli granthien läpi erottaudumme alemman luonnon ohjauksesta jo paljolti. Kundaliini avaa sisältäpäin peruschakrat ja täyttää avatut solmut omalla tietoisuudellaan muodostaen meille mielen valaistumisen vaiheessa uudenlaisen hienosyisen järjestelmän missä on kolme suurempaa energiakeskusta. Ne vaikuttavat toisiinsa ja ovat läheisessä yhteydessä keskenään. Myöhemmin kehomielen valaistumisen vaiheessa nämä kolme keskusta sekoittuvat kuin yhdeksi Valopylvääksi. Kaunis persona on tietoisuudessa kuin kaukainen muisto. Se muuttuu aina vain läpikuultavammaksi. Nämä saadut opit ovat maadoittava ja ihmisyydestä muistuttava taustavoima prosessissa, joka on rationaaliselle miellellemme irrationaalinen ja käsittämätön. 

Kaunis persona on tavallaan käyttövälineemme tässä maailmassa missä tahansa evoluution vaiheessa, koska valtaosa uskoo ja samaistuu personaan itsenään ja näkee muut ihmiset samoin kuin itsensä. Ego voi yrittää nostaa päätään missä tahansa vaiheessa Kundaliini-prosessia jostain rakenteensa osasta. Kauniin personan kohonneiden värähtelyjen kautta pääsemme sydämeen ja kipinän syttymiseen. Voimme saada ensin yhteyden Korkeampaan Minäämme. Myöhemmässä autonomisessa vaiheessa saavutamme tietoisuuden ominaisuuksien värähtelyt, toisin sanoen arkkityyppiset jumalolennot, kun tunteet ovat jalostuneet tietoisellla hyväksynnällä aina korkeammin värähteleviksi. 

Kauniin personan pohjustavat opit eli tietoisuuden ominaisuuksiksi jatkojalostuneet ykseyden opit pitävät meidät egon rakenteesta riittävän irrallisina. Todistaja tietoisuuden perspektiivistä voimme katsoa maailmaa neutraalisti. Muistamme mitä meiltä vaadittiin ja mitä kärsimyksiä jouduimme kokemaan ennen kuin pääsimme tähän vaiheeseen. Emme unohda ihmisenä olemista, inhimillisyyttä ja myötätuntoa, emmekä muiden olentojen ja oman kehomielen kärsimyksiä.   

Alemman luonnon ohjauksesta astettainen vapautuminen muuttaa perspektiiviämme ja tietoisuutta vähitellen monien elämien jatkumossa. Tietoisuus kohoaa egon ja kauniin personan ohi voima-hengen laskeutuessa sisäisyytemme ytimeen ja lopulta solutasolle asti. Alemman luonnon vanhanaikaisesta ohjauksesta vapautuminen, mikä tapahtuu asteittain Kundaliini-prosessin alettua, on tarpeen tullaksemme tietoiseksi itsestämme ja universumista ja sen tavasta toimia. Meidän tulee kehittyä tietoisemmiksi voidaksemme viedä ihmisyyden evoluutiota siihen suuntaan joka on kaikkien elävien olentojen hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävää.

SIVU 3: AIHEESTA LISÄÄ

-Voit lukea evoluutiosta ja siitä miten voit vaikuttaa Korkeamman Minäsi kautta siihen mihin suuntaan ihmisyytemme kehittyy kirjoituksesta: HAVAINTOJA 1: SIVU 2: EVOLUUTIO EI OLE YKSILÖN SANKARIMATKA.

-KAIKKI LOHIKÄÄRMEOPPI ARTIKKELIT.

-Kirjasuositus: Marshall B. Rosenberg, Myötäelämisen taito: johdatus väkivallattomaan vuorovaikutukseen, 2001. 

Rosenbergin kirja teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Olin etsinyt jotain tällaista käytöksellistä mallia, saamani eläimellisen kohtelun mallin sijaan. Kirjan vinkkien avulla inspiroidun toimimaan käytännön elämässä ihmisten kanssa myötätuntoisesti. Kun aloin opettelemaan kirjan oppeja niin tiedostamattani tilanteissa astui Korkeampi Minä ohjaksiin antamalla ideoita ja niin sanotusti “laatikon ulkopuolisia” ratkaisuja vaativissa tilanteissa.  

Tämän opettelu kuului “Tietoisuuden Esikoulun” vaiheeseen, jossa juurrutettiin sydämen Oppeja ja kauniita ajatuksia maalliseen käytännön elämään. ESITTELY sivulla on lyhyt selonteko polkuni vaiheista. 

-Kirjasuositus: Eckhart Tolle (1997), Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. 

Luin Eckhart Tollen Läsnäolon voima kirjan samanaikaisesti Rosenbergin kirjan kanssa. Molemmat taisivat olla tuolloin kirjaston uutuus hyllyssä näytillä. En muista tarkkaa vuotta. 

Luettuani Tollen kirjan loppuun nousin ylös seisomaan. Tunsin jonkin WAU! tunteen, kuin lampun kirkastumisen tietoisuuden, näin ympärilläni koko ison huoneen täyttävän sinertävän tietoisuus pilven. En ajatellut siitä näkemisestä mitään. “Onpa hyvä kirja, harmi etten vain ymmärrä siitä mitään” oli ajatukseni. Ajatus himpun huvitti minua. 

Seuraavaksi sain, tiedostamattani sitä tuolloin, Korkeamman Minän inspiroidun ajatuksen ottaa Rosenbergin kirjan käteen ja alkaa siitä opettelemaan ja soveltamaan käytäntöön myötätuntoa. Vasta useita vuosia myöhemmin palasin Tollen opetuksiin jolloin ymmärsin niitä. 

SIVU 3: LÄHTEET

-Restorative Therapeutic Counseling, Intuition vs. Instinct: Unveiling the Key Differences

-Suomen Psykologinen Instituutti: Tunneäly – mitä se on ja miten sitä voi kehittää?

-YTHS, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö: terveystieto/mielentervey/tunnetaidot

-Mielen Ihmeet Viihde- ja mielipideblogi psykologian tiimoilta: Daniel Goldman ja tunneälyteoria, Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sanchez Cuevas 

–Miten lintu laulaa? – Kymmenen faktaa linnunlaulusta