Kundaliinipolku 5. Sivu 1, TÄSTÄ SIVULLE 2.

Artikkelissa tutustutaan Kuun ja Auringon polkuihin ja sukelletaan syvälle valaistumisen kokemuksellisuuteen. Kirjoituksessa kerrotaan, miten väliaikainen ylevä Bliss-tila vaihtuu vakiintuneeseen kirkkaaseen Anandaan, rakkauteen ja seesteisyyteen, ja syvään Shanti-Ananda rauhaan. Tässä tutkitaan, kuinka Shaktin ja Shivan ykseyden hedelmänä syntyvä Amrita- ja Mahla-nektari marinoivat faskiaa ja soluja. Samalla kirjoituksessa tarkastellaan, miten Valo-sielun korkeampi tietoisuus asettuu maalliseen olemukseen maan ja taivaan kohdatessa henkisessä Hridaya sydämessä.

KUUN JA AURINGON POLUT

Miten Alkuvalo koetaan ylemmässä Kundaliini-prosessissa? Mikä on Shaktin ja Shivan luonne? Entä yksilössä jalostuvan niiden sulauman, Amrita- ja Mahla-nektarin, tarkoitus? Millainen on maatähti-portaalin rooli valaistumisen prosessissa? Miten Bliss-tila ja pysyvä Ananda sekä Rakkaus-rauha ilmenevät? 

Tämä kirjoitus jatkaa kundaliinipolku 4 -artikkelin mukaisesti mielen ja kehomielen valaistumis-teemoissa antaen mainittuihin kysymyksiin näkökulmia. On suositeltavaa lukea nämä valaistumisesta kertovat kundaliinipolku 4 – 7 kirjoitukset järjestyksessä. Aina seuraavassa kirjoituksessa saatetaan alustuksena kerrata aiempaa kuten myös laajennetaan ja syvennetään edellisessä annettua kokemuksellista ja tietoisuuden filosofista tietoa. 

Tässä kirjoituksessa valotetaan sitä, miten energiakehoston eli mielen keskuskanavan syvemmät Brahma- ja Chitrini-kanavat vaikuttavat esoteerisiin kokemuksiin ja havainto-tietoisuuteen. Alkuvalon kokeminen voi ilmetä erilaisissa vaiheissa eri syvyyksillä. Mielen valaistumisen vaiheessa tämä kokemus on Buddhisen tason heijastuma, joka suodattuu Chitrini-nadin välityksellä. Kehomielen valaistumisessa se koetaan universaalin Itsen tasolla Brahma-nadin kautta. 

Tätä muutosmatkaa mielen valaistumisesta kehomielen valaistumiseen tarkastellaan havainnoiden sitä, miten tietoisuuden painopiste siirtyy mielen heijastamasta ”Kuun polun” väliaikaisluonteisesta autuuden tilasta kohti pysyvää ”Kuun ja Auringon sulaumaa”. Tässä väreilevä ylevä Bliss-tila vaihtuu Brahma-kanavan vakiintuneeseen Ananda-rakkauteen ja sittemmin syvään seesteisyyteen (Shanti-Ananda) ja Rakkaus-rauhan olemuksellisuuteen.

Kuun polku ja mielen valaistuminen

Mielen valaistumisessa Absoluutti voidaan kokea hienovaraisen anatomian kautta. Tässä tilassa yksilön olemus heijastaa korkeampaa Valoa kirkastuneen mielen eli energiakehoston eli toisin sanottuna energeettisen valokehon läpi. Kuitenkaan Valo ei vielä voi alkaa juurtua fyysisyyteen. Tantrisessa perinteessä mielen valaistumista kutsutaan Kuun poluksi. Kuten kuu heijastaa auringon valoa, tässä vaiheessa mieli heijastaa Valo-sielun alkuperäistä kirkkautta hienovaraisena sen peilaavana loisteena. Tässä ylemmän prosessin vaiheessa yksilökohtainen Kundaliini-tietoisuus ei ole vielä yhdistynyt pysyvästi universaaliin vastineeseensa tunnistaakseen itsensä jatkuvana tilana.

Puhdistetut energiakanavat ja energiakeskukset välittävät Alkuperäisen luonnon väliaikaisena valaistumisen tai samadhin kokemuksena. Arkielämässä Alkuvalo (InnateLight) joka, välittyy korkeammilta tasoilta suodattuu vielä pääasiassa Chitrini-kanavasta. Tämä koetaan hienovaraisena tietoisuuden tilana. Väliaikainen autuus jota koetaan mielen valaistumisessa on usein luonteeltaan objektiivista; se on edelleen ulkopuolelta saatua kokemusta. Valo loistaa mielen läpi, mutta se ei ole vielä osa omaa olemusta.

Vaikka oma mieli voi olla jo hiljainen ja arkiset, persoonaan samaistuneet murehtimiset ovat monin osin poissa, tämä autuus koetaan vielä tapahtuvan kehomielen “yläpuolisissa” korkeuksissa. Oivallus siitä, ettei olla vain keho tai persoona, on tässä vaiheessa selkeä. Ymmärrys tästä ilmenee kuitenkin vielä todistajan ominaisuudessa. Shanti-Ananda-tietoisuus ei ole vielä kosketuksissa yksilöön. Itsen oivallus pysyy hienovaraisena havaintona, jota tietoisuus katselee kuin kaunista maisemaa. Tämä on Totuus, jonka tietoisuus tunnistaa, mutta se Totuus ei vielä asu kehossa sisäisyyden syvimpänä ytimenä. 

Syvempien väliaikaisten tilojen saavuttaminen meditaatiossa tarkoittaa siis usein tietoisuuden siirtymistä hienovaraisiin ulottuvuuksiin ja fyysisen kehon unohtamista. Tällöin keho saattaa olla paikoillaan, mutta tietoisuus on siitä poissa, ikään kuin ketään ei olisi kotona. Syvempi, Buddhiselta tasolta suodattuva, väliaikainen autuus-tila tai samadhi-kokemus on useimmiten sidottu erityiseen hiljaiseen meditatiiviseen hetkeen. Tietoisuuden laajentumis- ja supistumisvaiheiden myötä tällainen korkea värähtely voi kuitenkin toisinaan kantaa ja heijastua arkeen päiviä, useita viikkoja tai joskus jopa kuukausia. Koska tietoisuus toimii tässä vaiheessa Chitrini-kanavassa, eikä ole vielä vakiintunut Brahma-kanavaan, syvin kokemus vaatii yleensä irrottautumista fyysisyydestä. Tämän vuoksi Bliss-tila voi hälvetä tai “supistua pois” heti, kun huomio palaa takaisin fyysisyyteen ja arjen askareisiin.

Kuun polku ja arkielämä 

Kun tietoisuus on vakiintunut kausaalitasolle ja Chitrini-kanavaan, se pystyy kurkottamaan ylöspäin kohti Buddhi-tasoa. Tietoisuus ei kuitenkaan vielä kykene kanavoimaan tuota korkeataajuista värähtelyä fyysisyyteen hermoston kautta. Siksi kehon on oltava ”lepotilassa” tai samadhi-tilassa, jotta tietoisuus voi kokea Buddhi-tason kirkkauden. Fyysinen astia ei ole vielä ”muuntajaltaan” valmis sietämään korkeaa Valon jännitettä arkiaktiivisuuden aikana.

Tässä vaiheessa pitkään jatkuva ylentynyt tila tai useita viikkoja kestävä samadhi-kokemus voi tehdä arjesta haastavaa. Koska tietoisuus on vakiintunut hienovaraiseen Chitrini-kanavaan ja kurkottelee kohti korkeampaa tasoa, yhteys fyysiseen kehoon ja sen vaatimuksiin on heikko. Arkiaskareet, kuten kaupassa käynti tai muu asioiden hoitaminen, voivat tuntua etäisiltä tai suorastaan mahdottomilta suorittaa. Yksilön tietoisuus on osittain irti korkeammissa sfääreissä, eikä se siten ole täysin kotona kehossa ja ohjaamassa toimintaa.  

Onnellisuus koetaan tässä vaiheessa tavanomaisuudesta korkeampana Bliss-tilana, vaikka hienovarainen ”minä” ja dualistisuus ovat vielä taustalla läsnä. Kun alemmat energiakeskukset on puhdistettu, Bliss virtaa pääasiallisesti sydämen ja korkeamman mielen kautta. Tämän vaiheen saavuttaneiden ihmisten kokema pyyteetön ja kohteeton rakkaus sekä tietoisuuden puhtaus tekevät selvän eron heidän toiminnassaan verrattuna heidän aiempaan reaktiiviseen käytökseen tai biologisiin vietteihin suhtautumiseen.

Mielen valaistumisessa perinteinen psyykkinen tunne-elämä ja samaistuminen mielen tuottamiin tunnetiloihin on tyyntynyt. Niiden tilalle ovat nousseet ennemminkin tietoisuuden olemukselliset ominaisuudet, joissa ei ole enää persoonallista kiintymystä. Tällöin ei olla enää niinkään eläimellisen luonnon tai psyykkisten impulssien hallitsemia, vaan motivaatio kumpuaa suoraan tästä korkeammasta kirkkaudesta.

Valaistunut mieli ja muuntumaton keho 

On kuitenkin huomioitava, että vaikka mieli on valaistunut, fyysinen keho kantaa edelleen pitkälti samoja vanhoja biologisia koodejaan. Maadoitus on muuttunut rakenteellisesti. Yksittäiset seitsemän chakraa ovat yhdistyneet kolmeksi suureksi pään, sydämen ja vatsan energiakeskukseksi. Maadoittuminen tapahtuu tällöin näiden kolmen keskuksen sekä alimmassa keskuksessa sijaitsevan, jo Kundaliinin alkuperäisessä nousussa avautuneen Brahma-solmun avulla. Voit lukea tästä mielen valaistumisessa kehittyvästä muutoksesta kundaliinipolku 4 artikkelista.

Vaikka tämä rakenne mahdollistaa korkean tietoisuuden läsnäolon, fyysinen keho ei ole vielä ”valoittunut” Brahma-kanavan aktivoitumisen myötä. Siksi korkea henkinen kokemus voi sekoittua hermostossa vielä muuntumattomaan biologiseen luontoon. Tämä selittää henkisen historian pimeitä kohtia. Ilman kehomielen kokonaisvaltaista transformaatiota ja sitä seuraavaa todellista maadoitusta maan ytimeen saakka, jotkut tietoisuudessa pitkälle ehtineet yksityiset yksilöt, opettajat tai gurut voivat toimia epäeettisesti, jos kehossa luullaan olevan yhtä suuri valmius kuin mielessä.

Jotkut voivat jäädä autuuden pauloihin; odottamaan seuraavaa ylevää kokemusta. Sisäinen kirkkaus on tässä vaiheessa vielä vahvaa ideatason ja korkeamman ajattelun oivallusta. Sen intiimi kokeminen tai ”todeksi eläminen” on olosuhteista riippuvaista. Korkeammissa värähtelyissä todeksi eläminen vaatii usein ulkoista rauhaa ja yksityisyyteen vetäytymistä. Koska yhteys ei ole vielä juurtunut fyysiseen kehoon, on hakeuduttava takaisin ”korkeuksiin” tavoittaakseen sen uudelleen. Ylläpitääkseen korkeampaa tilaa on keskityttävä tietoisuuden harjoittamiseen, sillä hermosto ei ole vielä oppinut maadoittamaan voimallista Valon intensiteettiä osaksi toiminnallista arkea.

Hienovaraiset ansat valaistumisessa

Vaarana mielen valaistumisessa on, että hienovarainen ego-rakennelma alkaa yksilön sitä tiedostamatta tavoitella korkeampia tiloja. Aiempi mahdollisesti tapana ollut mielihyvän etsintä saattaa tässä vaiheessa vaihtua korkeiden autuuden tilojen tavoitteluun ja niihin kiinnittymiseen. Koska yhteys Buddhi-tasolle on vielä väliaikainen ja suodattuva, mieli saattaa luoda auvon hetkistä uuden päämäärän. Tämä voi hidastaa todellista henkistä ja tietoisuuden evoluution kehitystä. Valaistumisen matkalla on sudenkuoppia yhtä monia mitä on erilaisen luonteisia ja eri olosuhteissa eläviä Valo-sieluja.  

Tässä on muutama yleinen esimerkki harhateille päätymisestä. Jos henkisistä asioista on hankittu paljon tietoa, asenteessa voi ”kaiken tietävyys” alkaa painottua. Tietäjän (Master) roolissa totuus saattaa jäädä taka-alalle, sillä asiantuntijan on ikään kuin aina tiedettävä, vaikka hän ei todellisuudessa tietäisikään. Tietäjä saattaa kenties kokea tarvetta tuottaa jatkuvasti uutta ja kiehtovaa metafyysistä aineistoa. Energiatyöskentelyyn ja energioiden lukemiseen keskittyvillä ihmisillä psyykkiset kyvyt tai joogafilosofiasta tunnetut siddhi-voimat saattavat nousta pääasiaksi, vaikka ne ovat vain harjoittamisen sivutuotteita. Parantaja voi taas omata “erityisen”, voimallisen lahjan sekä vallan mahdollisesti valikoivasti parantaa ja muuttaa maailmaa. 

Rakkauden lähettilääksi identifioituminen saattaa puolestaan luoda kuvan henkisyydestä autuuden tilojen ja ylioptimistisen maailmanrakastamisen kautta. Rakkaus tuntuu korjaavan aivan kaiken, kun oma tila on rakkauden autuudessa, johon takerrutaan huomaamatta. Sen sijaan että rakkaus olisi ymmärrystä ja myötätuntoa, todellinen koettu kärsimys voikin näin jäädä tulematta nähdyksi. Jos vakaata, aitoa ja kaunista persoonaa ei ole kehitetty perinpohjin, voi jäädä huomaamatta, kuinka mieli asettuu muiden yläpuolelle korkeuksissa viipyessään. Vaikka psyykkinen samaistuminen persoonaan jäisi taustalle, vielä universaaliin sulautumaton yksilöllinen Korkeampi Minä itsessään on edelleen osa läpikuultavaa ego-rakennetta. 

Fyysisessä kehossa on sama vanha järjestelmä, johon ollaan kehollisesti samaistuneita, vaikkei siihen oltaisi enää psyykkisesti identifioituja. Henkinen egollisuus voidaan ohittaa tai se voi jäädä huomaamatta, ellei takana ole syvällistä opetusta persoonan tasolla toimimisesta ja vakiintunutta rutiinia tarkkailla ja kyseenalaistaa toimintaa vilpittömästi. Aito persoona tuntee yksilölliset vahvuudet, heikkoudet ja rajat ja on sinut niiden kanssa. Kaunis persoona puolestaan tuntee myötätunnon ja etiikan sekä osaa erottaa sen, mikä on sopivaa ja mikä ei. Joskus saatetaan erehtyä luulemaan, ettei korkeuksissa näitä persoonan oppeja enää tarvita, koska ego nähdään vain tarpeettomana illuusiona. 

Tässä vaiheessa piilee myös hienovarainen vaara: koska mielen tasolla vastaanotettu oivallus on jo niin valtava ja todellinen, voi vallita täysi vakuuttuneisuus omasta täydestä valaistuneisuudesta. Vaikka puhe ja ajatukset kumpuavat aidosta Totuudesta, ne ovat luonteeltaan vielä idea-tasolla olevia totuuksia, joilta puuttuu fyysinen solutason ruumiillistuminen. Tällöin yksilön ilmaisu saattaa muuttua liian itsevarmaksi ja opettavaiseksi tai totuuden julistamiseksi, sillä mieli uskoo saavuttaneensa jo kaiken. Myös kuulijat voivat häikäistyä tästä varmuudella välitetystä Kuun kajastuksesta ja nähdä yksilön täysin kirkastuneena. Prosessista kuitenkin puuttuu vielä se toinen puoli: Valon asettuminen fyysisen kehon ytimeen saakka. Onkin hyvä huomioida, että mielen valaistuminen on vasta puolimatka; se on Totuuden tunnistamista, mutta ei vielä sen täydellistä ruumiillistumista solujen värähtelyssä jokapäiväisessä elämässä.

Tämän vuoksi sydämen viisautta ei voi koskaan tähdentää liikaa. Lohikäärmeoppi on jatkuvasti painottanut kauniin persoonan kehittämisen elintärkeyttä jokaisessa elämässä. Tässä vaiheessa, kun maan ytimeen yltävä Brahma-nadi ei ole vielä aktivoitunut, juuri autenttiseksi ja kauniiksi rakennettu persoona toimii Valo-sielun eettisyyden maadoittajana. Kauniin persoonan mukana tulevat ykseyden opit ovat välttämättömiä henkisyyden maadoittamiseen sekä “maallistamiseen” että “taivaallistamiseen”. Tämän merkitys korostuu entisestään Kuun polun vaiheessa. Vaikka tietoisuus on laajentunut, arjen valinnat ja nöyryys omien inhimillisten rajoitteiden edessä ratkaisevat sen, pysyykö kirkkaus vääristymättömänä matkalla kohti Auringon tietä ja kehomielen transformaatiota.

Auringon polku ja kehomielen valaistuminen

Mielen valaistumisen jälkeen tulevassa Brahma-kanavan aktivoitumisessa mahdollistuu voima-hengen Valon asettuminen. Valo asettuu sekä pysyväksi osaksi tietoisuutta että myöhemmin maalliseen olemukseen hermostoon ja solutasolle asti. Tällöin kyseessä on vakaa, luonnollinen ja jatkuva kehomielen tietoisuuden tila, jota voidaan kutsua Sahaja samadhiksi. Sahaja samadhia voidaan kuvata Kuun ja Auringon polkujen sulaumana. 

Kuun polku valmisti mielen. Auringon polku muuttaa kehomielen valopylvään ja fyysisen valokehon rakentamisen myötä eläväksi Mustan Alkuvalon (Black InnateLight) asuinsijaksi. Sahaja samadhi -havaintotilassa ei ole enää tarvetta kadota maallisesta majasta tai unohtaa fyysistä maailmaa Alkuvalon tavoittamiseksi. Korkein tietoisuus ei ole jossain muualla yläpuolisissa tietoisuuden avaruuksissa. Sahaja samadhissa esoteerisessa mielessä olemuksesta on tullut elävä ja pysyvä läsnäolo; maasta taivaaseen ulottuva valopylväs.

Valopylvään välityksellä ollaan todella kotona omassa tietoisuudessa kehomielessä. Tuo kotona olo on itsessään taukoamatonta ei-meditaatiota. Alkuperäistä luontoa ei vain havainnoida tietoisuudessa, vaan se on tullut yhdeksi myös biologisen todellisuuden kanssa. Sahaja samadhi vakiintuu ja syventyy vähitellen fyysisen elämän loppuun saakka. Se on jokaiseen soluun ulottuva hiljainen läsnäolo ja aina läsnä oleva vakaus, jossa korkein tietoisuus ja fyysinen materia ovat jatkuvasti enenevässä määrin samaa säteilevää taajuutta.

Auringon polku ja arkielämä

Kehomielen valaistumisessa tietoisuus vakiintuu Brahma-kanavaan Buddhi-tasolle ja myöhemmin universaalin Itsen tasolle. Tällöin kyseessä ei ole enää tila, joka tulee ja menee, vaan se on subjektiivista, kehomielessä läsnäolemista. Alkuvalon tunnistaminen ei ole enää ”kokemus”, vaan läsnäolemisen peruslaatu. Se ei vaadi kehosta poistumista. Se on “itseperustaista” Anandaa, joka ei riipu hiljaisuudesta tai olosuhteista.

Auringon polulla Valo ei enää vain heijastu mielen eli energeettisen valokehoston läpi. Muutoksen edetessä Valo alkaa juurtua suoraan fyysisen kehon hermostoon ja soluihin. Tällöin puhutaan varsinaisesta fyysisestä valokehostumisesta eli solutason transmutaatiosta. Tässä vaiheessa energeettinen ja fyysinen olemus alkavat sulautua yhdeksi; kyse ei ole enää vain kajastamisesta, vaan fyysinen materia alkaa värähdellä samalla taajuudella kuin korkein tietoisuus.

Tämä biologinen muuntuminen tunnetaan traditioissa eri nimillä. Tiibetin buddhalaisuudessa puhutaan Sateenkaari-kehosta, jossa fyysinen aines muuntuu puhtaaksi valoksi ja viideksi elementiksi. Intian joogaperinteessä tätä on kutsuttu timantti-kehoksi tai kultaiseksi kehoksi, jossa kuolevainen liha ja veri muuttuvat jumalattarelliseksi ja kuolemattomaksi substanssiksi. Lännen esoteerisessa perinteessä on puhuttu kirkastumisen kehosta tai ylösnousemus-kehosta. Andien shamanistisessa perinteessä vastaava tila on Poq’po Kanchay. Se on säteilevä valokeho, jossa ihmisen energeettinen olemus puhdistuu raskaasta energiasta ja vaihtuu eläväksi sateenkaarisillaksi, joka yhdistää fyysisen maailman ja henkisen ylämaailman Valon. 

Tämä on ratkaiseva muutos arjen kannalta: väliaikaiset autuus-tilat muuttuvat jatkuvaksi olemukselliseksi Ananda-seesteisyydeksi, joka ei enää vaadi fyysisen maailman unohtamista tai meditatiivista hiljaisuutta. Ennen Sahaja samadhia, tai sen syvenemisen ajankohdissa, saattaa olla hetkiä, päiviä tai eri pituisia kausia, jolloin arjessa voi olla haastavaa toimia. Esimerkiksi pitkään voimakkaana pysyvä värähtely; “mitään ei tarvita, mitään opittavaa ei ole ja kaikki on tässä” saattaa aluksi laannuttaa aktiviteettia. Kun kuvattu värähtely vakiintuu, se tulee enemminkin taustalle olevaksi perus-läsnäolotilaksi, eikä se vaikuta enää samoin toimintaa vähentävästi. Toisissa valtavan vahvoissa “sisäänpäin kääntymisen” ajanjaksoissa mielenkiintoa ei yksinkertaisesti riitä ulkoiseen maailmaan. Kun Kundaliini vie kaiken huomion sisäisiin tapahtumiin, tavanomainen ihmiselämä voi vaikuttaa hetkittäin haastavalta ja toisinaan epäoleelliselta evolutiivisen involuution kehityksellisten tapahtumien rinnalla. 

Fyysinen muuntuminen ja jaksaminen

Tämän spirituaalisen painopisteen siirtymän lisäksi ainakin minun Auringon polkuni vaatii hyvin intensiivistä fyysistä muokkausta. Kirjoitin tästä artikkelissa kundaliinipolku 4. Tämä vaikuttaa arkeen hyvin konkreettisesti. Kyse ei ole vain kiinnostuksen puutteesta. Kiinnostuksen vaillinaisuus on voitettavissa, jos se on tarpeellista ja oleellista jokapäiväisen elämän järjestämisen kannalta. Fyysistä asiaintilaa ei kuitenkaan noin vain voiteta “puskemalla sen läpi”. Yksinkertaisesti tässä kehomielen valaistumisen prosessissa energiat ja fyysinen jaksaminen eivät riitä tavanomaiseen arkeen.

Erityisesti tapauksissa, joissa on yksi tai useampi perussairaus tai iäkkyyden tuoma hauraampi keho, nämä muodonmuutokseen kuuluvat muokkaukset voivat aiheuttaa jatkuvaa syvää uupumusta. Tähän prosessiin kuuluvat usein myös päivittäiset energeettiset kivut ja enemmän tai vähemmän voimakkaat fyysiset tuntemukset, kun Valo muokkaa tiivistä fyysistä ainetta. Nämä ”evolutionaariset kasvukivut” eivät välttämättä poistu kokonaan. Ne voivat olla osa kehon uutta toimintatapaa kenties yksilön loppuelämän ajan. Edes kiinnostavat asiat saati mieluisat harrastukset eivät ole mahdollisia, koska keho ei vain kykene. Minun on usein odotettava kehoani, jotta voin taas hetken toimia, aivan välttämättömien arkielämän asioiden parissa, lepäämisen sijaan.

Elämä muodonmuutoksen ehdoilla

Kerrotusta voisitkin päätellä, ettei tässä vaiheessa ole mahdollista elää niin sanottua tavallista elämää harrastuksineen, töineen ja sosiaalisine menoineen samalla tavoin kuin muut, jotka eivät kulje tässä tien vaiheessa. Kundaliini on pääosassa, ja se on hyväksyttävä. On luovuttava elämästä sellaisena kuin se on ehkä aiemmin tunnettu.

Joillakin henkisen tien kulkijoilla elämä ei ole noudattanut normaalia biografista jatkumoa tai tuttua lineaarista elämänkulkua. Ei, vaikka sitä olisi kuinka yrittänyt luoda. Edellisistä elämistä jatkunut Kundaliini-prosessi on voinut ohjata elämää alusta alkaen, vaikkei sitä olisi vielä tunnistanut siksi mitä se on. Toisilla taas Kundaliini-prosessi rikkoo aiemmin rakennetun henkilöhistorian valmiin tarinan ja arjen ennustettavan aikataulun vasta myöhemmin. Molemmissa tapauksissa elämä järjestäytyy nyt täysin energeettisen ja biologisen muodonmuutoksen ehdoilla.

Mielen valaistuminen on itsessään jo suuritöinen ja vaativa prosessi. Sen saavuttamisen jälkeen saatetaan asettua pitkäksi aikaa vakaaseen ja nautittavaan tasannetilaan. Tässä vaiheessa on usein vielä enemmän valinnanvaraa toiminnan ja harjoituksen suhteen, eikä keho yleensä enää oireile jatkuvilla varsinaisilla prosessiin liittyvillä kivuilla. Kehomielen valaistumisessa tämä tilanne on toinen. Se on vuosia kestävää vuorokauden ympäri tapahtuvaa, intensiivistä ”ihmisastian tuunausta”. Se on jatkuvaa korkeampiin sekä syvempiin tietoisuuksiin päivittämistä. Tässä ei voida jäädä mukavaan tasannetilaan ja meditoida korkeuksiin vain silloin, kun siltä tuntuu. Päinvastoin, Kundaliini päättää, milloin on aika kohottaa Valon taajuuden tasoa. 

Aivojen virittelyt sekä energeettiset ja fyysiset muokkaukset eivät tapahdu aina sovinnaisiin vuorokaudenaikoihin; unirytmi on myös Kundaliinin luoma. Myös unen merkitys korostuu, sillä Kundaliini tekee valtavasti työtä unitilassa. Ei ole lainkaan tavatonta tarvita säännöllisesti 10 – 16 tuntia unta vuorokaudessa. Sen lisäksi voidaan vaatia paikoillaan makuulla oloa, joissain toimenpiteissä. Erityisesti perussairailla tai iäkkäämmillä kehoilla tämä ”huoltoaika” on välttämätön, jotta fyysinen rakenne kestää korkeamman Valon intensiteetin.

Kuitenkin prosessin edetessä ja tietoisuuden Sahaja samadhiin vakiintumisen myötä on mahdollista toimia arjessa vähitellen täysipainoisemmin, samalla kun tietoisuus säteilee keskeytyksettä olemassaolon kirkkaassa Brahma-kanavan ytimessä. Minun kokemukseni mukaan on mahdollista kokea, miten fyysinen keho voi olla uupunut tai jatkuvassa päänsäryssä, mutta samanaikaisesti voi olla ”onnellinen ilman syytä”. Silmissä voi loistaa kirkkaus, joka sanoo “kaikki on, kuten on”. Shaktin ja Shivan sydänvalon Rakkaus-rauha ja iankaikkisuuden varmuus ovat aina läsnä joko suuremmalla tai pienemmällä voluumilla. 

Kipuun suhtautuminen muuttuu neutraaliksi. Se ei kuitenkaan poista kipukokemusten raskautta tai vaikutusta arjen toimivuuden suhteen. Voi olla välttämätöntä tukea kehoa esimerkiksi ylimääräisellä lääkityksellä, jotta jatkuva viritystila ei käy täysin epäinhimilliseksi. Valo juurtuu fyysisyyteen tehden voima-hengen ja aineellisen todellisuuden jakamattomaksi kokemukseksi, jossa ihmisyyden hauraus ja Alkuvalon kirkkaus elävät rinnakkain ja yhdessä.