Lohikäärmeeni johdatti minut evoluution matkalle mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen. Artikkelissa: alkutunteet, energiat ja värähtelyt, vaistomaiset reaktiot ja alitajunta, päätöksenteko, empatia ja tunneäly ja myötätunto, intuitio, ihmisten yksilösielu ja eläinten ryhmäsielu, sydämen ykseys, erottelukyky, pelko ja kipu ja rakkaus, luonnon ohjaus, sydämen solmu (Vishnu granthi), Kundaliini ja kaunis persona ja ego, läsnäolo.

SIVU 1: JOHDANTO ARTIKKELIIN

Tuttu ja tuntematon näkymätön maailma on erityisherkille, empaateille ja muille totuuden polulla kulkijoille enemmän näkyvä, tuntuva, yliaistittava, todellinen ja tiedostettavissa. Miten sinä koet sisäisyytesi, tietoisuutesi ja sen maailmasi? Mitä ihmisyys ja henkisyys merkitsee sinulle? 

Kun naputtelin näppäimistön kirjaimia luodakseni artikkelin, Lohikäärmeeni johdatti yllättäen minut värähtelylliselle evoluution matkalle. Matka kertoo mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen. Eläimet kuten myös ihmiset kehittyvät ja joutuvat muuntamaan itseään luonnon, elinympäristön ja toistensa keskuudessa elämisen vuorovaikutuksessa.

Kirjoitan tietoisuuden kehittymisestä; varhaisemmin koetusta aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnän värähtelyistä, vaistosta, aisteista, tunteiden muodostumisesta ja yhdistymisestä ajatuksiin. Kerron tunneälyn ja intuition kypsymisestä yhteisössä. Tarkastelen egon rakenteen ja kauniin personan roolia henkisessä kasvussa ja Kundaliini prosessissa. Jaan kokemuksiani sydämen psyykkisen solmun avautumisesta, luonnon ohjelmoinneista ja siitä irtaantumisesta. 

SIVU 1: ONKO NÄKYMÄTÖN OLEMASSA?

Uskomme tunteiden ja ajatusten olemassaoloon, vaikkemme voi niitä koskettaa tai nähdä fyysisellä tasolla. Tunteet ja ajatukset tosin koskettavat meitä kouriin tuntuvasti jopa. Tiedämme niistä vankkumattomalla varmuudella. Emme vaadi tieteellistä todistelua tunteiden ja ajatusten olemassaololle. 

Voimme ymmärtää maailmanlaajuisesti mitä tarkoitamme perustunteilla. Suurin osa meistä pystyy kokemaan kehomielessä tai energiakentässään monenlaisia tunteiden variaatioita. Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho kuuluvat meidän alkutunteisiin eli perustunteisiin. Tunteet tarjoavat evoluution kulussa muotoutunutta kokemuksellista tietoa itsestämme ihmisinä. 

Näkymättömän kuvaileminen

Meillä ei ole vakiintuneita universaaleja termejä kertomaan fyysisin aistein näkymättömästä ; energioista, värähtelyistä, ihmisolennon fyysisille aisteille näkymättömistä olemuspuolista, tietoisuuden ominaisuuksista, tuntemattomasta, Ikuisesti Tuntemattomasta.. Samaa asiaa kuvaavat erilaiset sanat voivat pelkällä älyllisellä ymmärryksellä näyttäytyä meille eri asioina. Ne ovat vaikeasti käsitettäviä kuten epäuskottaviakin, jos emme ole omakohtaisesti kokeneet kuvattua ilmiötä. 

Samat sanat voivat myös kuvailla eri asioita tietoisuuden traditiosta ja niiden lausujasta riippuen. Selityksiä, filosofioita ja Oppeja kuten uskontoja on monenlaisia mitä voidaan käyttää samoista esoteerisista tapahtumista kerrottaessa. Erilaiset polut johtavat meitä usein lopulta yhteen tietoisuuteen, universaaliin Itseen, vain eri näkökulmien kautta. 

Tunteet ovat kokemustietoa

Meidän on täytynyt ammoisina aikoina oppia evoluution myötä käsittämään tuntemuksia, aistimisia ja evoluutiossa kehittyneitä tunteita. Opettelimme ottamaan suunnan niiden perustalta ja kuvailemaan niitä. Osaamme havainnoida missä kohtaa kehoa ne tuntuvat. Tunteiden tunteminen ja niistä tietoisuus on meille päivänselvää nykyään, vaikkei se ole ollut niin menneinä aikoina. 

Nykypäivänä onkin haastavaa kuvitella elämää ennen tai vastikään egon kehittymisen aikoihin, kun emme vielä niinkään tiedostaneet itseämme, tunteita tai pystyneet niitä analysoimaan älyllisesti. Egon ansiosta tiedostamme itsemme. Tunteiden avustuksella olemme selvinneet ihmislajina hengissä. Lohikäärmeeni mukaan vain tunteiden kautta käyden henkinen kasvu ja ihmisyyden jalostaminen korkeampaan tietoisuuteen on mahdollista. 

Lohikäärmeoppi  

Samalla kun kirjoitin Lohikäärmeeni ohjasi minut historialliselle matkalle havainnoimaan värähtelyjä ja viestinnän muotoja mitä ihmisillä ja eläimillä on ollut. Hermostollisesti herkkänä (HSP) ja empaatin piirteisenä katsantokantani tietoisuuden asioihin tulee useinmiten värähtelyjen tiedostamisen suorasta kokemuksesta. Ilmaisen parhaani mukaan tällä matkalla kokemiani värähtelyitä, vaikkakin niitä on mahdotonta täydellisesti sanoittaa. 

Tutkailin myös psyyken ammattilaisten ajatuksia muistin virkistämiseksi aiempien tämän elämän sisäisen Opetuksen sydämen oppien aiheista. Lohikäärme on henkisen korruption vartija. Siksi Lohikäärmeeni painottaa aina tietoisuuden tason noustessa perusteellisesti luodun pohjan eli ihmisen psykologisen ymmärtämisen tärkeyttä kaikissa evolutionaarisen tien vaiheissa. Kertaus onkin Opintojen Patchamama! 

SIVU 1: LUONTO JA ALKUKANTAINEN VIISAUS

Ihmislajin evoluution alkuaikoina viiden aistin lisäksi saatoimme tunnistaa itsessä eräänlaisen ennemminkin kehollisesti sisäisyytemme kautta ilmenevän energian. Kuvailen sitä aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdintänä tai väreilynä. 

Saimme aistiemme kautta tietoa ulkoisesta maailmasta. Maku- ja hajuaisti olivat ehdottomat ensimmäiset edellytykset selviytymiseen saadaksemme elämän alusta alkaen energiaa kasvuun. Tunto-, kuulo- ja myöhemmin täyteen mittaansa kehittyvä näköaisti täydensivät meidän saamiamme sisäisiä havaintoja ympäristöstä.  

Erilaiset sisäiseen ja ulkoiseen tuntoon sekä muihin aisteihin pohjautuvat alkutunteenomaiset värähtelyt ilmenivät kehomielen kokemuksien kautta. Havaitsimme näitä vaistomaisia värähtelyitä vaaran, turvan ja erilaisten elämää parantavien mahdollisuuksien osoittajina. 

Luonnon kanssa yhtä ja erillisiä 

Ennen ajattelun ja nykyisin koettujen tunteiden kehittymistä ihmisten välinen kommunikointi saattoi olla telepaattista ja pitkälti vastaavanlaista mitä eläimillä on nykyisellään. Toisin kuin eläimet, ihmisinä olemme oppineet tiedostamaan lajillemme tyypillisellä tavalla itsemme jatkuvasti myös erillisinä sekä luonnosta että toisistamme. 

Olimme samalla osa luontoa, jonka värähtelyt olivat ympärillämme yhtä kanssamme, ja samalla tunnistimme itsessämme oman energiakentän värähtelyn. Kokiessamme aisti-tunto (sensory-somatic) värähtelyjä tiedostimme sisäisyyden kautta ympäristöämme. Havaitsimme valoisuuden vaihtumisen esimerkiksi auringosta, kuusta ja tähdistä johtuen. Aisti-tunto liikehdinnän kautta saimme tietoa ilmaston muutoksista, kasvien energioista ja eläinten sekä ihmisten liikkeistä ja heidän sen hetkisistä aikeista. Toimimme tällöin miltei täysin luonnon lakien alaisuudessa kuten luonnon armoilla. Elämämme oli aina tässä ja nyt. 

Käytöksemme oli ennemminkin ryhmäsielua vastaavaa alku aikanamme ponnistellessa pienissä ryhmissä silloisissa luonnonolosuhteissa henkiin jäämisen taisteluissa. Egon luotuminen mahdollisti meidän kehittymisen yksilöiksi. Itsensä tiedostamisen takia meillä on yksilöllinen sielu. 

Eläinten ryhmäsielu

Eläimellä ei ole yleisesti samoin tietoisuutta itsestään erillisenä olentona. Eläimen sielu tai energiakenttä on kuin yksi sielun osa ryhmäsielusta mikä tekee päätökset täysin alemman luonnon ohjauksella. Kuitenkin on eläinlajeja kuten delfiinit, simpanssit ja elefantit sekä linnuista harakat joilla on alkukantainen tajuaminen olevansa erillinen lajitoverien ryhmässä ja luonnosta. Poikkeuksellisesti joillekin yksiköille lajeissa, joissa tätä ei yleensä ilmene laji tyypillisesti, voi kypsyä primitiivinen erillisyyden tunnistaminen. 

Millainen kokemus eläimellä on erillisenä luonnosta ja lajinsa jäsenistä ja samalla ollessaan yhtä laumasielun kanssa? Voit kokeilla löydätkö sisäisyydestäsi suoran tiedon värähtelyin eläinten kokemasta erillisyydestään laumassa. Pelkällä mielikuvituksella sen ymmärtäminen voi olla liian haastavaa, personan ajatus toiminta joka sanoo “minä olen minä” nousenee heti esille.     

Osa eläinlajeista tarvitsi jäsenten itsetunnistamisen erillisinä ja välistä itsenäisenä tekijänä, voidakseen toimia ryhmäsieluna tehokkaammin. Vaikka alkeellinen erilliseksi tunnistaminen on olemassa, on tällaisen alkeellisen “melkein kuin yksilöllisen” eläimen ikään kuin itsenäisenä ilmentyvä käytös ja toiminta täysin harmoniassa ryhmäsielun mukaisesti. Eläin toimii ryhmänsä ja lajinsa selviytymistä ja etua palvellen.

Ihmisten vaikutuspiirissä elänyt norsu, joka youtube videolla maalaa taulua ja tunnistaa itsensä peilistä, voi olla saavuttanut korkeimman kehityksen asteensa eläimenä. Ehkä seuraavassa elämässä sen sielu syntyy ihmislajiin ja aloittaa pitkän evolutionaarisen matkansa tietoisuutensa kehittämiseksi ihmisyyteen.  

Eläimillä ei ole egoa, joka mahdollistaisi todellisen tietoisen ja itsellisen yksilöllisyyden kehittymisen ja oman ”sooloilun” välittämättä ryhmäsielustaan. Ihmisen yksilöllisyys taas antaa vapauden toimia ainoastaan itsekkäitä etujaan ja halujaan “itseään palvellen” ollessaan vahvasti kytköksissä vaistonvaraisen reaktiivisen ohjauksen kanssa. Myös tietoisesti voimme valita toimia vain itseämme ajatellen sivuuttaen toiset kokonaan.   

Alkutunteiden muodostuminen 

Erilaisissa elämäntilanteissa huomion kiinnittyessä sisäisyyden kokemukseen muodostuivat aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdinnästä alkutunteet; Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho. Elossa pysymiseen aluksi ensisijaisesti käyttämämme hajuaisti, saattoi tuoda tietoisuuteemme alkutunteen tiettyyn tuoksuun liittyvästä tapahtumasta. Koimme pilaantuneesta ruoan hajusta inhoa. Tai tulipalon luomista hajuista saatoimme kokea surua, pelkoa tai vihaa, kun mielemme liittivät hajun henkeämme uhkaavaksi.    

Aloimme kiinnittää evoluution myötä muiden aistien avustuksella huomion omiin ja toisten keholliseen liikehdintään, äännehdintään, eleisiin ja ilmeisiin. Opimme lisää seuratessa ja peilatessa itseämme ryhmäämme ja eläinkunnan käytökseen. Havainnoimme myös sisäisyyden kautta ympäröivän luonnon muutoksia ja ilmiöitä. Esimerkiksi luonnossa toisinaan “itse syttyvä” tuli oli meille jotain ihmeellistä ja aivan käsittämätöntä. 

Alkutunteita tunnistaessa, tiedostaessa ja niitä eläessä aktiivisesti vakiintui kehomieleemme selviytymisvaistojen järjestelmä. Muodostimme mielen kuvia maailmassa eläessämme näkemisistä ja kokemuksista tietoisuutemme aisti-tunto (sensory-somatic) liikehdintään liittyen. Mielessä ilmenevät erilaiset väreet ja kuvat olivat sulassa sekasotkussa kaikki lomittain. Värähteleviä mielen tuotoksia ja tietoa alkoi kertyä liiaksi käsittely kykyyn nähden. Tarvitsimme jotain suodattamaan, yhdistelemään ja järjestämään informaation sen hetkisen tarpeen mukaisesti.  

Vaistojen olemus ja muisti

Eläimillä on vain tämä hetki mielissään. Niiden luomat muistot joita elämänkokemukset ovat, ovat säilössä lihasmuistissa ja aistijärjestelmässä sekä ryhmäsielun luonnon muistissa. Alkuihmisten monimutkaisemmat kehittyvät aivot ja tietoisuus alkoivat vaatia edistyneempiä ratkaisuja. 

Aistijärjestelmämme välityksellä yhdistimme mieleemme selviytymiselle elintärkeää tietoa aikaan ja paikkaan liittyen. Näin ihmislajille yhteinen ja yksilöllinen muistimme alkoi kehittymään. Muistin vaikutuksesta mielissämme alkoi itää ajan käsite. Värähtelevät muistot ja visuaaliset kuvaelmat joihin saatoimme mielessä palata olivat jo koettuja. Elämässä parhaillaan tapahtuva oli tämän hetkistä kokemusta. Värähtelyt mitä ei ollut manifestoitunut fyysisellä tasolla olivat kohta tulossa meille. 

Muistin luotumisen mukana keskinäinen viestintämme kehittyi. Saatoimme jättää viestejä toisillemme esimerkiksi asettamalla kiviä merkiksi. Näin edelleen kehitimme mielikuvitusta, luovuutta ja muistia. Käytimme sujuvasti erilaisia merkkejä ja symboleja ilmaistakseen itseämme. Välitimme tietoa suojattuissa kohdissa kuten luolien seinämiin piirrustaen. 

Ukkonen ja salamointi, kuuma polttava auringonpaiste joista luotui tulta oli meille kuin taikuutta. Olimme oppineet ensin kunnioittamaan tulen elementtiä. Pitkän evolutionaarisen ajan päästä vasta yleisenä elämäntaitona opimme valjastamaan tulen käyttöömme. Tuli toi mahdollisuuksia uudenlaiseen ja turvallisempaan elämään. Emme olleet enää täysin valon ja pimeyden tai kylmyyden rajoittamia, emmekä ainoastaaan luonnon armoilla. Elämys maailmamme laajeni. Tuli suojasi meitä pedoilta. Tuli teki ravitsemuksesta monipuolisempaa. Aivojen fyysinen ja samoin henkinen kapasiteetti saattoi näin kasvaa. 

Opimme luottamaan vaistomaisiin reaktioihimme paetessa saalistajilta ja kilpailijoilta tai vihollisilta, etsiessä ravintoa ja suojellessa itseämme ja jälkikasvua. Ajan kuluessa nämä vaistomme sulautuivat syvälle geneettiseen biologiaamme. Siten alkutunteisiin perustuvat vaistot ovat synnynnäisiä ja niitä pidetään suurelta osin kiinteinä ja muuttumattomina. 

Vaistojen automaattiset reaktiot toimivat alitajunnan tasolla ohittaen tietoiset ajatteluprosessit. Näin saimme tilaa tietoiseen mieleen käsitellä kullakin hetkellä tähdellisiä asioita. Vaistot laukaisevat nopeita fysiologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia muutoksia uhkaavien tilanteiden tai uusien mahdollisuuksien läsnä ollessa. Vaistot vaikuttavat siihen miten reagoimme tunteella. Vaistoilla on myöskin roolinsa ihmisten välisessä toiminnassa mikä muokkaa sosiaalisia siteitä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisössä.