Luonto inspiroi ja ohjaa elämäämme lukemattomilla tavoilla. Ollessamme tietoisesti läsnä voi metsässä kulkumme tuntua toisinaan jopa taianomaiselta. Kaupunkimaisemassa luontoon huomiomme kohdentaminen rauhoittaa mieltämme ja rentouttaa kehoamme.

Runosanoja henkisyydestä: Talviuniltaan herännyt, Pysymättömyys, Metsä ovat vuosilta 2010-2012.

🌲


TALVIUNILTAAN HERÄNNYT

Pakkanen avaruudelle paletin antaa,
Ilmituo vakuuttavan voimansa,
Koettelevaansa varmuuteen kävelyttää,
Herättää hanget hehkuun henkien,

Sadettaa kankaan täyteen jäähiutaleita,
Laskeutuu näin koskemattomuus,
Maan viattomuuden näkymään,
Osaksi maisemaa itsensä tunnistaa hän,

Kuin nöyrtyy puu peitteensä riipasta,
Osan vastuustaan tuuliin lahjoittaa,
Valon antaa loput itsestään sulattaa,
Suoristaa mittaisekseen oksansa myös hän,

Ikuiseen vehreyteensä lopulta puhkeaa,
Luontonsa kuka nyt ymmärtävä on,
Unelmointinsa uudelleen päättää ja aloittaa,
Kunnes yhtenäinen on taustassaan hän.

🌲


PYSYMÄTTÖMYYS

Auringon säteet,
Kuun loisteet,
Rankkasateet,
Aallot ja tyrskyt,
Perinpohjaiset myrskyt,
Lävitseni tuulee,
Mitään säilöä voi en,
Rakkaus-rauhassa kaikki,
Ainiaan vapaana virtaavat.

🌲


METSÄ

Kielon tuoksu,
Sammalleen kosketus,
Puiden viisaus,
Linnun puhe,
Kauriin katse,
Enemmän kertovat,
Kuin osaisimme uneksia.

🌲

Avainsana-arkistosta löytyy kaikki runot.

Lähteet
– Runosanoja henkisyydestä: Talviuniltaan herännyt, Pysymättömyys ja Metsä artikkelikuva kollaasi: digitaalisesti muokkaamani kuvapankin kuvat: www.pixabay.fi.