LOHIKÄÄRMEOPPI 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄIN TELEPATIAA

SIVUT: 1 2 3 4

SISÄLLYSLUETTELO

SIVU 4: TELEPATIA LUONNON OLENTOJEN KANSSA

Telepatiaa voidaan harjoittaa luonnon, paikkojen, olentojen kuten eläinten, kasvien ja puiden kanssa. Voidaan tiedostaa erilaisia energioita tai kenties saada tietoon mitä tietyissä paikoissa on voinut tapahtua tai tapahtuu. Maapallolle, kasveille ja puille voimme lähettää rakastavaa energiaa. Voimme harjoittaa telepatiaa myös lemmikkimme kanssa. Erityinen kohtaaminen luonnon tai eläimen kanssa voi sytyttää meidät avautumaan tietoisuudessamme odottamattomilla tavoilla.

Kirjoitan telepaattisista kokemuksistani eläinten kanssa. Siihen aikaan kun läpikävin mielen ja sydämen prosesseja tapasin peuran. Tämä kohtaaminen avasi jotain aiempaa laajemmin sydämen tietoisuudessa. Minussa oli jo tuolloin kehittynyt jonkinlainen rauhan tietoisuus ja ajatukset olivat katoamassa, joskaan mieli ei vielä ollut kokonaan hiljainen eikä samaistumattomuudesta tunteisiin ollut vielä täysin luovuttu. Esittely sivulla on lyhyt kuvaus polkuni vaiheistani.

Luonnon muisti

Teosofiassa ajatellaan luonnon muistiin tai Akashaan piirtyvän kaikki maailman tapahtumat ihmisten ajatuksineen ja tekoineen. Luonto käsitetään orgaaniseksi ja maailma eläväksi organismiksi. Henkisen tason tapahtumat heijastuvat astraali- ja materiaaliselle tasolle. Tapahtumia eteeriseen muistiin tallentavina “luonnon aivoina” voidaan pitää kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskuntaa. Kivien ja kasvien tietoisuuden välityksellä ei lienee paljoa saa irti. Eläinten kautta saamme videokuvaakin tapahtumista. Ihmiskunnan kokemisien muistiinpanojen kautta saamme luonnollisesti eniten materiaalia.

Odottamaton kohtaaminen peuran kanssa

Tiedostamattani sitä täysin viestin kehollisin elein ja liikkein jotain mikä sai peuran lähestymään minua. Otin kuvia. Varoin menemästä liian lähelle ruokailevaa laumaa. Jos joku peuroista tarkkaili liikkeitäni peruutin kauemmaksi. Aikeeni oli olla olematta uhka ja viestin sen laumalle liikkeilläni ja energioissani. Vaan yksi peuroista näki minut ja alkoi lähestyä vastaavin liikkein mitä olin tehnyt kuvatessa. Se vain läheni, vaikka kuinka peruuttelin kauemmaksi.

Jotenkin peura päätyi keskelle ajotietä yrittäessään saavuttaa minut. Autoja tuli jonoksi ajotielle jolloin yritin opastaa peuraa, kuten koiraani olin ohjannut pelkin käsiliikkein. Se säpsähti ojentuvasta kädestäni, joten hiljaisuuden vallitessa vain kävellä hipsuttelin pois tieltä. Peura seurasi minua. Peuran lauma oli kauempana, mutta näkö yhteydessä. Asettauduin kyykkyyn jossain vaiheessa ja peura seisoi vieressäni kosketusetäisyydellä. Se vain seisoi siinä ja minä vierellä vain istuin kyykyssä hiljaisuuden vallitessa.

Yhteys peuran kanssa

Minulla oli autokyyti kauempana. Kuski huusi autolta ohjeita mitä tehdä peuran kanssa, vaikka en pyytänyt niitä. Olisin toivonut ettei kuski häiriköisi, vaan antaisi meille tilaa. Tiesin, ettei peura halua ruokaa. Kauhun häivähdys “ei voi olla totta!” käväisi mielessä, kun kuski laittoi maata pitkin omenan vierimään kohti peuraa. Silmäni (eli peuran silmät) laajenivat hetkellisesti katseen kohdistuessa lähestyvään uhkaan eli vierivään omenaan. Vihreä omena näkyi ikään kuin suurennettuna tai korostetusti.

Peura reagoi vierivään omenaan, se hypähti paikoillaan kaviot kopauttaeen maahaan. Olin rauhan tietoisuudessa ja liikkumatta ja peurakin pysyi rauhallisena. Omenan vauhti tippui onneksi tullessa peuran kohdalle. Vastentahtoisesti tarjosin kuskin ohjeen mukaan omenaa peuralle, joka ei sitä tahtonut. Halusin kuskin vain lopettavan huutamisen ja häiritsemisen. Kuskilla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä tilanteesta. Omena episodista ja huudoista huolimatta peura seisoi vierelläni liikkumatta paikaltaan. Tähyilimme myös laumaansa. Tavallaan yhtäaikaa katsoin siis peuran silmilläkin.

Onneksi kuski vetäytyi lopulta autoon. Näin sisäisin silmin harmaan savun nousevan kuskin paikalta auton katosta läpi. Tiesin, että kuski oli äkäinen. Kuski ei saanut eikä kyennyt osallistua tilanteeseen. Olimme peuran kanssa läsnä tietoisesti ajatuksettomasti tässä hetkessä yhdessä. Vierekkäin lähekkäin katselimme maisemaan. Havaitsin aika ajoin lauman siirtyvän ja tarkkailun siitä missä kohtaa lauma on ja ettei se liikkuisi liian etäälle. Hieman yllättävää oli miten pitkälle se päästi laumansa erilleen meistä.

Rakkauden tietoisuus

Nousin kyykystä peuran viereltä, koska autosta kantautui kuskin kärsimättömyyden energioita tietoisuuteen. Kiersin peuran ja kävelin autolle. Istuuduin penkille. Rauhan tietoisuus muuntui Rakkauden ominaisuudeksi. Ykseyden Rakkaus laajeni minusta ympäristöön. Minussa oleva Kundaliini levisi sydämestä aivan kaikkialle rajattomasti yhdisyen universumin Kundaliiniin.

Rakkauden ominaisuus ja sen hyvin hienovarainen “värähtelemätön” keveys oli voimallista. Vihaisuus ja tapahtuneen merkitystä pienemmäksi alentavat kuskin sanailut eivät vaikuttaneet mitään läsnä olevassa tietoisuudessa, vaikka niiden energialatauksen tiedostinkin. Kerroin kuskille ihmeellisestä Rakkauden ominaisuudesta, mutta kuski oli vihainen eikä millekään muulle vastaanottava.

Eittämättä peuralauman läsnäoleva seura ja vuorovaikutus niiden kanssa olisi ollut mieluisampaa kuin äreä kuski. Vaikkakaan tässä tilanteessa vihaisuus ei pystynyt koskettamaan mitenkään minua. Ehdoton valtava universaali Rakkauden voima ei kyennyt koskettamaan kuskia. Ymmärsin etten minä, voi enempää mitä voin toisia auttaa saavuttamaan ykseyden Rakkauden. Heidän omalla vastuullaan on sisäinen työnsä tehdä vastaanottaakseen sen.

Peura jäi paikoilleen seisomaan vielä kun ajoimme pois. Se odotti minua edelleen. Sain kutsun peuralta liittyä seuraan. Se tuli todella hakemaan minut omaan laumaansa. Kutsu henkiseen sydämeen saapui näin luonnon ja erään peuran toimiessa elävänä voimaeläimenä.

Hevonen kertoo rutiineistaan

Vuosia sitten olin talleilla palauttamassa hevosen karsinaansa etuajassa ennen muita. Hoidin kaiken tarvittavan. Suljin karsinan oven ja katsoin hevosta hiljaisuuden vallitessa mielessäni. Hetken päästä himpun askelsin taaksepäin ja ehkä jokin “Mitäääh!” pääsi huuliltani. Hevonen kertoi energisesti jättäneeni jotain tekemättä. Se odotti minulta jotain tiettyä. Koin päättäväisen tai minuun suoraan kohdistuvan energian. Ja siksi otin askelia taakse, kun se energia osui auraani. Mielessäni sitten sanoitin sanattoman viestin “Missäs mun kaurat on?”

En tiennyt missä kaurat ovat. Ja saako niitä antaa edes noin vain hevosen käskiessä. Kysyin sitten tallin omistajalta puhelimitse, että kun tuo hevonen tuijottaa minua tai jotain sellaista, että voiko sille jostain kauraa antaa. Omistaja kertoikin, että hevoset saavat aina rutiininomaisesti kaura-annoksen tunnin jälkeen. Annoin hevoselle pyytämänsä kaurat, joita se söi tyytyväisenä minua rauhallisesti katsellen.

Kissan käyttäytymisen tukeminen

Joskus lemmikkiemme kanssa voi esiintyä haasteita yhteis elämisessä. Telepaattisella vaikuttamisella voimme tukea sopivamman tavan opettelua ja sen juurruttamista arkeen. Esimerkiksi voimme kohdentaa huomiomme kissaan ja virittäytyä sen aaltopituudelle. Jos kissa on vastaanottavainen voimme kommunikoida sen kanssa. Ehkä silläkin on jotain pyyntöjä meiltä mitä emme ole tajunneet?

Kissan ollessa ajatuksettomassa tietoisuudessa voimme lähettää sille kuvan, energiaa tai lyhyen tapahtuma sarjan pätkän pyynnöksi siitä mitä siltä toivomme. Esimerkiksi kiipeävän paikalleen nukkumaan silloin kun itse nukumme. Voimme siirtää kissalle myös unista energiaa ja näyn missä kissa nukkuu tyytyväisenä yön (eikä herättele meitä). Voimme energisesti kopioituna lähettää kissan omaa nukkumis energiaa sille muistutukseksi.

Toki meidän tulee leikittää sisäkissaamme päivällä ja illalla väsymiseen asti. Ja rakentaa tai hankkia sille omia korkeita paikkoja reviirillään kuljeskella ja kiipeillä. Kun haluamme antaa lemmikillemme onnellisen kissanelämän niin täytämme sen kissamaiset tarpeet. Näin sen ei ehkäpä edes tarvitse jatkossa meidän nukkumisaikaan keksiä sille ominaista tekemistä.

Milloin linnut kakkaavat?

Tarvitseeko minun todella tietää milloin linnut kakkaavat? Ihmettelin kun joku kerta olin metsässä ja katselin oksalla lintua. Jostain syystä katseeni kohdennettiin siihen siis. Ja tiesin vain että kohta tapahtuu ulostaminen. Ja niin kävi. Vuosia sitten kävelin kaupungilla siltaa pitkin. Mielessäni ei ollut mitään. Katseeni kohottui jostain syystä ylös niskan vääntyessä ihan kunnolla. Näin taivaalla lentävän linnun ja tiesin, että sen kohteena oli sillan katulamppu. Sen aikomus oli istua lampulle ja sitten kakkia. Ihmettelin vähän pitääkö ihan istua eikö lentäessä voi. Vaikka toisaalta parempi, ettei se niin tehnyt minun ollessa sen alapuolella.

Sain hiljaisuudessa tiedon pysähtyä hetkeksi. Ilman mitään näkyvää syytä siis keskeyttää reipas hyvä kävelyni rytmi nauttiessani liikkumisesta auringon helliessä kasvojani. Siinä mietin pitääkö näin kaukana lampusta pysähtyä. Tuli tieto tuulen vaikutuksesta. Pysähdyin sitten kuitenkin kaukana lampusta hetkeksi, kun näin sain tietoa. Vain askeleen päähän eteeni asfaltille tippui hetimiten pysähtymisen jälkeen kaksi mojovaa tuulen levittelemää linnunkakkaa. Lintu oli todella ulostanut istuessaan kaukana katulampun päällä. Että ehkä joskus on hyvä tietää millon ne linnut kakkaavat. Ja antaa tuulen kertoa miten pitkälle se voi puhaltaa.