Miksi erityisherkkä/empaatti joutuu itsekkäiden ihmisten vaikutuspiiriin? Universumin kovaa rakkautta 💜, yksin kuljettava matka Korkeamman Minän/ Kundaliinin johdatuksella, empaatin ja narsistin yhteiset oppiläksyt, eläimellisyys kasvuympäristössä, empatia ja (itse)myötätunto, empaatin pelastajasyndrooma ja ohjenuora kuten empaatin ja narsistin piirteet lukeutuvat artikkelin aiheisiin.

SIVU 1: ARTIKKELIN ALKUSANAT

Empaatilla ja erityisherkällä sekä narsistilla on yhteisiä oppiläksyjä. Kerron niiden erilaisista syistä sekä niiden ilmenemisestä. Kartoitan mitkä piirteet ovat empaatille ja narsistille ominaisia. Mitä empaatin tulee oppia? Jos koet olevasi erityisherkkä tai empaatti ja olet valinnut astua itsetietoisuuden tielle, saatat löytää joitain vastaavuuksia omassa elämässäsi tässä kertomistani kokemuksista. 

Erityisherkät, empaattiset ihmiset ja empaatit ovat ryhmä, jonka yksilöt ovat todennäköisesti vanhempia sieluja. Valokehomme ovat kehittyneet ja herkistyneet tietoisuuden evoluutiossa vastaanottamaan enemmän informaatiota. Praanaa eli valoa ja sitä myöten oppia ja tietoa on kerätty auraamme aiempien elämien henkisten ponnistelujen kautta. 

Irrotin pituuden takia tämän empaatin ja narsistin aiheen omakseen Kundaliinipolku 3 kirjoituksesta. Ehkä haluat ensin lukea artikkelin KUNDALIINIPOLKU 3: EMPAATTI-LAPSI JA KUNDALIINI-PROSESSI alustukseksi. Tosin molemmat tekstit toimivat hyvin erilleen itsenäisinä. 

SIVU 1: YKSIN MAAILMALLA

Puhuin karman välityksellä ilmenevästä kovasta universumin rakkaudesta Kundaliinipolku 3 artikkelissa. Ihmisen psykologian, eläimellisten piirteidemme ja tietoisuuden evoluution ymmärtäminen sekä itsemyötätunnon sisäistäminen on erityisherkille, empaattisille ihmisille ja empaateille isoja oppiteemoja.   

Nuoret sielut eivät voineet tarjota tervejärkistä saati henkistä kasvatusta. Koin kasvattaneeni itseni lapsesta alkaen. Olin ikään kuin emotionaalinen orpo. Yksin perheessä ja yksin maailmalla salaisesti (tietämättäni) Hengen johdattamana. 

Hengessään viattomana ja toisille hyvää tahtovana erityis- tai hermostollisesti herkkänä lapsena ja nuorena minun oli vaikea käsittää varsinkin tietoisesti toista satuttavan toiminnan antavan muille mielihyvää. Oli mahdoton ymmärtää monien eläimellisten piirteiden vaikutuksia muissa, kun ei itsessäni (sielussani) alunperin noussut kaikkia niitä. 

En kuitenkaan osannut yksinään käsitellä lapsena vihamielisiä ja muita negatiivisia tunteita mitä jouduin yhtenään elämän suhteellisena todellisuutenani kokemaan. En pystynyt myöskään mitenkään pyytämään apua itselleni, eikä kukaan huomannut minun tarvitsevan sitä.    

Reaktiivisen kasvuympäristön vaikutuksia

Energiakenttääni työnnettiin jatkuvalla syötöllä emotionaalista saastetta kuin kaatopaikkaan konsanaan. Kehoni mukana saamani alitajuiset ohjelmoinnit olivat suurimmaksi osaksi eläimellisiin reaktiivisiin malleihin pohjautuvia. Jatkuva stressi varastoitui pienestä alkaen kehooni jännityksinä, päänsärkyinä ja muina fyysisinä ja psyykkisinä oireina. 

Itsessäni olleita eläimellisiä piirteitä opettelin jo lapsena hillitsemään. Korkeamman Minän ohjauksessa useat niistä eivät ole edes aktivoituneet käyttäytymiseeni eivätkä tulleet mieleeni pysyviksi ohjeiksi. Kerroin näistä Kundaliinipolku 3 artikkelissa. 

Olin siltikin tahtomattani omaksunut itseeni paljon vääränlaisia ehdollistumia ja sisäisiä reagointitapoja sairaalloisesta kasvuympäristöstäni. Myös myötätuntoisuuden piirteet ja opit kääntyivät usein itseäni vastaan liiallisena vaativuutena itseäni kohtaan ja toisten asettamisena ylitseni. 

En voinut pelastaa heitä itseltään 

Minun oli mahdotonta ymmärtää perheen jäsenten käytöstä, mikä oli täysin vastainen omille sisäisille Opeille. Lapsena oli käsittämätöntä ja mieltä järkyttävää miten aikuinen voi osoittaa niin suurta epäkypsyyttä. Lapsena sitä odotti ja kuvitteli aikuisten olevan viisaampia, heitä ketkä olisivat huolehtineet, antaneet järkeviä neuvoja, eivätkä vaatineet ja janonneet vain aina itselleen emotionaalista hyväksyntää ja mielihyvää. 

En voinut pystyä mitenkään ”rakastamaan heitä ehjäksi” ja pelastamaan heitä. Maalliseen perheeseeni kuuluvat eivät oppineet yhtään mitään Korkeamman Minäni ajatuksista, sanoista, teoista ja myötätunnosta kauttani. He eivät nähneet minua edes personana. Yhtäkään perheestä ei kiinnostanut kuunnella saati oppia. Minulla ei ollut mitään hyvää tekevää vaikutusta heihin, vaikka kuinka yritin ja yritin vuosikausia itse kasvaa ja näyttää heille kuka olen. 

Perheellä oli iso ja traumatisoiva vaikutus minuun. Heitä ei kiinnostanut kuka olen tai keneksi voisin kasvaa. Heidän mielissään luoma kuvajainen minusta riitti heille. Minkäänlaista aitoa yhteyttä en voinut mitenkään saada heihin. Aikuiset käyttäytyivät usein kuin he olisivat olleet perheen nuorimmaiset lapset taantuessaan aina lapseksi heille vaikeissa tilanteissa. Mielialojen mukaan muuttuvat säännöt hämmensivät. Jouduin todistamaan emotionaalista kypsymättömyyttä tai suoraan kärsimään sen seurauksista nahoissani. 

Täydellinen ympäristö eristetylle henkiselle polulle

Toinen vanhemmista ilmensi välttelevää kiintymyssuhdemallia. Toinen omisti minut pitäen minua vain omana (themselves) jatkeenaan. Samoin oli jako sisaruksillakin; toinen oli narsistisen piirteinen ja toinen välttelevä. Minä olin siinä välissä. Karmallisesti täydellinen oppimisympäristö empaatille siis. Jouduin piilottamaan omat tunteeni enkä saanut tai voinut opetella ilmaisemaan itseäni aidosti ulospäin. Kotona pystyin puhumaan, mutta se oli rajattua monesta syystä. Sosiaalisissa tilanteissa kodin ulkopuolella en pystynyt puhumaan aikuisille tai julkisesti ollenkaan.

Kuitenkin minulla oli Korkeamman Minäni lupa omiin ajatuksiin ja tunteisiin sisäisyydessäni. Ainoastaan lemmikkikoiran kanssa huoneessani sain näyttää todelliset tunteeni. Sisäänpäin sulkeutuneisuus ja ujous, oli ollut minussa taaperosta, jos ei syntymästä asti. Aikuisena löysin sille nimen, selektiivinen mutismi. 

Puhumattomuus ja sulkeutuminen  

Tuliko selektiivinen mutismi tästä elämästä? Vai seurasiko kurkkuchakran tukkoisuus edellisistä elämistä on vielä minulle hieman epäselvää. Ehkä tässä oli kyse molemmista. Lapsena aloitin opettelemaan itseni avaamista maailmalle itsenäisesti. Tässä elämässä lapsuuden olosuhteet eivät ainakaan antaneet minulle ja tunteilleni tilaa. Toisten emootiot olivat aina tärkeämmät ja suuremmat. Nämä emootiot vyöryivät päälleni kaikin tavoin, myös silloin kun he yrittivät piilottaa niitä tiedostin ne.

Energisesti oli hyvät olosuhteet sulkeutumiseeni ja eristämiseeni maailmalta, sisäänpäin kääntyminen oli ainoa vaihtoehto. Minulla ei ollut lupaa lausua mielipiteitäni. Olisi tullut toistaa narsistisen vanhemman ajatuksia ja imarrella toista. Ehkä se oli yksi syy valita olla mieluummin hiljaa kuin puhua. Tunnistin ja seurasin totuudellisia ajatuksia, jos vanhemmat eivät muuhun määränneet. Totuudellisia ajatuksia sain vain tietoisuudessani ja harvemmin ala-asteella yhdeltä opettajalta.         

Vanhemmat eivät todella tiedostaneet, vaikka näkivät kaiken, mitään vaikeuksiani sisaruksen kiusattuna olosta puhumattomuuteen ja niiden suuria vaikutuksia elämääni. He olivat iso osa ongelmaa omassa emotionaalisessa epäkypsyydessään. Sitä he eivät halunneet varsinkaan nähdä. Kieltämisen mielen defenssi oli heidän ratkaisunsa melkein kaikkiin elämän vaikeuksiin muutoinkin.    

Lapsuuden ympäristö ja aikuisuus

Pyrin aina käyttäytymään toisia kohtaan toisin miten minua oli kohdeltu. Tiesinhän miltä se tuntuu, kun ei kunnioiteta ja arvosteta. Käytin aikaani ja energiaani tottumuksesta ihmissuhteissa turhaan vuosikausia yli oman jaksamisen, koska kasvuympäristöni oli vaatinut niin aina. Lapsena tuli ymmärtää, olla kiinnostunut toisten mielenkiinnon kohteista, olla mieliksi, olla poissa tieltä tai olla yleisönä paikalla taputtamassa ja osoittamassa suosiota. Olla esine, joka palveli tarkoitustaan. Esine jota ei tarvinnut huoltaa. Jonka voi ottaa esille ja jättää pölyyntymään, kun sitä ei tarvita. 

Vedin aikuisuuden suhteissa energisesti puoleeni itsekkäitä, emotionaalisesti vältteleviä ja autettavia ehdotonta hyväksyntää toisilta janoavia ihmisiä. Uuden oppiminen oli minulle ominaista, oletettavasti alkuperäisen Kundaliini nousun tapahduttua Saraswati-nadin kautta. Näitä ihmisiä ei kiinnostanut ihmisenä kasvaminen, saati minusta välittäminen missään määrin. Vastavuoroisen tuen saaminen oli täysi mahdottomuus. Vietettyäni koko lapsuuden kahden vähintäänkin voimakkaasti narsistisen piirteisen yksilön vaikutuksen alaisena narsistiset tapaukset osasin yleensä aikuisuudessa kiertää kaukaa paria lyhykäistä virhearviointia lukuun ottamatta. 

Maailman oppiläksyt

Itseni avaamista maailmalle ja itseilmaisun kehittäminen personana jatkui lapsesta alkaen pitkälle aikuisuuteen, aina “Tietoisuuden esikoulu” vaiheen loppuun asti. Korkeammalta tietoisuudelta saamani tehtävä oli parikymppisestä alkaen järjestelmällisesti purkaa kaikki kasvuympäristöstä saamani ehdollistumat. Tämä oli haastavaa sillä en nähnyt maailmassa tervehenkistä mallia mitä kaipasin. Minun oli itse keksittävä vanhojen tilalle rakentavampia malleja ja harjoittaa niitä elämän tilanteissa sitten.  

Tähän valtavaan urakkaan meni käytännössä koko nuori aikuisuuteni. Tarve ja paine kärsimyksen loppumiseen oli niin suuri kuten myös Kundaliinin vaikuttavuus, ettei muuhun elämän rakentamiseen ollut aikaa eikä energiaa. TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HENKINEN SYDÄN: HRIDAYA artikkelissa kerron puheen oppitehtävästä, mikä on ollut yksi isoista tämän elämäni läksyistä.      

SIVU 1: EMPAATTISET JA NARSISTISET PIIRTEET

Kaikilla on narsistisia tai itsekkäitä piirteitä. Meillä muilla, verrattuna narsisteihin, on paljolti muitakin ominaisuuksia tasapainottamassa ja laajentamassa maailmankuvaamme ja itsemme ilmaisemista. Tämä tekee meistä henkisesti tasapainoisia, vaikkakin olemme monin tavoin keskeneräisiä. Meillä on opittavaa ja useinmiten tiedämme sen. 

Voit lukea erityisherkän määritelmästä esimerkiksi HSP Suomi sivuilta. Erityisherkkä voi tiedostaa toisten tunteita tietoonsa sekä peilata niitä itsensä kautta syvällisesti. Empaatin ymmärrän olevan yksilö, kuka voi kokea energisesti suoraan toisen ihmisen olemuksen tämän kokemuksineen omassa kehomielessään ja tietoisuudessaan. 

Mitä pidemmällä itseoivalluksen tiellä (ja Kundaliinipolulla) ollaan sen tarkemmin ja monipuolisemmin voi tieto välittyä meille energisen valokehomme kautta. Ja osaamme aina taitavammin tulkita tietoa oikein. Voit lukea telepaattisesta tiedon siirtymisestä LOHIKÄÄRMEOPPI 3 artikkelista. 

Personallisuushäiriöllä ja narsistilla tarkoitan tässä ihmisiä, keillä on hyvin paljon narsistisia piirteitä. Tällaisillä ihmisillä on voimakkaana miltei kaikki eläimelliset piirteet, joiden mukaan he toteuttavat itseään. Kyseisillä ihmisillä on itsekäs, omaa hyötyä tavoitteleva ja vahvasti eloonjäämisvaistoon pohjautuva maailmankatsomus. 

Eläimellisyyttä sukupolvien takaa 

Meissä kaikissa ihmislajina esiintyy eläimellisiä piirteitä. Olemme perineet edellisiltä sukupolvilta niitä samoin kuin korkeampiakin tietoisuuden ominaisuuksia. Saatamme reagoida sisäisesti ja käytöksellämme vaistonvaraisesti automaatiolla. Voit lukea mm. vaistoista ja intuitiosta artikkelista LOHIKÄÄRMEOPPI 5: IHMISYYS JA SYDÄMEN VIISAUS. Kirjoitus kertoo ihmiskunnan evoluution matkasta mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen.

Vaistonvarainen reaktiivisuus on läsnä, vaikkakin sen vaikutukset käytökseemme vähenevät ja lievenevät mitä pitemmälle etenemme tietoisuuden evoluutiossa. Lopulta ja vasta Kundaliini prosessin ylemmässä vaiheessa karmat ja sen mukana eläimelliset piirteemme katoavat irtaantuessamme luonnon automaatioiden otteesta. Ennen karmojen miltei täydellistä tyhjennystä voimme reagoida tietoisen toiminnan sijaan. Ymmärrämme silloin tehneemme väärin, jos satumme ilmentämään ja käyttäytymään reaktiivisesti eläimellisten piirteidemme mukaan ja satuttamaan sillä muitakin.  

Tahtomme oppia on oleellista

Empaattisuutta ja myötätuntoa omaavina ymmärrämme mikä on itsekästä toimintaa ja miten meidän tulee huomioida myös muita. Emme toimi vain ja ainoastaan omien tarpeiden lähtökohdista huomioimatta lainkaan muita. Ihmisinä kasvamiseen suuntautuneina yritämme oppia ja parantaa tapojamme, korjata käytöstämme, kenties hyvittää toisille töppäilyjämme. Enempää meiltä ei voikaan vaatia.

Yritämme myös löytää tasapainon muille antamisen ja auttamisen ja itsen välillä. Osaamme antaa anteeksi myös toisten hairahtamisille reaktiivisuuden ilmentämisessä. Opettelemme tai osaamme antaa armoa myös itsellemme erheistämme. 

Tasapainoinen versus personallisuushäiriöinen 

Iso ero on nähtävissä erityisesti vahvasti eläimellisiä puoliaan ilmentävien personallisuushäiriöisten ihmisten ja henkisesti tasapainoisten välillä. Empatiaa ja myötätuntoa omaamattomat narsistit eivät koe tekevänsä mitään väärin itsekkyydessään. He eivät siten kykene olemaan vilpittömästi pahoillaan. 

Tasapainoiset ihmiset tajuavat, jos he ovat reagoineet huonosti tilanteessa aiheuttaen muille ongelmia. Usein tasapainoinen yksilö aidosti pahoittelee jossakin vaiheessa tapahtuneesta tilannetta. Itseymmärryksen tiellä olevat tasapainoisen ihmiset tahtovat korjata tai hyvittää jotenkin aiheutunutta ja oppia toimimaan paremmin vastaisuudessa. He ponnistelevat onnistuakseen muutoksessaan.    

Narsistinen ihminen puolestaan pyrkii usein emotionaalisesti manipuloimaan kilttejä empaattisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Narsisti voi myös osata taitavasti näytellä olevansa pahoillaan. Anteeksipyyntö ei ole juuri minkään arvoinen, jos jatkossa ei toden teolla pyritä muuttamaan käytöstä parempaan.  

“Yksilöllä on paha olo” ja “yksilöä täytyy myötätunnossa auttaa, vaikka yksilö onkin töykeä tai väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti”. Ymmärryksen voima ja hyvyytemme ei ole yleensä hyödyksi kenellekään, silloin kun kyse on personallisuushäiriöstä. Auttaminen ja huonon käytöksen hyväksyminen sen sallimalla voi ennemminkin ylläpitää häiritsevän käytöksen jatkumista. Tällaiset ihmiset voi yrittää ohjata ennemmin ammattiauttajan pariin, kuin kestää hyvyyden nimissä liian kärsivällisesti mitä tahansa heiltä.