SIVU 2: YKSILÖITYMINEN JA PUHE

Yhteisöllisen elämän ja tulen valjastamisen myötä aloimme kokea riittävästi perustavanlaatuista turvaa. Näin meille jäi enemmän tilaa henkiselle kasvulle. Ajan saatossa aloimme yksilöityä ryhmän jäseninä tehdessämme erilaisia hengissä selviytymiseen ja elämänlaadun parantamiseen liittyviä tehtäviä ja keksintöjä. Luovuutemme kasvaessa saatoimme tehdä luonnonmateriaaleista monipuolisempia esineitä. Lapsille leikkikaluja ja aikuisille patsaita osoittamaan tunteitamme. Tai taidetta uhrilahjoiksi ja ylistykseksi luonnonvoimille, jolta olimme saaneet lahjana tulen. 

Yksilöityminen ja erillisyys

Olimme olleet enemmän yhtä luonnon kanssa ja kokeneet ryhmäsieluisuutta tai samankaltaisuutta yhteisössä. Olimme olleet ennemminkin yksi monista koostuva olento elämän ja kuoleman taistelussa. Jälkikasvu apinoi vanhempiaan opetellessa selviytymistä ja elämää. Meidän kaikkien sielut ja energiakentät värähtelivät samanväreisesti ja olivat vahvasti kosketuksissa toisiinsa. Yksilöitymisessä aloimme erillistyä toisistamme. Aloimme itsenäistyä kun tutkimme omaa tietoisuutta, sen sijaan että vain olisimme oppineet pelkästään sen mitä toiset jo osaavat.

Aloimme nyt kokea aiempaa enemmän vastakkaisuuksia toisten kanssa sekä sisäisyydessämme. Vähitellen tunteenomaiset värähtelyt monipuolistuivat erilaisista vuorovaikutuksen kokemuksista suhteessa läheisiin ihmisiin ja tiettyyn rooliin yhteisössä sekä tietotaitoon nähden. Valtaosa ihmisistä toimivat ennemminkin maallisissa perustehtävissä. Jotkut yksilöt valikoituivat tutkimaan ja kehittämään vakavamielisesti henkisesti itseään ja ihmisen olemusta. 

Värähtelymme kehittyivät ja erilaistuivat edelleen ja tunnistimme uudenlaisia energioita. Näin ennemminkin eläimellisten alkutunteiden Ilon, surun, hämmästyksen, vihan, pelon ja inhon lisäksi löysimme itsestämme sosiaalisissa tilanteissa erilaistuneita tunteenomaisia värähtelyitä. Näistä muodostui ihmislajille tyypillisiä tunteita. Koimme erilaatuiset tunteet positiivisiksi kuten turvallisuus, ystävällisyys ja yhteenkuuluvuus tai negatiivisina esimerkiksi; välinpitämättömyys, hylätyksi tuleminen ja ahdistus. 

Perhepiirien muodostuminen

Tietoisuus kehittyi laaja-alaisemmin ja nopeammin omalaatuisina yksilöinä toimiessa mitä yhtenä joukkona kokiessa ja värähdellessä miltei samaa. Havaitsemamme yksilöiden itsenäisemmin hankkima yhteinen koko ryhmää hyödyttävä tieto laajeni expotentiaalisesti. Mieliemme toimintojen monipuolistuminen, muistin kehittyminen, syntymän ja kuoleman todistaminen yhteisössä ja luonnon kausittaisen rytmin seuraaminen johdattivat alkukantaisen ajan käsitteen kehkeytymiseen. 

Tunteet kiinnittivät ja liittivät meitä toisiimme. Myös keskinäinen riippuvuus oli läsnä yhdessä hengissä selviämisessä. Erillistyessämme myös piirimme pieneni siinä suhteessa että tietyt läheisemmät yksilöt ja sielut yhteisössä olivat meille ylivertaisesti tärkeämpiä kuin toiset. Keskinäisen riippuvuuden ja menetyksien kokemisissa aloimme tuntea tarvetta välittää tietoa kuoleman jälkeiseen tulevaan etenkin omalle suku- tai klaani perintölinjalle.   

Tiedon perintö

Tarvitsimme keinon muistojen, menneistä opittujen, tulevan tapahtumien, tunteiden ja käytännön asioiden viestimiseen laajemmasti yhteisössä. Elinaikamme oli lyhykäinen. Tietoa tuli jotenkin saada välitettyä konkreettisesti samaten tulevaisuuteen jälkipolville. Erillistyminen ja omanlaisuus toi lisää tietoa ja taitoja, vaan samalla aiemmin samankaltaisissa värähtelyissä näkymätön ymmärryksen yhteys toisiin alkoi hälvetä. 

Yhteytemme luontoon heikkeni monenlaisten emotionaalisten värähtelyiden ja uusien mielen ulottuvuuksien viedessä paljon huomiota. Yleensä ymmärsimme helpommin läheisten ja yhdessä elämyksiä kokeneiden ihmisten kanssa tutumpia energioita. Emme tunnistaneet uusia värähtelyitä. Jos emme olleet omakohtaisesti kokeneet tiettyjä värähtelyjä, emme tienneet mitä ne tarkoittavat käytännössä. 

Tarvitsimme ulkopuolelta eli toisilta vahvistusta sille mitä he tarkoittivat värähtelyissään ja kehollisella ja eleellisellä ilmaisullaan. Ilmaisimme asioita toisillemme jo aiemmassa kehityksemme vaiheessa ensin viittoiluilla ja ilmaan piirroksina, oksalla maahan merkitsemisellä, taiteella tai muutoin imitoimalla. Tarvitsimme nyt enemmän ja tarkempaa viestintää ollaksemme paremmin yhteydessä toisiimme. 

Sisäinen yhteys luonnon kautta

Suhteen väljähtyminen toisiin ja luontoon aiheutti meissä kaipausta päästä jotenkin takaisin yhteyteen. Saatoimme matkia eläimillä esiintyviä rituaaleja tunteaksemme itsemme osaksi luontoa taas. Tömistelimme, elehdimme ja liikehdimme kuin eläimet pariutumis- ja taistelu rituaaleissaan. Löysimme luonnon, Äiti Maan, ja sydämen sykkeen kautta rytmin. 

Saatoimme yhteisön kokoontumisissa liikehtiä ja äännellä kuten lauma tai parvi. Käytimme luonnosta löytyvää materiaalia lisänä tuodaksemme rytmiä ja äänimaailmaa ilmoille. Nuotion äärellä saatoimme kokoontua myös pimeään aikaan. Teimme soittimia; simpukka torvia, pajupillejä ja rummutus välineitä tukemaan yhteyden luomisen tapahtumia. Vähitellen primitiivisestä liikehdinnästä muotoutui ajan havinassa liikuntaa jota kutsumme tanssiksi. 

Tanssi ja sen kaltaiset ilakoinnit syntyivät sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteyden lujittamiseksi kuten antamaan rohkeutta tilanteissa joissa sitä tarvittiin jokin sorttisen vaaran ollessa ilmoilla. Tanssin kaltaisessa liikunnassa kehomme kemiat loihtivat hyvää oloa. Joillekin liikkunta aiheutti euforiaa ja muuntuneita tietoisuuden tiloja, joissa voitiin nähdä syvemmälle aiempaa moniulotteisempaan mieleemme ja tavoittaa luonnonvoimia ja jumaluuksia.  

Lintujen laulantaa ennen puhetta 

Ennen äänen värähtelyjen muodostumista sanoiksi kehitimme instrumenttia eli kehoamme erilaisin ääntelyin, elein ja ilmein. Saatoimme matkia luonnosta kuulemia ääniä. Sittemmin fysiologian hioutuessa primitiivinen kieli oli ensin soinnullista ja soljuvaa miltei laulamisen kaltaista. Etenkin lintujen puhe oli meistä hyvin kiehtovaa. Se oli monipuolista ja vivahteikasta äänenkäyttöä, jota ihailimme monissa sukupolvissa ennen oman kielemme muodostumista. 

Linnut olivat olemassa ennen ihmistä. Voit ehkä pohtia miksi lintujen evoluutiossa laulanta tuli olemaan. Ehkäpä lintujen ympäristössä on värähtelevää melua. Tuuli, sade, vesistön lorina ja pauhu, puitten havina ja muut eläimet ja hyönteiset. Nämä ovat häiriötekijöitä, värähtelyjä värähtelyjen joukossa. Linnun aivoille oli liian vaativaa erottua ja löytää kumppania monenlaisten värähtelyjen maailmassa. 

Sulkien tai siipien läpättely ja nokan koputtelu eivät riittäneet yksistään. Niiden tuli tuottaa, voimakasta ja ympäristöstään erilaista värähtelyä, joka kantautui kaiken muun yli. Värähtelyistä tuli evoluutiossa myös fyysisillä korvilla kuuluvaa voimakas volyymista liverrystä. 

Puhetta inspiroiva linnun laulu

Mietit kenties miksi lintujen tuli tulla huomatuiksi ja kuulluiksi? Eikö olisi turvallisempaa pysytellä piilossa? Artikkelin alkupuolella todettiin eläimillä olevan ryhmäsielu, eikä niinkään erilliseksi itsensä tunnistamista. Säilyäkseen elossa lintulajin jäsenet tarvitsivat tehokkaan tavan kohdata toisensa jatkaakseen lajiaan. Linnun lajikohtainen laulu voikin olla luonnon tapa kompensoida yksilöllisyyden, itsensä tiedostamisen, puuttuminen. 

Äänenkäyttö tullakseen huomatuksi, oli kyse pesimiseen liittyvistä asioista, uhan varoittamisesta, ruoan tarpeesta tai parvessa lennon määräyksistä, on alkukantaista ja tehokasta. Myös ihmislapset tietävät tämän vaistonvaraisesti. Tietty lintulaji ryhmäsieluna sai evoluutiossa yksilölliset tunnusomaiset piirteet. Yksi lintu jäsen ei ole sinänsä yksilöllinen. Ehkä voidaan ajatella, että koko lintulaji on yksilöllinen eri lajin lintujen ryhmäsielujen joukossa. 

Kummastelimme lintujen laulutaitoja ja myös inspiroiduimme siitä. Ihmislajin yksilöt ketkä olivat keskittyneet vakavasti ja antaumuksellisesti elämäntyönään itsensä ja luonnon tutkimiseen saattoivat kuulla sisäisyytensä värähtelyissä äänteitä ja tavuja. Aloimme kokeilla omaa äänen käyttöä ja tavujen muodostamista. Joogafilosofiassa foneettisen kielen ajatellaan syntyneen sisäisin korvin tiedostetuista chakrojen värähtelyistä. Foneettinen kieli levisi vähitellen ihmisten perusmassalle opeteltavaksi jolloin kanssakäyminen tekeytyi sujuvammaksi. 

Tunteiden, kuvien ja sanojen yhdistyminen 

Muodostimme ja opettelimme sanoja joista tuli vähitellen sisäistä ja ulkoista puhetta. Tunteet olivat edelleen oleellisia yhteisöllisyyden kokemuksessa. Vähitellen löysimme sopivia sanoja niiden ilmaisemiseen. Puheesta tuli tärkeä ilmaisuväline. Viestintä ei ollut enää juurikaan suoraa, värähtelyiden välistä telepaattista tiedonsiirtoa fyysisin elein höystettynä. Puheella pystyimme myös peittämään ja salaamaan niitä tunteita ja tietoa mitä emme tahtoneen välttämättä toisille jakaa. 

Ajan käsite monipuolistui ajatusten myötä ja järjestäytyi mieliimme ajanlaskun konseptina. Ajasta tuli strateginen väline niin ihmissuhteissa, vaihtotaloudessa, kahinoissa kuin sodankäynnissä. Aika saatettiin valjastaa vallankäytön työkaluksi, siinä mitä tietoa välitetään ja milloin kenellekin ja mitä pimitetään. Ihmisolennosta tuli ihmisolennolle ja muullekin elämälle aina vain pahempi uhka kuin mitä luonto elinolosuhteineen tai petoeläimet olivat olleet.  

Mielemme ja aivomme kehittyivät edelleen. Meillä oli mielissämme kuvia muistoista. Pystyimme myös tarkoituksellisesti luomaan mieleemme kuvia. Mielikuvituksen kehittyessä lisää kuvat alkoivat kuin liikkumaan niiden vaihtuessa nopeammin. Opimme suunnittelemaan ennalta enenevässä määrin. 

Aistijärjestelmä aiheutti kehossamme tunteita ja tuntemuksia. Aiemmin viiden aistin kautta saadussa havainnossa saattoi sisällämme yhdistyä jokin alkutunteista tai myöhempi tunnevariaatio ja sittemmin mielikuva eläväksi. Lisäksi tunteisiin yhdistyi nyt sanoja tai ajatuksia elämässä yksilöllisesti kokemamme mukaisesti. Saadaksemme sisäisessä järjestelmässämme tehokkaasti tiedon mielemme alkoi siis automaattisesti yhdistämään kuvat, tunteet, tuntemukset ja ajatukset toisiinsa.

SIVU 2: PERSONA JA SISÄINEN OHJAUS

Erillistymisessä loimme jokainen oman yksikön. Muodostimme yksilöllisen energisen kenttämme ja ainutlaatuisen sisäisen järjestelmän kuin oman maailman maailmojen joukossa. Mielistämme tuli vähitellen aiempaa vieläkin moniulotteisempia. Erilaistunut yksikkö ”sulkeutui itseensä” muilta tai katosi muiden näkyvistä ja tiedostettavista. Yksilö luotui omanlaisesta yhdistelmästä kokemuksia ja näistä kokemuksista oppittujen värähtelyistä. 

Persona yksilöitymisen käyttövälineeksi 

Yksilöt eivät osanneet välttämättä enää tulkita oikein ulkoapäin tai omasta yksiköstään käsin toisia ilman lausuttuja selittäviä sanoja. Meillä oli haasteita ymmärtää enää itseämme tullessamme moniulotteisiksi olennoiksi. Sen lisäksi että käytimme nyt tietoisesti mieltä, meissä ilmeni sekä luonnon automaatiolla että alitajuisesti lukemattomia toimintoja. 

Kapasiteettimme ei riittänyt olemaan tietoinen kaikesta sisäisen näkymättömän järjestelmän toiminnasta. Tarvitsimme sisäistä järjestystä, jotain mikä keskittäisi mielemme. Tarvitsimme jotain mikä pitäisi meidät järjissään ja toimintakykyisinä ja millä voisimme ilmaista itseämme toisille. Näin persona alkoi muodostua. Vähitellen persona vakiintui evoluutiossa mieleemme itsemme malliksi, minuksi. Vain minä saatoin sanoa minä tarkoittaen minua. 

Vakaan personan, ilman huomattavia personallisuushäiriöitä, muodostumisessa menee jo lukuisia määriä elämänkertoja. Esimerkiksi eläimelliset narsistiset piirteet luovat häiriöitä personan muodostumiseen. Voit lukea narsistisista piirteistä artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 4.

Elämässä päätösten tekeminen

Personamme muodostui lapsuuden perimän, elämänkokemusten ja ympäristön vuorovaikutuksessa yksilön mielen tuotoksista monissa eri elämän kierroissa. Elämästä toiseen saatoimme periä sieluumme säilöttyjä eri persoonien taipumuksia ja karmaa, jotka muokkautuivat silloisissa olosuhteissa ja edelleen seuraavissa. Näin alitajuntamme sisältö on kasvanut erilaisten elämien myötä käsittämättömästi. 

Personasta tuli kiinnekohta ja vallallaan oleva tekijä. Muu mielentoimintojen ja värähtelyjen havainnointi jäi lopulta valtaosalla ihmisistä unohdukseen. Tiedostamattakin toimivat vaistot ja intuitio ovat merkittävissä rooleissa yksilön päätöksenteossa ja personallisen elämän ohjautumisessa. Sekä vaistot että intuitio sisältävät alitajuisen käsittelyn ja erilaisten syötteiden yhdistelyn, mutta ne tapahtuvat erilaisten mekanismien kautta. 

Vaistot toimivat pääasiallisesti luonnon automaatiolla alitajuisella tasolla. Niitä ohjaavat biologia ja selviytymisvaisto. Intuitio sisältää korkeampia tiedon käsittelyn prosesseja. Nämä prosessit yhdistävät yksilön emotionaalista, kognitiivista ja aisteihin perustuvaa tietoa muodostaakseen oivalluksia ja havaintoja. 

Vaistot voivat aktivoitua kohdatessamme välittömän vaaran. Vaistomme ohjaavat uhkien välttämiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen perustarpeiden täyttämiseksi. Intuitio puolestaan voi ottaa ohjat vähemmän kiireellisissä olosuhteissa. Tilanteissa jotka vaativat monimutkaista harkintaa tai luovaa ongelmanratkaisua. Intuitio tarjoaa meille loogisen päättelyn ylimenevää näkökulmaa ja vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten mahdollisten lopputulemien ennakoimista. 

Vaistot, empatia, intuitio ja tunneäly

Kaipasimme todellista sielullista yhteyttä toisiin, mikä alkoi kadota erillistymisen ja yksilöitymisen ja personaan samaistumisen myötä. Meidän tuli löytää yhteisymmärrystä erilaisten moniulotteisten yksiköiden eli persoonien yhteisöissä. Positiiviset tunteet yhdistivät meitä toisiimme vaan negatiiviset työnsivät luotaan. Koimme emotionaalista ristiriitaisuutta ymmärtämättömyydessämme. 

Meidän oli hyödyllistä ja välttämätöntä opetella empatiaa ja tunnetaitoja. Näin voisimme ymmärtää, kokea yhteyttä itseemme ja toisiin sekä tulkita paremmin oman ja muiden käytöksen motiiveita. Empatian oppiminen oli väistämätöntä ja helpompaa pienemmissä perhepiireissä, biologian, riippuvuuden ja kiintymyksen kautta. 

Kiintymys kohdistui nyt persooniin, jotka olivat syntyneet omasta lihasta. Rakkauden tunne ja käsite ulottui nyt usein ennemminkin läheisiin, vaikka yhteisö oli edelleen tärkeä osa elämäämme. Energiat voivat sekoittua ihmisten eläessä tiiviisti yhdessä. Omaksutaan toistemme ajatusmalleja, käytöstapoja ja tunnetiloja. Virittäydytään toistemme taajuuksille. Yleensä meille tapahtuu näin, jos suhteissa on välittämistä tai muu läheinen kuten biologinen yhteys. 

Ihmislajina olemme myös toisiimme yhteyksissä tietoisuutemme kautta. Tiedetään sekä eläinmaailmassa että ihmisistä miten eri puolilla maailmaa ollaan voitu samanaikaisesti kehittyä samansuuntaisesti. Globaalin tajuntamme läpi saamme joka tapauksessa tiedostamatta tai tiedostaen intuitiivisesti tai telepaattisesti tiedonsiirtoja jatkuvasti. 

Intuitio ja vaistot ovat yhteydessä tunneälyyn kongnitiivisten ulottuvuuksiensa lisäksi. Hienovaraiset tunne vihjeet ja sanaton viestintä auttaa syvempien yhteyksien muodostumisessa ja edistää tehokasta viestintää lähikontaktissa. Vaistomme ja intuitio muokkaavat empatiakykyä, myötätuntoa ja ihmisten välistä ymmärrystä sekä parantavat kommunikaatiota. Vaistot perustuvat alkukantaisiin selviytymisvaistoihin ja aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnästä muodostuneisiin alkutunteisiin. 

Intuitio taas kattaa tunneälyn ja empatian. Intuitio hyödyntää monenlaisia ​​lähteitä; menneisyyden kokemuksia eli muistoja ja kehomuistia, tunneälyä ja hienovaraisia ​​vihjeitä ympäristöstä. Intuitiota voidaan jalostaa itsetuntemuksen avulla. Mindfulness ja muiden harjoitusten ja luovien harrastusten harjoittaminen voi parantaa intuitiivisia kykyjä ja edistää syvempää yhteyttä sisäiseen ohjausjärjestelmään. 

Kuvailusta suoraan kokemukseen

Intuitio tekee meistä luovia monissa asioissa. Ilman intuitiivisia taitoja tai tietoisuutta meiltä tuskin luotuisi erilaista taidetta kirjoittamisesta musiikkiin tai kaikenlaisiin pienempiin ja suurempiin keksintöihin ja oivalluksiin ihmisyydestä. Eri filosofioiden edustajat ovat kirjanneet ja taiteilleet kääröihin ja kirjoihin ihmisyyden Oppejaan. 

Emme voineet jättäytyä vain värähtelyjen tallentamiseen tietoisuuteemme jälkipolville. Hiomalla intuitiivista tietoisuutta voimme päästä käsiksi suoraan globaalin tietoisuutemme hyödyntämättömiin oivalluksen ja luovuuden väreilyllisiin varastoihin. Valtaosa ihmisistä eivät olleet tarpeeksi kehittyneitä taltioidakseen informaatiota ja opittuja Oppeja tietoisuuteen tietoisesti tai ottaakseen sitä vastaan. 

Tietoa on voitu myös energisesti ympätä fyysiseen paikkaan tai esineen energiakenttään. Jotkut yksilöt ovat olleet kautta aikain tietoisempia kuin toiset ja kykeneviä enempään tietoisuuden suhteen mitä valtaosa. Mentaalinen telepaattinen viestintä kuvien muodostamisella mielessä on vaativaa puhumattakaan hyvin hienovireisillä tasoilla tapahtuvasta intuitiivisesta telepatiasta. Alkukantaisempi tunteisiin perustuva vaistonvarainen telepaattinen viestintäkin jäi suurimmalle osaksi meistä piileväksi puheen ja kirjoitustaidon myötä.    

Kenties evoluution myötä tulevaisuudessa pystyisimme yhtenäisemmin ja yleistajuisesti ilmaisemaan esoteerisempia ilmiöitä. Ehkä niitä ei tarvitse tulevassa pelkästään symbolisella puheella, kirjoituksilla ja kuvin kuvailla. Josko kykenisimme tunnistamaan ne telepaattisesti tai intuitiivisesti yksilön ja yhteisessä tietoisuudessa vähintäänkin mentaalitasolla. Tietoisuuden laajeneminen, intuition sekä telepatian kehittyminen voi muuttaa perspektiiviä. Kehomielemme kautta voimme tulevaisuudessa tulla tietoisiksi yhteisestä “tietoisuutemme internetistä”. Voit lukea telepatiasta artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄIN TELEPATIAA 

SIVU 2: TUNNEÄLY HENKISYYDEN KULMAKIVENÄ

Tunneäly luo pohjan arvoille, moraalille ja näyttää suunnan sisimpään olemuksen yhteyteen. Näin voimme luoda Valo-sielun mukaista elämää ja onnellisuutta. Tunnetaitojen opettelu kuuluu tärkeään ja haastavaan paljon omaa ponnistelua vaativaan vaiheeseen. Valaistumisen tiellä maallisen olemuspuolen ja käyttövälineemme, autenttisen ja kauniin personan luominen, ja sen jatkojalostaminen on oleellista. 

Tunneälyn harjoittamisen avulla, luomalla kauniin personan, kurkotamme maallisesta olemuksesta sydämen ykseyteen ja Korkeampaan sielulliseen yhteyteen. Tämä on ensimmäinen askel kohti korkeampaa tietoisuutta ja sittemmin tulemista yhdeksi Korkeamman Minän ja lopulta universaalin Itsen ja Alkulähteen kanssa.  

Erottelukyky ja ego 

Tunnetaidot auttavat erottelemaan todelliset personalliset, maalliset ja sielulliset tarpeemme egon pyrkimyksistä. Voimme jäljittää syitä ja ymmärtää elettyjä seurauksia. Opimme omien ja toisten tunteiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Tunnistamme motiivimme ja perustan miltä pohjalta toimimme. 

Opimme erottamaan reagoimmeko pelosta, alitajuisten ohjelmointien perusteella tai toimimmeko korkeamman sielumme tahdossa eli ykseyden Rakkaudessa tai Korkeamman Minän ohjaamana. Tietoisuutemme laajetessa on erityisen tärkeää kyseenalaistaa kaikki mitä mielessä tapahtuu ja se mitä aiemmin pidimme totuutena.  

Tarvitsemme egon hengissä selviämiseen ja itsemme tiedostamiseen. Ego, jonka ajatellaan alkavan juurichakrasta, samaistaa meidät vahvasti hengissä selviytymisen vaistoihin. Ego on ankkurimme ja maadoittava elementti. Se sitoo meidät fyysisyyteen. Ego on rakenne joka välittyy selkeimmin ja vahvimmin kolmesta alimmasta chakrasta. Se on läsnä myös kolmessa ylemmässä chakrassa. Samoiten esimerkiksi granthit eli psyykkiset solmut ollessaan tiukasti kiinni ilmentävät egon rakennetta. 

Ilman egoa emme tiedostaisi ajattelevamme ja tuntevamme, olevamme “minä”. Tietoisuutemme kasvaessa ymmärrämme egon roolin ja paikan taustalla päällepäsmäriyyden sijaan. Tietoisuutemme kohoaa sekä egon yli kuten myös kauniin personan ohi aikanaan.  

Erottelukyky auttaa meitä totuuden äärelle. Voimme nähdä personallisen suhteellisen totuutemme ensin ja sitä myötä lopulta syvemmin absoluuttisen Totuuden itsestämme. Tunneäly onkin pohjana energioiden tunnistamisessa, jäljittämisessä ja tulkitsemisessa. On tärkeää saada tuotua tieto myös sanoin fyysiseen maailmaan ja pikkumielen saataville ymmärrettävästi ja totuudellisesti.   

Voimme opetella tunnetaitoja

Tunnetaidot eivät ole alunperin synnynnäisiä, ainakaan vielä, nykyisen aikakautemme evoluutiossa. Tunnetaitoja tulee itse opetella, jos niitä ei ole saanut lahjana kasvatuksessa vanhemmilta. Edellisissä elämissä hankittu tunneälyn oppi tulee verestää tässä elämässämme. Suhteiden luominen ja ylläpitäminen kuuluu tunnetaitoihin. Tunneäly on myös vakaan mielenterveyden kulmakivi. Omien tunteiden ymmärrys auttaa tajuamaan toisten tunteita. 

Meille erityisherkille ja empaattisille ihmisille tunneäly on luontaista. Eritoten meille on oleellista oppia tunnistamaan tarpeitamme ja pitämään terveellä tavalla rajamme hyvinvointimme varmistamiseksi. Tietoisten valintojen tekeminen on helpompaa, kun käsitämme ja tiedostamme omia ja toisten tunteita. Näin emme ole täysin tunteiden ja niitä sisältävien ajatusten vietävissä, vaikka olisimme niihin vielä luonnon automaatiolla kiinnittyneitä. Artikkelissa LOHIKÄÄRMEOPPI 4 kerron erityisherkän empaatin kokemuksia polun varrelta. 

Tunneäly, intuitio ja näkeminen

Ollessamme samaistuneita tunteisiin ovat tunnetaidot meille aivan välttämätön työkalu. Tunnetaitojen avulla voimme oppia ottamaan tilaa itsen ja tunteiden välille. Voimme oppia hyväksymään ajatuksen ja tunteen tasolla myös ikävämpiä emootiota ja piirteitä mitä emme mieluummin itsessämme soisi olevan. 

Voimme nähdä asiat eri perspektiivistä ja oppia itsemyötätuntoa. Liian usein empaattisina olentoina asetamme muut itsemme edelle. Esimerkiksi voimme kuvitella oman ongelmaisen tilanteemme tapahtuvan rakkaalle ystävälle. Voimme miettiä miten häneen suhtautuisimme ja neuvoisimme kyseisessä tilanteessa. 

Voimme saada erilaisen perspektiivin asiaan, mikä ottaa huomioon “ystävämme” eli omat tarpeemme ja hyvinvoinnin. Pyrimme ratkaisuun missä “kaikki voittavat”, jos se on vain mahdollista. Tai pidämme huolta siitä, ettei kukaan ainakaan “häviä ylitsepääsemättömästi”, ettei yksilön kriittisiä rajoja ylitetä, jos kyse on yhteisistä useampiin ihmisiin vaikuttavista asioista. Yhdessä eläessämme tarvitsemme aina enemmän tai vähemmän kompromisseja. 

Tilan antaminen ja luominen

Kun opimme tekemään tilaa itsen ja liian tunteellisten asioiden väliin se voi johdattaa meitä vähitellen läsnäolevaan arkeen ja myöhemmin tulevassa kehityksen vaiheessa pysyvään peilin kaltaiseen eli todistaja tietoisuuteen. Neutraalissa tilassa tai pysyvässä tietoisuudessa voimme nähdä omat ja muiden asiat objektiivisemmin tai tiedostaa niitä kuten ne ovat ja pysyä toimiessamme tyyninä todistajina. 

Älykkyys tarvitsee tunnetta ja tunne tarvitsee viisautta. Viisautta saadaan kokemuksista opitusta. Tunneäly sisältyy intuitioon. Älyllinen tieto on rationaalista ja intuitiivinen on irrationaalista. Molempia tarvitaan ihmisen elämässä, maalliseen ja voima-hengen ruumiillistamiseen meissä. Intuitiivinen tieto eli suora kokemus yksilön tietoisuudessa sekä tiedon tuominen arkielämään ja sekä kaiken tämän sanoittaminen johtavat meidät Itseoivallukseen. Tästä kirjoitin artikkelissa TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HENKINEN SYDÄN: HRIDAYA.