Luonto inspiroi ja ohjaa elämäämme lukemattomilla tavoilla. Ollessa tietoisesti läsnä voi metsässä kulkumme tuntua toisinaan jopa taianomaiselta. Kaupunkimaisemassa luontoon huomion kohdentaminen rauhoittaa mieltä ja rentouttaa kehoa.
🌲
TALVIUNILTAAN HERÄNNYT
Pakkanen avaruudelle paletin antaa,
Ilmituo vakuuttavan voimansa,
Koettelevaansa varmuuteen kävelyttää,
Herättää hanget hehkuun henkien,
Sadettaa kankaan täyteen jäähiutaleita,
Laskeutuu näin koskemattomuus,
Maan viattomuuden näkymään,
Osaksi maisemaa itsensä tunnistaa hän,
Kuin nöyrtyy puu peitteensä riipasta,
Osan vastuustaan tuuliin lahjoittaa,
Valon antaa loput itsestään sulattaa,
Suoristaa mittaisekseen oksansa myös hän,
Ikuiseen vehreyteensä lopulta puhkeaa,
Luontonsa kuka nyt ymmärtävä on,
Unelmointinsa uudelleen päättää ja aloittaa,
Kunnes yhtenäinen on taustassaan hän.
🌲
PYSYMÄTTÖMYYS
Auringon säteet,
Kuun loisteet,
Rankkasateet,
Aallot ja tyrskyt,
Perinpohjaiset myrskyt,
Lävitseni tuulee,
Mitään säilöä voi en,
Rakkaus-rauhassa kaikki,
Ainiaan vapaana virtaavat.
🌲
METSÄ
Kielon tuoksu,
Sammalleen kosketus,
Puiden viisaus,
Linnun puhe,
Kauriin katse,
Enemmän kertovat,
Kuin osaisimme uneksia.
🌲
Runosanat ovat vuosilta 2010-2012.
LÄHTEET
Avainsana-arkistosta löydät kaikki runot.
– Artikkelikuvakollaasi: digitaalisesti muokkaamani kuvapankin kuvat: www.pixabay.fi.