HAVAINTOJA 2: LYHYITÄ KIRJOITUKSIA

SIVU 2: UUSI NORMAALI EMPAATTINA 

Valaistumisen tien loppumatka voi olla toisille meistä armottoman haastavaa. 

Omassa tapauksessani se on ollut pääasiallisesti yksin kulkemista ilman muiden ihmisten tukea ja pitkälti myös ilman tavanomaisia mielen ja tietoisuuden tukirakenteita. 

Kaikki henkinen opetus on tapahtunut mieleni sisällä. Minulla on ollut lapsesta alkaen yhteys Korkeampaan Minääni. 

Tietoisuuden välityksellä olen saanut sen avun mitä olen voinut saada korkeamman luonnonlain mukaisesti. 

Samoin kuin itse kannattelin muita, sain ajoittain myös itse korkeamman luonnon kautta tukea tietoisemmilta ihmisiltä värähtelyjeni kohottamiseen. Tämä tapahtui lähinnä vuoden 2008-2012 mielen ja sydämen prosessien aikana. 

Kun nämä prosessit päättyivät, Kundaliini jäi, tuolloin tietämättäni, loukkuun Saraswati-nadin umpikujaan. 

Tämän jumitilan, sairastumisen ja tiedon puutteen vuoksi jäin yli vuosikymmeneksi vaille sitä apua, jota korkeampi luonto normaalisti tarjoaa.

Useiden perinteiden termit

Saraswati- ja Brahma-nadi, Amrita, Manonasa, Sahaja samadhi, Alaya, Dakini ja sateenkaarikeho. 

Joogafilosofiassa Manonasa tarkoittaa mielen tai ajatusrakenteiden sammumista, nadi energiakanavaa ja Amrita kuolemattomuuden nektaria tai hienovaraista elinvoimaa. 

Tiibetiläisessä buddhalaisuudessa Alaya viittaa varastotietoisuuteen, Dakini transformaation ja oivalluksen arkkityyppiseen hahmoon sekä sateenkaarikeho dzogchen-perinteissä kuvattuun elementtien kirkastumis- ja valoprosessiin.

Tavallisessa Kundaliinin nousussa tietoisuus kulkee joogafilosofian hengen anatomiassa tunnetuissa keskuskanavissa. 

Minulla Kundaliini oli noussut jossain aiemmassa elämässä Saraswati-sivunadissa. Voit lukea eri Kundaliinin nousuista artikkelista: KUNDALIINIPOLKU 2: MITEN KUNDALIINI NOUSEE? TIETOA JA KOKEMUKSIA.

Sivu- ja keskuskanava 

Kun Kundaliini-tietoisuus, toisin sanoen Voima-henki, oli vielä Saraswati nadissa, sain kokea kouriintuntuvasti ominaisuuteni empaattina, kun korkeampi luonto ohjasi energiakenttääni muiden karmisia energioita auttaakseen heitä eteenpäin polullaan. 

Se oli ylivoimaisen raskasta, sillä minulla ei ollut juurikaan egomielen defenssejä saati Amritan suojaa. Tämän takia tietoisuuden palvelutyö kulutti jatkuvasti henkilökohtaisia voimavaroja ja fyysistä kehoani. 

Tällainen kollektiivinen Korkeamman luonnon palvelutyö alkaa käsittääkseni jossain määrin jo kausaalitasolla ja se jatkuu aina ihmisen tietoisuuden syvimmälle ja korkeimmalle universaalin Itsen tasolle.

Saraswati-nadin tiedetään voivan värähdellä korkeasti sekä kausaali- että buddhi-tason taajuuksilla. 

Ihmisillä, jotka ovat keskuskanavissa kausaali- tai buddhi-tasolla on puolustusmekanismeja. 

Kausaalitasolla on muun muassa voimassa olevana egorakenteen suojamuurina niin sanottu apinamieli, joka on vielä tällä tasolla aktiivinen. Buddhi-tasolla Amrita-nektari puolestaan turvaa fyysistä kehoa. 

Minulla ei ollut kumpaakaan suojaa Voima-hengen ollessa sivukanavassa. Koin Manonasan, mielen kuoleman, missä apinamieli lakkasi kokonaan, ja sen myötä loputkin mielen defenssit hävisivät tyystin. 

Kundaliinin ollessa jumissa Saraswati-nadissa, Amrita ei muodostunut, vaikka olin buddhi-tasolla. 

Nähdäkseni Voima-hengen ollessa keskuskanavissa Amrita alkaa muodostua buddhi-tasolla niihin aikoihin, kun mieli kuolee ja mielen puolustusmekanismit poistuvat. 

Empaatin piirteet

Ylempänä kirjattujen seikkojen lisäksi empaatin (empath) ominaisuuksien luontainen herkkyys jätti hermostoni ja aurani avoimeksi näkymättömän ilmiömaailman vaikutuksille. 

Muiden energiat värähtelivät ilman minkäänlaista suodatinta suoraan kehossani, ja koin energeettisesti toisen olemuksen ikään kuin omana itsenäni. 

Joka kerta kun korkeamman luonnonlain mukaisesti tietoisuuteeni ohjattiin vieraita energioita, jouduin työstämään toisten kanssa heidän karmaansa täysin tietoisesti.

Minun oli ohjelmoitava tietoisen hyväksynnän harjoittamisella automaattinen mieleni uudelleen, kunnes se lopulta hiljeni täysin. 

Sekä oman yksilöllisen että kollektiivisten mielentuotosten intensiivinen muuntamistyö vaikutti fyysiseen ja energeettiseen kehoon liikaa voimia kuluttavasti. 

Ymmärtääkseni keskuskanavan kautta buddhi-tasolla apinamielen kuolema sen sijaan tapahtuu spontaanisti, osana kehomielen autonomista prosessia, ilman tarvetta omaan tietoiseen muutostyöhön sen suhteen.

Kun Kundaliinini ohjautui lopulta keskuskanaviin, se pääsi etenemään korkeataajuisimmassa Brahma-nadissa buddhi-tasolle, jossa sain vihdoinkin Amritan suojan. 

Prosessi eteni tästä nopeasti universaalin Itsen tasolle, jossa Amritan suoja jatkuu.

Alayan symboliikka

Olen kirjoittanut tekstissäni Alayan isolla kirjaimella, koska tämä sana tuotiin minulle jo joskus vuosikymmen sitten. Piirsin nukkuvan lapsen, jolla on päässä ja jaloissa juuret joissa on valopalloja. 

Kirjoitin alkuperäiseen lyijykynäpiirrokseeni nimen Alaya. Luulin sen olevan lapsen nimi 🤭. Tuolloin inspiroidun myös luomaan piirroksesta digitaalisesti kollaasin. Alayan sydämestä ilmestyy peura. 

Tämä vanha kuva on artikkelikuvana sekä isompana kuvituskuvana kirjoituksessa UNIEN TULKINTA ITSETIETOISUUDEN SYVENTÄMISEEN. 

Peuran kanssa kohtaamisen tarina löytyy puolestaan artikkelista LOHIKÄÄRMEOPPI 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄINTELEPATIAA.

Sateenkaarikeho ja Alaya 

Sahaja samadhin, eli pysyvän ja luonnollisen ykseystietoisuuden, vakiinnuttua universaalin Itsen tasolla alkoi sateenkaarikehoprosessi, jossa kaikki elementit käydään läpi ja kirkastetaan.

Ensimmäisellä kierroksella elementit käytiin läpi kehossa alhaalta ylös, maasta alkaen aina pään alueen eetterielementtiin saakka.

Myös toisella kierroksella elementit käydään uudelleen läpi, ja sen alussa prosessi eteni syvemmälle Alayaan – varastotietoisuuden tai piilotietoisuuden syövereihin.

Alaya on yleensä mielen suojamuurien ansiosta, ja hyvästä evolutiivisesta syystäkin, täysin piilossa ihmisiltä. 

Sateenkaarikehon prosessi on ainakin omalla kohdallani Dakinien johdattamaa, minkä vuoksi käytän tästä buddhalaista sanastoa.

Alayan eri kerrosten puhdistuminen herätti ihmetystä. Näytti siltä kuin olisin tullut tilanteeseen, jossa empaattina olemisen piirre oli taas vahvasti läsnä, ja hetken vaikutti jo siltä, kuin olisin ollut aivan alussa. 

Kirjoitan Alayasta ja solutason purkautumisesta seuraavan eli kolmannen sivun lyhyessä kirjoituksessa. 

SIVU 2: MIELEN MAISEMASTA TOISEEN

Vuonna 2012 tapahtui mielen kuolema tai joogafilosofian mukaisesti Manonasa. Se oli aluksi hyvin epäorientoivaa, siinä vierähti ohi varmaan viisi kevättä ennen kuin siitä tuli “uusi normaali” eli luonnollinen olotila. 

Oli varsin erikoista, kun persona katosi, ja samalla muut ihmiset ovat samaistuneita personaansa ja toimivat siitä käsin. 

Itse en saanut kiinni enää mistään, persona oli kokonaan poissa. En tiennyt tuolloin miten olla ihminen tässä maailmassa. 

En ollut aiemminkaan ymmärtänyt elämää, enkä ihmisten käyttäytymistä kaikesta yrityksestä huolimatta. Olin jo lapsena perustavanlaatuisesti erilaisessa mielenmaisemassa.

Oli siltikin hämmentävää kun oma tietoisuuteni oli totaalisesti muuttunut, mutta maailma pysyi edelleen samana. 

Minusta oli tullut Korkeampi Minä, vaikka en tuolloin vielä osannut tätä radikaalia, pysyvää ja arvostelematonta mielen hiljaisuutta, sanoittaa näin. 

Personan katoaminen

Kuten tekstissäni jo totesin mielen kuolema voi tapahtua vasta buddhi-tasolla. Tässä värähtelyssä vakiintuneena ihminen on yhtä kuin korkeampi yksilöllinen tietoisuutensa, jolla on yhteys universaaliin. 

Tässä tietoisuudessa on vielä läpikuultavan hienovaraista yksilöllisyyttä jäljellä. Valo-sielulla on oma Korkeampi Minänsä. 

Buddhi-tasolla arkkityyppiset tietoisuuden ominaisuudet ovat kuitenkin jo suoraan läsnä. En löytänyt tuolloin tai en osannut vain etsiä tarpeeksi tietoa tästä asiasta. 

Ihmiset jotka ovat vaiheessa jossa mieli valaistuu vasta heijastavat Korkeampaa Minäänsä, joten he eivät voineet välittää minulle tästä tietoa.

Mielen valaistuneet gurut ja opettajat jotka ovat värähtelyissään kausaalitasolla, eivät tunne pysyvää Korkeamman Minän tilaa, he eivät elä siinä. He ovat koskettaneet buddhi-tason hiljaisuutta vain väliaikaisesti meditoidessaan. 

Eipä ole ohjekirjaa tai juurikaan kokemuksellista tietoa julkisesti saatavilla siitä miten olla, ja millaiseksi elämä voi muodostua sen jälkeen, kun mieli on kuollut. 

Ei löydy myöskään nimeksikään kokemuksellista kerrontaa siitä, millaista elämän kokeminen on mielen maisemassa ja kehossa sen jälkeen, kun on tullut vakiintuneeksi universaalin Itsen tasolle. 

Korkeamman Minän sulautuminen

Kun Dakinin ehdoton koukkuveitsi heiluu rajulla ja ehdottomalla anteeksipyytelemättömällä otteella, silloin miltei kaikki yksilöllisyys leikataan irti. 

Kirjoitin “miltei kaikki yksilöllisyys”, sillä ihmisellä on oltava elävä kehomieli mikä ilmenee fyysisessä maailmassa. 

Jokaisella on oma yksilöllinen kehomieli, vaikka sen solut loistaisivat Alkuvaloa, eivätkä enää kuuluisi ainoastaan yksilölle itselleen. 

Kun Valo aineellistuu elävään ihmisastiaan, se tarkoittaa sitä, että erillisyyden etuoikeus on evoluution mukaan päättynyt. 

Korkeampi Minä sulautuu kokonaisuudessaan vasta universaalin Itsen tasolla ykseystietoisuuteen, Yhteen. 

Ymmärtääkseni Korkeampi Minä ensin harmonisoituu universaaliksi Itseksi tietoisuudessa. Tätä seuraa hitaampi biologinen transmutaatio jossa tapahtuu yhteensulautuminen fyysiseen valokehoon.  

Korkein Itse ihmisen muodossa

Nähdäkseni vasta, kun solut ovat kauttaaltaan valottuneet Alkuvalon värähtelyn taajuuteen, voidaan puhua todellisesta non-dualismista. 

Mitä se todellisuudessa tarkoittaa “elävänä kuolleena” ihmisenä oleminen tässä maailmassa? Millaiseksi mielenmaisemani taas muuntuu? 

Yritän parhaani mukaan kuvailla näitä asioita mahdollisimman maanläheisesti, ilman vaikeaselkoista symboliikkaa ja liikaa vierasperäisiä sanoja käyttäen. 

Ehkä tällainen tavallisen ihmisen kerronta voi olla yksi kokemuksellisen tiedon ääni muiden joukossa. 

Useiden yksilöiden kokemista ja kuvailusta voi löytyä yhdessä tietoa, mistä voi olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen suhteen hyötyä hamassa tulevaisuudessa.

Tämä uuden normaalin asettuminen empaattina ottaa vielä oman hyvän aikansa, sillä kehomieleni ykseystietoisuuden taajuuteen valottaminen on kuitenkin vasta alkuvaiheessa. 

Jos kehomieleni kestää autonomiset drastisimnat muokkaukset, niin ehkäpä vuosikymmenen kuluessa tiedostan syvällisemmin, ja opin kirjoittamaan nykyihmisen elämää ja tiedon tarpeita vastaavasti, myös siitä aiheesta mitä on elää maailmassa Valona ja Itsenä ihmisen muodossa. 

21.11.26

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *