Miksi erityisherkkä/empaatti joutuu itsekkäiden ihmisten vaikutuspiiriin? Universumin kovaa rakkautta 💜, yksin kuljettava matka Korkeamman Minän/ Kundaliinin johdatuksella, empaatin ja narsistin yhteiset oppiläksyt, eläimellisyys kasvuympäristössä, empatia ja (itse)myötätunto, empaatin pelastajasyndrooma ja ohjenuora kuten empaatin ja narsistin piirteet lukeutuvat artikkelin aiheisiin.
SIVU 1: ARTIKKELIN ALKUSANAT
Empaatilla ja erityisherkällä sekä narsistilla on yhteisiä oppiläksyjä. Kerron niiden erilaisista syistä sekä niiden ilmenemisestä. Kartoitan mitkä piirteet ovat empaatille ja narsistille ominaisia. Mitä empaatin tulee oppia? Jos koet olevasi erityisherkkä tai empaatti ja olet valinnut astua itsetietoisuuden tielle, saatat löytää joitain vastaavuuksia omassa elämässäsi tässä kertomistani kokemuksista.
Erityisherkät, empaattiset ihmiset ja empaatit ovat ryhmä, jonka yksilöt ovat todennäköisesti vanhempia sieluja. Valokehomme ovat kehittyneet ja herkistyneet tietoisuuden evoluutiossa vastaanottamaan enemmän informaatiota. Praanaa eli valoa ja sitä myöten oppia ja tietoa on kerätty auraamme aiempien elämien henkisten ponnistelujen kautta.
Irrotin pituuden takia tämän empaatin ja narsistin aiheen omakseen Kundaliinipolku 3 kirjoituksesta. Ehkä haluat ensin lukea artikkelin KUNDALIINIPOLKU 3: EMPAATTI-LAPSI JA KUNDALIINI-PROSESSI alustukseksi. Tosin molemmat tekstit toimivat hyvin erilleen itsenäisinä.
SIVU 1: YKSIN MAAILMALLA
Puhuin karman välityksellä ilmenevästä kovasta universumin rakkaudesta Kundaliinipolku 3 artikkelissa. Ihmisen psykologian, eläimellisten piirteidemme ja tietoisuuden evoluution ymmärtäminen sekä itsemyötätunnon sisäistäminen on erityisherkille, empaattisille ihmisille ja empaateille isoja oppiteemoja.
Nuoret sielut eivät voineet tarjota tervejärkistä saati henkistä kasvatusta. Koin kasvattaneeni itseni lapsesta alkaen. Olin ikään kuin emotionaalinen orpo. Yksin perheessä ja yksin maailmalla salaisesti (tietämättäni) Hengen johdattamana.
Hengessään viattomana ja toisille hyvää tahtovana erityis- tai hermostollisesti herkkänä lapsena ja nuorena minun oli vaikea käsittää varsinkin tietoisesti toista satuttavan toiminnan antavan muille mielihyvää. Oli mahdoton ymmärtää monien eläimellisten piirteiden vaikutuksia muissa, kun ei itsessäni (sielussani) alunperin noussut kaikkia niitä.
En kuitenkaan osannut yksinään käsitellä lapsena vihamielisiä ja muita negatiivisia tunteita mitä jouduin yhtenään elämän suhteellisena todellisuutenani kokemaan. En pystynyt myöskään mitenkään pyytämään apua itselleni, eikä kukaan huomannut minun tarvitsevan sitä.
Reaktiivisen kasvuympäristön vaikutuksia
Energiakenttääni työnnettiin jatkuvalla syötöllä emotionaalista saastetta kuin kaatopaikkaan konsanaan. Kehoni mukana saamani alitajuiset ohjelmoinnit olivat suurimmaksi osaksi eläimellisiin reaktiivisiin malleihin pohjautuvia. Jatkuva stressi varastoitui pienestä alkaen kehooni jännityksinä, päänsärkyinä ja muina fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
Itsessäni olleita eläimellisiä piirteitä opettelin jo lapsena hillitsemään. Korkeamman Minän ohjauksessa useat niistä eivät ole edes aktivoituneet käyttäytymiseeni eivätkä tulleet mieleeni pysyviksi ohjeiksi. Kerroin näistä Kundaliinipolku 3 artikkelissa.
Olin siltikin tahtomattani omaksunut itseeni paljon vääränlaisia ehdollistumia ja sisäisiä reagointitapoja sairaalloisesta kasvuympäristöstäni. Myös myötätuntoisuuden piirteet ja opit kääntyivät usein itseäni vastaan liiallisena vaativuutena itseäni kohtaan ja toisten asettamisena ylitseni.
En voinut pelastaa heitä itseltään
Minun oli mahdotonta ymmärtää perheen jäsenten käytöstä, mikä oli täysin vastainen omille sisäisille Opeille. Lapsena oli käsittämätöntä ja mieltä järkyttävää miten aikuinen voi osoittaa niin suurta epäkypsyyttä. Lapsena sitä odotti ja kuvitteli aikuisten olevan viisaampia, heitä ketkä olisivat huolehtineet, antaneet järkeviä neuvoja, eivätkä vaatineet ja janonneet vain aina itselleen emotionaalista hyväksyntää ja mielihyvää.
En voinut pystyä mitenkään ”rakastamaan heitä ehjäksi” ja pelastamaan heitä. Maalliseen perheeseeni kuuluvat eivät oppineet yhtään mitään Korkeamman Minäni ajatuksista, sanoista, teoista ja myötätunnosta kauttani. He eivät nähneet minua edes personana. Yhtäkään perheestä ei kiinnostanut kuunnella saati oppia. Minulla ei ollut mitään hyvää tekevää vaikutusta heihin, vaikka kuinka yritin ja yritin vuosikausia itse kasvaa ja näyttää heille kuka olen.
Perheellä oli iso ja traumatisoiva vaikutus minuun. Heitä ei kiinnostanut kuka olen tai keneksi voisin kasvaa. Heidän mielissään luoma kuvajainen minusta riitti heille. Minkäänlaista aitoa yhteyttä en voinut mitenkään saada heihin. Aikuiset käyttäytyivät usein kuin he olisivat olleet perheen nuorimmaiset lapset taantuessaan aina lapseksi heille vaikeissa tilanteissa. Mielialojen mukaan muuttuvat säännöt hämmensivät. Jouduin todistamaan emotionaalista kypsymättömyyttä tai suoraan kärsimään sen seurauksista nahoissani.
Täydellinen ympäristö eristetylle henkiselle polulle
Toinen vanhemmista ilmensi välttelevää kiintymyssuhdemallia. Toinen omisti minut pitäen minua vain omana (themselves) jatkeenaan. Samoin oli jako sisaruksillakin; toinen oli narsistisen piirteinen ja toinen välttelevä. Minä olin siinä välissä. Karmallisesti täydellinen oppimisympäristö empaatille siis. Jouduin piilottamaan omat tunteeni enkä saanut tai voinut opetella ilmaisemaan itseäni aidosti ulospäin. Kotona pystyin puhumaan, mutta se oli rajattua monesta syystä. Sosiaalisissa tilanteissa kodin ulkopuolella en pystynyt puhumaan aikuisille tai julkisesti ollenkaan.
Kuitenkin minulla oli Korkeamman Minäni lupa omiin ajatuksiin ja tunteisiin sisäisyydessäni. Ainoastaan lemmikkikoiran kanssa huoneessani sain näyttää todelliset tunteeni. Sisäänpäin sulkeutuneisuus ja ujous, oli ollut minussa taaperosta, jos ei syntymästä asti. Aikuisena löysin sille nimen, selektiivinen mutismi.
Puhumattomuus ja sulkeutuminen
Tuliko selektiivinen mutismi tästä elämästä? Vai seurasiko kurkkuchakran tukkoisuus edellisistä elämistä on vielä minulle hieman epäselvää. Ehkä tässä oli kyse molemmista. Lapsena aloitin opettelemaan itseni avaamista maailmalle itsenäisesti. Tässä elämässä lapsuuden olosuhteet eivät ainakaan antaneet minulle ja tunteilleni tilaa. Toisten emootiot olivat aina tärkeämmät ja suuremmat. Nämä emootiot vyöryivät päälleni kaikin tavoin, myös silloin kun he yrittivät piilottaa niitä tiedostin ne.
Energisesti oli hyvät olosuhteet sulkeutumiseeni ja eristämiseeni maailmalta, sisäänpäin kääntyminen oli ainoa vaihtoehto. Minulla ei ollut lupaa lausua mielipiteitäni. Olisi tullut toistaa narsistisen vanhemman ajatuksia ja imarrella toista. Ehkä se oli yksi syy valita olla mieluummin hiljaa kuin puhua. Tunnistin ja seurasin totuudellisia ajatuksia, jos vanhemmat eivät muuhun määränneet. Totuudellisia ajatuksia sain vain tietoisuudessani ja harvemmin ala-asteella yhdeltä opettajalta.
Vanhemmat eivät todella tiedostaneet, vaikka näkivät kaiken, mitään vaikeuksiani sisaruksen kiusattuna olosta puhumattomuuteen ja niiden suuria vaikutuksia elämääni. He olivat iso osa ongelmaa omassa emotionaalisessa epäkypsyydessään. Sitä he eivät halunneet varsinkaan nähdä. Kieltämisen mielen defenssi oli heidän ratkaisunsa melkein kaikkiin elämän vaikeuksiin muutoinkin.
Lapsuuden ympäristö ja aikuisuus
Pyrin aina käyttäytymään toisia kohtaan toisin miten minua oli kohdeltu. Tiesinhän miltä se tuntuu, kun ei kunnioiteta ja arvosteta. Käytin aikaani ja energiaani tottumuksesta ihmissuhteissa turhaan vuosikausia yli oman jaksamisen, koska kasvuympäristöni oli vaatinut niin aina. Lapsena tuli ymmärtää, olla kiinnostunut toisten mielenkiinnon kohteista, olla mieliksi, olla poissa tieltä tai olla yleisönä paikalla taputtamassa ja osoittamassa suosiota. Olla esine, joka palveli tarkoitustaan. Esine jota ei tarvinnut huoltaa. Jonka voi ottaa esille ja jättää pölyyntymään, kun sitä ei tarvita.
Vedin aikuisuuden suhteissa energisesti puoleeni itsekkäitä, emotionaalisesti vältteleviä ja autettavia ehdotonta hyväksyntää toisilta janoavia ihmisiä. Uuden oppiminen oli minulle ominaista, oletettavasti alkuperäisen Kundaliini nousun tapahduttua Saraswati-nadin kautta. Näitä ihmisiä ei kiinnostanut ihmisenä kasvaminen, saati minusta välittäminen missään määrin. Vastavuoroisen tuen saaminen oli täysi mahdottomuus. Vietettyäni koko lapsuuden kahden vähintäänkin voimakkaasti narsistisen piirteisen yksilön vaikutuksen alaisena narsistiset tapaukset osasin yleensä aikuisuudessa kiertää kaukaa paria lyhykäistä virhearviointia lukuun ottamatta.
Maailman oppiläksyt
Itseni avaamista maailmalle ja itseilmaisun kehittäminen personana jatkui lapsesta alkaen pitkälle aikuisuuteen, aina “Tietoisuuden esikoulu” vaiheen loppuun asti. Korkeammalta tietoisuudelta saamani tehtävä oli parikymppisestä alkaen järjestelmällisesti purkaa kaikki kasvuympäristöstä saamani ehdollistumat. Tämä oli haastavaa sillä en nähnyt maailmassa tervehenkistä mallia mitä kaipasin. Minun oli itse keksittävä vanhojen tilalle rakentavampia malleja ja harjoittaa niitä elämän tilanteissa sitten.
Tähän valtavaan urakkaan meni käytännössä koko nuori aikuisuuteni. Tarve ja paine kärsimyksen loppumiseen oli niin suuri kuten myös Kundaliinin vaikuttavuus, ettei muuhun elämän rakentamiseen ollut aikaa eikä energiaa. TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HENKINEN SYDÄN: HRIDAYA artikkelissa kerron puheen oppitehtävästä, mikä on ollut yksi isoista tämän elämäni läksyistä.
SIVU 1: EMPAATTISET JA NARSISTISET PIIRTEET
Kaikilla on narsistisia tai itsekkäitä piirteitä. Meillä muilla, verrattuna narsisteihin, on paljolti muitakin ominaisuuksia tasapainottamassa ja laajentamassa maailmankuvaamme ja itsemme ilmaisemista. Tämä tekee meistä henkisesti tasapainoisia, vaikkakin olemme monin tavoin keskeneräisiä. Meillä on opittavaa ja useinmiten tiedämme sen.
Voit lukea erityisherkän määritelmästä esimerkiksi HSP Suomi sivuilta. Erityisherkkä voi tiedostaa toisten tunteita tietoonsa sekä peilata niitä itsensä kautta syvällisesti. Empaatin ymmärrän olevan yksilö, kuka voi kokea energisesti suoraan toisen ihmisen olemuksen tämän kokemuksineen omassa kehomielessään ja tietoisuudessaan.
Mitä pidemmällä itseoivalluksen tiellä (ja Kundaliinipolulla) ollaan sen tarkemmin ja monipuolisemmin voi tieto välittyä meille energisen valokehomme kautta. Ja osaamme aina taitavammin tulkita tietoa oikein. Voit lukea telepaattisesta tiedon siirtymisestä LOHIKÄÄRMEOPPI 3 artikkelista.
Personallisuushäiriöllä ja narsistilla tarkoitan tässä ihmisiä, keillä on hyvin paljon narsistisia piirteitä. Tällaisillä ihmisillä on voimakkaana miltei kaikki eläimelliset piirteet, joiden mukaan he toteuttavat itseään. Kyseisillä ihmisillä on itsekäs, omaa hyötyä tavoitteleva ja vahvasti eloonjäämisvaistoon pohjautuva maailmankatsomus.
Eläimellisyyttä sukupolvien takaa
Meissä kaikissa ihmislajina esiintyy eläimellisiä piirteitä. Olemme perineet edellisiltä sukupolvilta niitä samoin kuin korkeampiakin tietoisuuden ominaisuuksia. Saatamme reagoida sisäisesti ja käytöksellämme vaistonvaraisesti automaatiolla. Voit lukea mm. vaistoista ja intuitiosta artikkelista LOHIKÄÄRMEOPPI 5: IHMISYYS JA SYDÄMEN VIISAUS. Kirjoitus kertoo ihmiskunnan evoluution matkasta mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen.
Vaistonvarainen reaktiivisuus on läsnä, vaikkakin sen vaikutukset käytökseemme vähenevät ja lievenevät mitä pitemmälle etenemme tietoisuuden evoluutiossa. Lopulta ja vasta Kundaliini prosessin ylemmässä vaiheessa karmat ja sen mukana eläimelliset piirteemme katoavat irtaantuessamme luonnon automaatioiden otteesta. Ennen karmojen miltei täydellistä tyhjennystä voimme reagoida tietoisen toiminnan sijaan. Ymmärrämme silloin tehneemme väärin, jos satumme ilmentämään ja käyttäytymään reaktiivisesti eläimellisten piirteidemme mukaan ja satuttamaan sillä muitakin.
Tahtomme oppia on oleellista
Empaattisuutta ja myötätuntoa omaavina ymmärrämme mikä on itsekästä toimintaa ja miten meidän tulee huomioida myös muita. Emme toimi vain ja ainoastaan omien tarpeiden lähtökohdista huomioimatta lainkaan muita. Ihmisinä kasvamiseen suuntautuneina yritämme oppia ja parantaa tapojamme, korjata käytöstämme, kenties hyvittää toisille töppäilyjämme. Enempää meiltä ei voikaan vaatia.
Yritämme myös löytää tasapainon muille antamisen ja auttamisen ja itsen välillä. Osaamme antaa anteeksi myös toisten hairahtamisille reaktiivisuuden ilmentämisessä. Opettelemme tai osaamme antaa armoa myös itsellemme erheistämme.
Tasapainoinen versus personallisuushäiriöinen
Iso ero on nähtävissä erityisesti vahvasti eläimellisiä puoliaan ilmentävien personallisuushäiriöisten ihmisten ja henkisesti tasapainoisten välillä. Empatiaa ja myötätuntoa omaamattomat narsistit eivät koe tekevänsä mitään väärin itsekkyydessään. He eivät siten kykene olemaan vilpittömästi pahoillaan.
Tasapainoiset ihmiset tajuavat, jos he ovat reagoineet huonosti tilanteessa aiheuttaen muille ongelmia. Usein tasapainoinen yksilö aidosti pahoittelee jossakin vaiheessa tapahtuneesta tilannetta. Itseymmärryksen tiellä olevat tasapainoisen ihmiset tahtovat korjata tai hyvittää jotenkin aiheutunutta ja oppia toimimaan paremmin vastaisuudessa. He ponnistelevat onnistuakseen muutoksessaan.
Narsistinen ihminen puolestaan pyrkii usein emotionaalisesti manipuloimaan kilttejä empaattisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Narsisti voi myös osata taitavasti näytellä olevansa pahoillaan. Anteeksipyyntö ei ole juuri minkään arvoinen, jos jatkossa ei toden teolla pyritä muuttamaan käytöstä parempaan.
“Yksilöllä on paha olo” ja “yksilöä täytyy myötätunnossa auttaa, vaikka yksilö onkin töykeä tai väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti”. Ymmärryksen voima ja hyvyytemme ei ole yleensä hyödyksi kenellekään, silloin kun kyse on personallisuushäiriöstä. Auttaminen ja huonon käytöksen hyväksyminen sen sallimalla voi ennemminkin ylläpitää häiritsevän käytöksen jatkumista. Tällaiset ihmiset voi yrittää ohjata ennemmin ammattiauttajan pariin, kuin kestää hyvyyden nimissä liian kärsivällisesti mitä tahansa heiltä.
SIVU 2: EMPAATTI JA NARSISTI SAMALLA JATKUMOLLA
Empaatti ja narsisti ovat kaksi ääripäätä tai vastakkaista kohtaa toisistaan saman evolutionaarisen matkan jatkumolla. Kun tunnistamme mikä on itsekkyyttä opimme mitä on vilpitön antaminen odottamatta mitään takaisin. Jääkylmän ja tulikuuman vällillä on viileää ja lämmintä ja monta muun asteista tilaa kuten myötätunnon ilmentymisessäkin.
Molempien sekä empaatin että narsistin taustalla vaikuttaa sama sielun oppiläksy piilevästi. Kyse on selviytymisvaistosta pohjimmiltaan. Pelosta olla riittämätön ja tulla hylätyksi, jätetyksi yksin. Kaipauksesta yhteyteen, erillisyyden ja ykseyden dilemmasta. Itsenäisyyden ja riippuvuuden suhteesta.
Miten pitkällä olemme tässä oppiläksyssämme? Voisiko narsistisesta yksilöstä tulla, pitkän itseymmärryksen matkan, lukuisten elämien ja personien kautta, lopulta erityisherkkä ihminen tai empaatti? Ehkäpä toisin sanoen olemme, erityisherkät, empaattiset ihmiset ja empaatit, olleet aikoinaan ammoisissa edellisissä elämissämme narsisteja?
Useinmiten lienee tulemme tähän maailmaan aina uudestaan tiettyä meille ominaista pääteemaa tai erityisesti tietyn näkökulman kautta oppimaan. Lopulta tällä kyseisellä polulla saavutamme lopullisen valaistumisen. Kenties tämän jatkumon ja saman oppiläksymme takia usein kohtaamme elämässä toisemme. Meillä on siten myös joitain samantapaisia piirteitä, mutta ne voivat ilmetä hyvin eri tavoin ollessamme evoluution eri kohdissa.
Empaatti ja narsisti ovat herkkiä
Erityisherkkä ja empaatti ja narsisti ovat herkkiä. Syyt herkkyyteen ja sen ilmeneminen poikkeavat selvästi toisistaan. Narsisti on hauras sielultaan. Tämän takia hän ei kestä juuri mitään, ei edes rakentavaa ja hienotunteisesti yksityisyydessä annettua palautetta.
Erityisherkällä ihmisellä ja empaatilla on Korkeamman Minän kautta hallussa jo paljon ykseyden oppeja. Empaatit ja erityisherkät ihmiset pystyvät samaistumaan toisiin eri tasoilla ja he ovat herkkiä toisen tarpeille. He ymmärtävät yleensä puutteellisuutensa ja he ovat valmiimpia totuudellisesti tarkastelemaan itseään ja avoimempia oppimaan astuessaan sisäisen eheytymisen polulle.
Narsistien sielun hauraus on sitä, kun heillä ei ole olemassa opittuja oppeja. Korkeamman Minän taso on melkolailla tyhjää täynnä vielä. Siksi kai mikään ei riitä narsistisille ihmisille. He yrittävät täyttää itseään ulkopuoleltaan vaatimalla muilta sitä mitä sisältään ei löydy tai mitä he eivät koe osaavansa itselleen hankkia. Ulkopuolelta saatu ei vain pysy itsessä, ilman omaa elettyä suoraa kokemusta ja oppimista siitä. Jokaisen on itse täydennettävä valokehoaan omin henkisin ponnistuksin. Apua kyllä ilmaantuu tavalla tai toisella, jos yksilöllä on aito intentio.
Empaatin ja narsistin yhteiset oppiläksyt
Molemmat etsimme pitkään ulkopuoleltamme jotain mikä saisi meidät kokemaan tulevamme ehdoitta rakastetuiksi. Molemmilla on pelko, siitä ettei meitä hyväksytä, rakasteta ja että meitä haavoitetaan ja loukataan. Yksinäisyys voi olla iso aihealue molemmilla. Empaatit ja erityisherkät pyrkivät usein täydellisyyteen toimiessaan sekä yksityisesti että työelämässä tullakseen näin arvostetuiksi. Narsistien tapa reagoida puutteellisuuden ja riittämättömyyden tunteisiin on manipuloida ja hallita muita.
Molemmat toivovat tulla nähdyiksi tavallaan. Empaatti tai narsisti eivät kumpikaan kykene olemaan yhteydessä aitoon itseensä, ei edes personaansa. Kumpainenkaan ei kouluttamattomana ehdoitta hyväksy tai rakasta itseään. Oppimattomana erityisherkkä ihminen tai empaatti saati sitten narsisti ei ole tietoisesti tai ainakaan jatkuvasti korkeamman olemuksensa yhteydessä. Esimerkiksi Korkeampi Minä, Buddha, jumalatar tai muu voi olla yksilön käsittämä korkeampi tietoisuus.
Molemmilla on lopulta opittavana yhteyden löytäminen ikuiseen universaaliin Itseen. Erityisherkälle ihmiselle ja empaatille, ketkä ovat sitoutuneet sisäiseen muutokseen, on yhteyden löytyminen runsainmitoin lähempänä. Erityisherkkä ja empaatti ovat voineet kehittää edellisissä elämissään autenttista ja kaunista personaa missä ykseyden oppeja on sisäistetty jo enempi tai vähempi. Osa sieluista ovat kehittäneen kauniita persoonia elämissään niin, että nykyisen personan värähtelyt yltävät Korkeampaan Minään lapsuudesta alkaen.
Narsistilta ei voi tässä elämässä odottaa ihmeitä. Narsistin tulee ensin käydä pitkä tie saadakseen personallisuushäiriönsä käsiteltyä. Ehkä se on tämän elämänkin tavoite. Heidän tulee jatkossa oppia empatiaa ja sitten myötätuntoa. Monia elämiä kestävän ensin tasapainoisen ja aidon ja sitten kauniin personan luominen on narsistin seuraavina etappeina.
Oppiläksyn ilmeneminen ja vaikutus
Evoluution eri vaiheissa samaa oppiläksyä tahkotessamme ilmennämme sen vaikutuksia eri tavoin. Erityisherkän, empaattisen ihmisen ja empaatin vaikutus on yleensä rakentava toisia kohtaan. Tosin liialla kiltteydellä voimme edesauttaa itsekkyyttä muissa. Oppimattoman empaatin vaikutus kohdistuu ennemminkin tuhoavasti itseensä. Arvostamme muita yli itsemme. Käytämme toisiin liikaa energiaa ja uuvumme ja tuhoamme siten mahdollisuuden omaan aitoon elämäämme.
Silloin kun empaatti uupuu totaalisesti, on täysin tyhjä, hänellä ei ole mitään antaa enää itsestään. Tällaisella hetkellä voimme tiedostaa mitä on narsistin välinpitämättömyys ja haluttomuus auttaa muita. Se on vierasta ja kauhistuttavaa tai shokeraavaa, kuin kauhun kaikuja jostain kaukaa menneestä. Se on havahduttava ja pelästyttävä kokemus, mitä emme tahtoisi enää toiste tuntea itsessämme.
Narsisti voi kokea itsessään tämänkaltaista kauhistuttavaa tyhjyyttä alitajuisesti säännöllisesti, hänellä ei ole sisäisyydessään, Korkeammassa Minässä, mistä ammentaa juuri muuta. Meillä erityisherkillä ja empaateilla on, kun taas saamme voimamme ja energiamme takaisin ja löydämme sisältämme tutun myötätunnon voiman.
Narsistin vaikutus on toisia tuhoava ja narsistia itseään syövä. Narsistit voivat vihata maailmaa, joka ei täytä heidän halujaan. Syvällä alitajunnassaan heillä on myös itseinho tai itseviha kyvyttömyydestään.
Voimme olla myötätuntoisia narsistin pelkäämästä tyhjyydestä ehkäpä “antimyötätunnon” aukosta heissä itsessään. Kuitenkaan meidän ei tarvitse uhrata itseämme tai pelastaa ketään itseltään. Voimme niin valitessamme auttaa heitä, jos jotenkin pystymme, pitäen terveet rajat siinä. Voi olla kuitenkin parasta lopettaa kaikki kommunikointi narsistin kanssa. Meillä on vapaus, lupa ja aivan velvollisuus huolehtia itsestämme, omasta fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnistamme ja elämästämme.
Narsistin piirteitä
Myötätunto loistaa poissaoloaan narsistin sielussa. Oman hyödyn tavoittelu on kaikista suurinta aina. Narsistit pettyvät, kun kaikki ei mene heidän mukaansa. He kokevat avuttomuutta. Illuusiolla luotu tekovoima ja itsetunto ei tuo heille haluamaansa tulosta. Narsistit voivat kokea tyhjän tilan tai puutteellisuuden pelkoa, lannistuneisuutta ja masennusta.
He voivat haluta rangaista ja kontrolloida muita kun heillä on huono olla. Kärsimättömyyttä voi ilmetä. Häpeän tunteminen ja huono itsetunto ovat tavallista narsistien tunneskaalassa. Suuruus kuvitelmat, neron ja sankarin roolin ottamista itselleen voi esiintyä paikatakseen puutteellisuuden tunteitaan. Toisten saavutuksista narsistit voivat ottaa kunnian muitta mutkitta.
Narsistit voivat lupaillla taivaita manipuloidessaan. Aikomuksenaan heillä ei ole kuitenkaan toteuttaa mitään. Ehkä he saattavat tehdä jonkin vähäisen eleen saadakseen toisen pidettyä toivekkaana ja uskossa paremmasta tulevassa. Narsisteilla ei ole juurikaan katumusta, paitsi ehkä itseensä liittyen. Heillä on mielestään oikeus sanoa suoraan mitenkään filtteröimättä ja miettimättä mikä vaikutus heidän sanomisilla muihin on. Muilla ei ole tätä samaa oikeutta kuitenkaan.
Narsistit eivät tunne syyllisyyttä, koska heidän Korkeamman Minän säilössä ei ole vielä juuri mitään ykseyden oppia. Korkeampi Minä on “omatuntomme ääni”. Omantunnon äänen toisinaan ilmenevää kuiskintaa taustalla eivät narsistit halua noteerata. Emme voi olla silloin vilpittömästi pahoillamme, kun emme tiedosta tekevämme väärin.
Ylpeydessään narsistit eivät useinkaan pysty ottamaan apua vastaan, koska se on heikkouden ja huonommuuden merkki mitä he eivät voi julkisesti myöntää. Narsistit joutuvat helposti konflikteihin, koska he eivät omaa todellista empatiaa ymmärtääkseen muita. He voivat ymmärtää paljon asioita väärin ja pitää tulkintojaan absoluuttisina totuuksina, koska heillä on suuri tarve olla aina oikeassa.
Empaatin piirteitä
Empaatin ja erityisherkän ihmisen ansana voi olla “pelastajasyndrooma”. Voimme auttaa muita unohtaen itsemme. Yhtäaikaisesti meillä on aito halu palvella toisia ja salainen alitajuinen toive tulla itse tuetuiksi ja hyväksytyiksi. Oppimattomina haemme ulkopuoleltamme hyväksyntää ennemmin kuin sisältämme.
Auttamisesta saatu mielihyvä voi johtaa meitä harhaan, jos seuraamme sitä hanakasti. Haluamme olla hyödyllisiä, merkityksellisiä ja tärkeitä hyvää tekemällä. Kuuluaksemme yhteisöön ja johonkin ryhmään voimme osallistua tehtäviin saadaksemme joukon hyväksynnästä voimaa.
Voimme myös kokea toisen negatiiviset tunteet ja onnistuen myötävaikuttamalla toisten tunteisiin ei meidänkään tarvitse niitä kokea sitten enää. Kouluttamaton empaatti voi kokea toisia itsessään ja hukata itsensä kokonaan. Se että tunnistaa itsessään muita “minuja” on osa empaatin matkaa siihen yhteyteen ja ykseyteen, jota olemme hakeneet aina, kenties nuoren sielun eläimellisyyden ja narsistisen käytöksemme alkuajoista lähtien.
Kundaliini juurichakrassamme tai muualla ylempänä ollessaan tuntee vetoa lähteeseensä, samoin mekin sen vaikutuksesta koemme kaipausta johonkin. Tämä voi näyttäytyä monin eri tavoin. Etsimme yhteyttä ja ehdotonta rakkautta ensin meidän ulkopuolisista asioista ja sitten käännymme sisäisyyteemme löytääksemme sen.
Kun Kundaliini on juurichakrassa se on erillinen, eristetty maailmastaan, jolloin se kaipaa sisällämme salaa paluutaan kotiin. Kun Kundaliini vapautuu alkaa matkamme alkuperämme lähteille. Vuosikausia kestänyt yksinäisyys vain katoaa kokonaan, kun Kundaliini on sydämen tasolla pysyvästi. Voit lukea mm. Kundaliini nousuista artikkelissa 🗝KUNDALIINIPOLKU 2: ERITYISHERKÄN EMPAATIN KOKEMUKSIA KUNDALIINI-PROSESSISTA
Itsemyötätuntoa ja rajoja
Erityisherkkien ihmisten ja empaattien ei ole tervettä antaa nuutumiseen asti tai ollenkaan aikaamme ja voimavarojamme aikuiselle ihmiselle, kuka ei omatahtoisesti yritä muuttua. Empaattisten ihmisten on oleellista oppia itsemyötätuntoa.
Jos meidän on tilanteellisten olosuhteiden takia pakko kommunikoida narsistin tai muun itsekkään yksilön kanssa, niin voimme opetella olla ottamatta heidän asioista vastuuta, jos vaikka sitä työnnettäisiin väkisin meille. Selvien rajojen asettaminen kanssakäymiselle tai tyystin sen lopettaminen on jalo taito etenkin erityisherkälle ihmiselle ja empaatille. Meidän on hyvä oppia tunnistamaan heti kättelyssä sellaiset ihmiset ketkä haluavat hyötyä toisista eivätkä tahdo itse oppia, kuten me haluamme kehittyä ja kasvaa ihmisinä. LOHIKÄÄRMEOPPI 7: EETTISYYS JA ITSETIETOISUUS artikkeli tarjoaa näkökulmia rajoista ja niiden pitämisestä myös tietoisuustasolla.
Empaatin ohjenuora
En voinut ymmärtää tätä pitkiin aikoihin, koska erityisherkän empaatin mielenmaisemani ja näkökulmani oli tyystin erilainen mitä hyvin itsekkään ihmisen saati narsistin. Narsistinen ihminen yleensä vastustaa oppimista, eikä tule todennäköisesti koskaan eli tässä elämässään muuttumaan syvällisesti.
Muutos ei ole pysyvää, jos se ei ole ihmisestä oma lähtöistä. Ulkopuolelta olosuhteiden pakotettuna voi narsistitkin muuttaa käytöstään hetkellisesti tai pinnallisesti, mutta he palaavat helposti tyytyväisenä takaisin vanhoihin tapoihinsa, jos heiltä ei löydy motivaatiota itsekasvatukseen. Emme voi pelastaa ketään itseltään, se on jokaisen itse tehtävä.
Tehtävämme on pelastaa itsemme. Kokemukseni mukaan Itsemyötätunto! Vastavuoroisuus! Rajat! ovat meille tärkeitä sanoja muistaa joka hetkisesti elämässämme. Meidän on käännettävä suuri osa myötätuntoamme itseemme. Meillä on varaa tähän, koska olemme aivan liikaa kohdistaneet energiaamme toisiin. Kaikkialla henkisyydessä on usein toitotettu sitä miten tulisi opetella myötätuntoa ja huomioida muita. Aivan toinen ohjeistus on vielä kouluttamattomille erityisherkille ihmisille ja empaateille.
Empatiasta myötätuntoon ja itsemyötätuntoon
Jos sielun tehtävämme on edistää ihmiskunnan evoluutiota, on tuloksellisempaa käyttää aikamme ja energiamme sellaisten kanssa, jotka tekevät kehittymisensä eteen töitä. Näin voimme oppia ja kasvaa yhdessä. Emme uupua taakkojen ja vastuiden alla, jotka eivät ole tarkoitettu meille kannettavaksi toisten puolesta tai heidän kanssaan.
Empatian tunteminen on hyvin tärkeä etappi ihmisyyden kasvussamme. Empatia eli samaistuminen toisten tunteisiin ja ajatuksiin ja kokemuksellisuuteen on oleellista ihmisyydessä ja myötätunnon kehittymisessä. Kun olemme oppineet tämän tulee meidän siirtyä eteenpäin myötätuntoon ja itsemyötätuntoon.
Meidän ei tarvitse enää kokea itsessämme toisten emootioita, tai muita kehomielen tuotoksia kärsien niistä toisten kanssa. Myötätunnossa ja varsinkaan itsemyötätunnossa meihin ei enää vaikuta toisten kehomielen tuotokset samoin. Voit lukea esimerkiksi kanssa kärsimisen tarpeettomuudesta artikkelissa EHDOTON RAKKAUS, MYÖTÄTUNTO JA YKSEYS: YMMÄRRYS HENKISEN HYVINVOINNIN PERUSTANA
Universumin kovaa rakkautta
Erityisherkkä empaatti joutuu usein narsistien ja itsekkäiden ihmisten kanssa tekemisiin. Tarkoituksemme maailmassa ei ole pelastaa tai korjata heitä. Karma vie meidät olosuhteisiin missä voimme oppia tehokkaimmin. Itsetietoisuus alkaa herätä pakosti, kun joudumme sellaiseen puristukseen mihin erityisherkkä ja empaatti joutuu narsismin edessä.
Meidän on katsottava sisäämme, silloin kun emme ulkopuolelta saa muuta kuin kärsimystä ja tietämättömyyttä. On opittava erottamaan totuus illuusiosta. Meidän on lopulta ymmärrettävä arvomme ja luotettava itseemme ja sisäiseen Opetukseemme. Löydettävä ehdoton hyväksyntä ja rakkaus sisältämme.
Lopulta meidän on luovuttava kaikesta, lopettaa riippuvuus reaktiivisen luonnon automaatiosta, samaistuminen personaan ja kehoon sekä kanssaihmisiin ja materiaan. Oppitiemme on rankka ja joillakin monilla tavoin yksinäinen. Itsenäistymiseen, Korkeamman Minän yksilöitymiseen ja sen sulautumiseen lopulta universaaliin Itseen vaaditaan itsellisyyttä.
Maailmasta ei myöskään vielä löydy tarpeeksi tietoisia ihmisiä, jotta voisimme oppia toisella tavalla kuin vain lähinnä kärsimyksen kautta. Sellaisia ihmisiä, jotka auttaisivat ja osaisivat ottaa itsensä pois tieltä, jotta voisimme olla omassa voimassa ja lopulta yhtä universaalin Itsen kanssa on hyvin harvassa.
Tai ehkä emme olisi karmallisesti olleet valmiita päästämään irti, jos saisimme elämäämme meitä ehdottomasti tai ainakin tervehenkisesti rakastavia ihmisiä joihin kiintyisimme ja takertuisimme liiaksi? Kundaliinipolulla luovumme ja irtaannumme kaikesta kiintymyksestä. Rakkaista ihmisistä, jotka olisivat kohdelleet meitä kauniilla tavalla, luopuminen olisi lienee paljon vaativampaa.
Riippuvuus ja takertuminen
Erityisherkän ihmisen ja empaatin isona oppiläksynä voi olla läheisriippuvuus ja takertumisen ja samaistumisen teema vähemmän tai enemmän yksilöstä riippuen. Jokaisen on kuljettava yksin sisäisyyden polkunsa joka tapauksessa oli ulkopuolista apua saatavilla tai ei.
Tässä elämässä olen ollut täysin eristetyllä polulla ja yksin, jätettynä vain sisäisyyteni varaan. Meillä on se ihmisyyden puoli johon voisimme saada apua, mutta en minä siihenkään juurikaan saanut. En täysin ymmärrä miksi Valo-sielussani on ollut niin ehdoton ohje minun totaalisesti itsekseen kulkemisesta. Ehkäpä yksi syy on ihan vain varmuuden varmistamiseksi kiintymättömyyteen.
Mielestäni minulla ei ole ollut läheisriippuvuutta niinkään, vain sitä tavallista samaistumista mitä personassa on. Olihan Korkeampi Minä jo läsnä lapsuudessa takertumattomine todistajan tietoisuuksineen kuten Kundaliinipolku 3 artikkelissa kerroin.
Totaalisesti yksin
Minulle ei tuottanut vaikeuksia olla tarrautumatta esoteerisiin ilmiöihin tietoisuudessa tai johonkin ominaisuuteen kuten rakkauteen, autuuteen tai muihin ihmeellisiin kokemuksiin. Mielen ja sydämen prosessien alkaessa sanottiin miten tulee antaa tulla ja mennä kaiken ilmenevän. Noudatin helposti tuota ohjetta, mikä tarkoittaa sen olleen jo opittua edellisissä elämissäni.
Korkeamman Minän tietoisuudessa näytettiin tietty hienoinen väreily. Se oli muutamien pykälien ympärillä mitä minun tuli oppia ja olenkin oppinut elämässäni. Oppikohtien sisältöä yksityiskohtaisesti tarkalleen ei niinkään näytetty. Se mitä oli pykälien ympärillä vei kaiken huomioni. Se oli hienovireistä vaan todellakin hyvin selkeää, voimakasta ja eristävää ja se huusi “totaalisesti yksin”.
Tämä “totaalisesti yksin” ympäröikin aivan jokaisen elämäni aspektin. Turha siinä on pyristellä personan elämässään muutoin tekemään, kun värähtelyt ovat mitä ovat Korkeammalla Minällä.
Korkeampi Minä pääasiallisesti määrittää sellaisen personan elämänkulkua, kuka on vapaaehtoisesti valinnut henkisen tien itselleen tässäkin elämässä. Ei ihme etten mistään lapsuus, nuoruus ja varhaisen aikuisuuden aikaisista yrityksistäni huolimatta ole voinut kuin olla universumin lapsi yksin maailmalla. RUNO: UNIVERSUMIN LAPSI, VALMISTUJAISET
SIVU 2: TARVITTAVIA SANOJA SINULLE!
Hengitä muutama kerta syvään, keskitä huomio sydämeen. Silmäile sanoja täynnä olevaa kuvaa varsinaisesti niitä lukematta kunnes katse kiinnittyy sanaan. Tai valitse silmät kiinni sormella tai tietokoneen kynällä osoittaen jotain kohtaa. Mihin sanaan tai useampaan sanaan etsiytyy ja jää huomiosi? Mitkä sanat ja niiden aiheet ovat sinulle sisäisyytesi ohjaamana juuri nyt tärkeää huomata, pohtia tai toteuttaa elämässäsi mihin liittyen ja miksi?
SIVU 2: AIHEESTA LISÄÄ
KAIKKI LOHIKÄÄRMEOPPI ARTIKKELIT.
-Annikki Arponen: Henkiselle muuttumiselle omistautuminen www.youtube.com
-Narsismin eri kasvot: Neljä narsismin tyyppiä: www.heltti.fi
-Maetreyii Ma Nolan, Matka Äärettömän sydämeen, Kertomus henkisestä transformaatiosta. Kirja kertoo länsimaisen naisen henkisestä heräämisestä ja siitä miten haastavaa on kiintymys joka kohdistuu hänen rakastamaansa eläneeseen Guruun.
SIVU 2: LÄHTEET
-Enlightenment Through the Path of Kundalini, A Guide to a Positive Spiritual Awakening and Overcoming Kundalini Syndrome, Tara Springett 2014.