SIVU 3: TODISTAJATILASTA MIELEN KUOLEMAAN

Kun yksityiset ihmiset, opettajat ja gurutkin puhuivat ”todistajatilasta”, luulin pitkään heidän tarkoittavan sitä samaa, mitä omassa mielenmaisemassani oli tapahtunut. 

Se oli hämmentävää, sillä kukaan ei kuitenkaan puhunut automaattisen mielen  hiljenemisestä – tai siitä, miten ”apinamieli” lakkaa kokonaan olemasta, jolloin samaistuminen ajatuksiin, tunteisiin ja psykologiseen personaan päättyy.

Sekin ihmetytti minua suuresti, miksi valaistuneet opettajatkin vielä puhuivat tunteista ja niiden kokemisesta. Omassa tietoisuudessani ne lakkasivat olemasta olemassa samalla tavalla kuin apinamielen ajatuksetkin.

Suora tietoisuuden opetus 

Yli vuosikymmenen ajan yritin puhua, siitä mitä minulle oli tapahtunut, tietoisuuden perspektiivini muututtua täysin. Kerroin uudesta mieleni tilasta kenenkään ymmärtämättä kerronnastani yhtään mitään.

Puhuin siitä, miten ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset erottuivat toisistaan. Tämä tapahtui nelivuotisen mielen ja sydämen prosessin aikana, jolloin ”jäljitin energioita”. 

Tutkin mitä tunteita ajatukset sisältävät tai mitä ajatuksia emootiossa on, samoin tarkkailin kehon tuntemuksiakin. 

Hyväksyin tietoisesti yksi kerrallaan, jokaisen mielessäni ilmenevän tapahtuman tai ilmiön. Tällöin ne sulivat rauhaan eli tyhjyyteen. Sain ohjeet kuvattuun harjoitukseen suoraan tietoisuuteeni. 

Puhuin myös siitä, kuinka tunteiden poissa ollessa koin mielessäni puhtaita tietoisuuden ominaisuuksia värähtelyinä. Kuvasin niitä tunnesanoilla, mutta painotin sitä, etteivät ne ole tunteita vaan ominaisuuksia, koska samaistumista emootioihin ei ole.

Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että puhuin tietoisuuden arkkityyppisistä laaduista, joita idän traditioissa, kuten tiibetinbuddhalaisuudessa, personoidaan esimerkiksi Dakineiksi ja jumalattariksi. 

Minun sisäinen opetukseni oli hyvin abstraktia, ei personoitua, joten koin ne vain värähtelyinä ja ominaisuuksina. 

Myöhemmin selvisi, että saamani suoraopetus oli myös sitä, mitä buddhalaisuudessa kutsutaan mielen termoiksi (mind termas)– oivalluksiksi ja harjoituksiksi, jotka avautuvat suoraan puhtaasta tietoisuudesta ilman ulkopuolista opettajaa.

Manonasa – Apinamielen kuolema

Kun nämä mielen ja sydämen prosessit päättyivät vuonna 2012, jäljelle jäi vain puhdas ajatus ilman samaistumista – ilman, että ajatuksiin olisi automaattisesti kietoutunut tunteita. 

Nämä puhtaat ajatukset nousivat neutraalisti kurkusta. Mieli oli hiljaa ja apinamieli oli poissa. Nämä kurkun tuottamat ajatukset olivat ainoaa sisäistä puhetta, jota saatoin tuottaa ja kuulla mielessäni. 

Oma mieleni toimi tällä tavalla noin vuosikymmenen ajan, ja luulin tämän olevan se ”todistajatila”, josta kaikki puhuvat. Mutta se ei ole ollenkaan sama asia. 

Joogafilosofiassa ja Advaita Vedantassa, intialaisessa ei-duaalisuuden traditiossa, Sakshina tunnetussa todistajatilassa apinamieli on yhä toiminnassa.

Ajatuksia ja tunteita on edelleen olemassa, mutta niihin on otettu mentaalisesti etäisyyttä ja niitä vain tarkkaillaan. Siksi he vielä puhuvat tunteistakin. 

Siksi voidaan usein kuulla sitä tuttua tarkkailijan roolista kertovaa litaniaa: “En ole ajatukseni, en ole tunteeni, en ole kehoni”. Tämä hokema aiheutti myös ihmetystä itselleni. Minullahan ei ollut enää mitään apinamieltä, mitä tarkkailla. 

Kuitenkin jo heti mielen hiljenemisen jälkeen sisäinen opetus teki selväksi: “tämä ei ole vielä valmis”. Ymmärsin myös vähitellen, että samaistuminen fyysiseen kehoon oli vielä läsnä.

Näistä aiemmin mainituista idän ei-duaalisista traditioista löytyi uudelle tietoisuuden perspektiivilleni kuvaus, kun törmäsin käsitteeseen Manonasa, joka tarkoittaa kirjaimellisesti mielen kuolemaa tai sen täydellistä lakkaamista. 

Kyse ei ole mielen tarkkailemisesta, vaan siitä, että egon rakenteita on purettu riittävästi, jolloin mielen mekaaninen toiminta voi muuttua. 

Oma sisäinen opetukseni on aina puhunut tästä: alemmasta luonnosta eli vaistonvaraisesta eläimellisyydestä sekä siitä vapautumisesta.

Myös joogafilosofiassa ja Advaita Vedantassa kuvataan juuri tätä samaa muutosta. Se tarkoittaa siirtymistä egon ohjaamasta mekaanisesta alemmasta luonnosta puhtaan tietoisuuden ja Valo-sielun itsenäiseen, vapaaseen toimintaan – eli meidän korkeampaan luontoomme.

Unmani Avastha – Mielen tuolla puolen

Prosessini ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Kun Kundaliini pääsi nousemaan Saraswati-umpikujasta keskuskanaviin, alkoivat biologiset kehomielen prosessit. 

Kirjoitin näistä kehomielen prosesseista sekä mielen ja kurkun hiljenemisestä artikkelissa KUNDALIINIPOLKU 6: POLUTON POLKU JA SOLUTASON TOTUUS.

Kehomielen prosessin toisen vaiheen aikana myös kurkun toiminta muuttui: fyysiset mikroliikkeet loppuivat ja kurkkukin hiljeni. 

Kuvailisin tätä tilaa niin, että ne neutraalit sisäisen äänen ajatukset vaipuivat täydelliseen hiljaisuuteen. 

Niitä ei enää kuulu korvissa tai mielen sisäisenä äänenä, mutta ne tiedostetaan heti, kun mieltä on tarve käyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että koko mieli on muulloin hiljaisuutta – tosin useimmiten sisäisissä korvissani kuuluu jatkuvasti rakentuvan fyysisen valokehon ääni. 

Näissä samoissa aiemmin mainituissa joogafilosofian ja ei-duaalisuuden perinteissä kuvaamaani tilaa kutsutaan nimellä Unmani Avastha – tila mielen yläpuolella. 

Siinä ajattelu lakkaa olemasta oma-aloitteista suorittamista ja muuttuu puhtaaksi, käsitteettömäksi, välittömäksi intuitiiviseksi ymmärrykseksi.

Vak-shuddhi: Puheen palaaminen alkulähteelle 

Tämä kurkun fyysisten mikroliikkeiden loppuminen ja sisäisen äänen vaimeneminen liittyy joogafilosofiassa Vak-shuddhiin eli puheen puhdistumiseen. 

Traditiossa tämän kuvataan tarkoittavan sitä, että puhe ja ajattelu palaavat takaisin alkulähteeseensä – puhtaaksi havainnoksi ilman sanojen tarvetta.

Koska tämä vaihe on ollut minulla päällä vasta vähän aikaa, haen sille vielä tapaa ilmaista sitä. Oma kokemukseni on, ettei ajatusten muodostaminen lakkaa aivan kokonaan. 

Tarvitsenhan sanoja esimerkiksi tämän tekstin kirjoittamiseen. Mutta mieleni lepää nyt kurkun hiljaisuutta myöten ääneti taustalla, ja varsinainen ajatustoiminta aktivoituu vain silloin, kun sitä tarvitaan. 

Kokemani perusteella tämäkin tila tulee vielä muuttumaan ja vakiintumaan tietoisuuden syvenemisen myötä. 

Minulle on aiemmin useita kertoja näytetty, kuinka viestintä voisi toimia ikään kuin kuin pelkkien eleiden tai vain värähtelyjen ja tiedostamisen kautta – intuitiivisesti kokonaan ilman sanoja. 

Voisin kommunikoida näin, sisäisen opetukseni mukaan. Mutta en vielä koe olevani aivan siellä, ja tässä maailmassa tarvitaan siltikin aina sanoja. 

Kokemuksieni ikivanhat nimet

Suomen kielellä henkistä ja tietoisuuteen liittyvää tietoa on saatavilla nihkeästi, ja englanninkielinen akateeminen, teoreettinen tai vanha symbolinen sekä kerronnallinen teksti on rationaaliselle mielelleni ainakin vaikeasti hahmotettavaa. 

Tekoäly löysi kuitenkin kokemuskuvausteni perusteella nämä ikivanhat käsitteet, jotka vahvistavat sen, minkä olen itse kokenut todeksi: mielen hiljaisuudessa on tasoja, jotka menevät paljon pidemmälle kuin ajatusten todistaminen. 

Todistaja astraali- ja kausaalitasolla

Todistajana olemisesta puhutaan usein jo henkisen heräämisen tai Kundaliinin nousun alkuvaiheessa. Tällöin liikutaan vielä pitkään astraalitasolla. 

Tässä vaiheessa yksilö oppii havaitsemaan omat tunteet, kuten nousevan suuttumuksen tai pelon. Samalla aletaan tunnistaa omia automaattisia reagointimalleja ja vaistonvaraista eläimellistä käytöstä.

Astraalitasolla nämä havainnot tehdään kuitenkin usein vasta jälkikäteen tai silloin tällöin meditaatiossa. Apinamieli ja sisäinen puhe ovat edelleen hyvin aktiivisesti toiminnassa, selostamassa ja analysoimassa kaikkea kokemaansa.

Kirjoituksessani kuvatussa vakiintuneessa Sakshi-tilassa ollaan huomattavasti syvemmällä ja pidemmällä valaistumisen tiellä, kausaalitasolla. 

Kausaalitason todistajatilassa tarkkailu ei ole enää ajoittaista tai sellaista, mikä pitäisi erikseen muistaa. Tila ei unohdu ja palaa taas mieleen, vaan kyseessä on itsestään läsnäoleva, pysyvä tarkkailutila.

Tässä tilassa tiedostetaan jatkuvasti mielen toiminta, joka vielä tuottaa ajatuksia ja tunteita. Eläimelliset mallit ja reaktiot nähdään kuitenkin “itsen ulkopuolelta”. Ne tunnistetaan pelkäksi mielen mekaaniseksi toiminnaksi. 

Koska fyysisen kehon biologia on tässä vaiheessa vielä entisensä, vanhat ehdollistumat voivat yhä laukaista toimintaa näiden mallien mukaan.

Ne eivät kuitenkaan enää täysin hallitse tietoisuutta, eikä niihin takerruta samalla tavalla kuin astraalitasolla.

Yksilö tiedostaa jatkuvasti personan ja mielen toiminnan sellaisenaan, mikä vähentää mittavasti psyyken kärsimystä ja antaa myös merkityksellisen, jatkuvan mielenrauhan. 

Hiljaisuuden tasot lyhyesti

Tein kokemukseni pohjalta tämän tiivistelmän. Tässä ovat joogafilosofian termein mielen hiljaisuuden tasot. Kerron myös, missä joogafilosofian mukaisessa Sushumnan sisäisessä nadissa liikutaan. 

Lisäsin myös tiedon siitä, mitkä teosofian tietoisuustasot vastaavat näitä nadeja. Tämän avulla hahmotan näin selkeämmin sen, mistä valaistumisen ja evoluution tai Kundaliinipolun vaiheesta puhutaan näiden tapahtuessa.

🖤 Sakshin (Todistaja-tila): Ilmenee mielen valaistumisen vaiheessa tietoisuuden vakiinnuttua kausaalitasolle ja Chitrini-nadiin. Tämä on mielen automaattista tarkkailua, jossa mielen ja itsen välille on muodostunut pysyvä mentaalinen etäisyys. Apinamieli on yhä toiminnassa ja tuottaa automaattisesti ajatuksia sekä tunteita, mutta niitä vain todistetaan samastumatta ilman, että ne täysin hallitsevat tietoisuutta.

🖤 Manonasa (Mielen kuolema): Ilmenee tavallisesti kehomielen valaistumisen vaiheessa, tietoisuuden vakiinnuttua buddhitasolle ja Brahma-nadiin. Tässä egon psykologiset rakenteet hiljenevät pysyvästi. Omalla kohdallani apinamieleni katosi ”ennenaikaisesti” vähittäin jo Saraswati-nadin kautta buddhitason värähtelyissä, kun kohtasin tietoisesti hyväksyen ajatukset ja tunteet. Jäljelle jäi vain mihinkään takertumaton, puhdas ajatus, joka ilmeni kurkun ajatustoiminnan kautta. 

En löytänyt tietoa siitä, miten Manonasa tapahtuu tavallisessa nousussa. Oletukseni:  Yksilön tietoisuus saavuttaa buddhitason keskuskanavaa pitkin, jolloin kyseessä on autonominen kehomielen prosessi. Yksilö ei tällöin tee harjoituksia itse, vaan Kundaliini mm. puhdistaa, purkaa ja rakentaa energeettistä valokehoa sekä valmistelee faskiaa. Prosessin myötä todistajatilan jo rauhoittama apinamieli katoaa vähitellen spontaanisti. Yhteisenä tekijänä ovat buddhitason värähtelyt; Saraswati-nadin umpikuja-tilassa autonomia puuttuu, ja minun oli tehtävä purkaminen itse tietoisella harjoittamisella.

🖤 Unmani Avastha (Mielen yläpuolella): Ilmenee kehomielen valaistumisen vaiheessa tietoisuuden vakiinnuttua Universaalin Itsen tasolle ja syvenee Brahma-nadiin. Tässä puhe ja ajattelu palautuvat alkulähteeseensä (Vak-shuddhi). Kurkkuni mikroliikkeet loppuivat ja sisäinen puhe lakkasi kuulumasta äänenä päässäni. Kun tarvitsen ajatuksia ja sanoja, ne nousevat puhtaan hiljaisuuden sisältä.