Sana voi syvetä ymmärryksen karttuessa. Vuosiin en ole runoillut. Hiljattain kuitenkin Universumin lapsi syntyi sanallisesti muotoonsa ensimmäisenä uusista runosanoista. Olen Universumin lapsi! Parikymppisenä tämä inspiroitunut ajatus ilmaantui mieleeni. Se saapui niin hienoisesti vaan suuresti vaikuttavalla voimalla silloisen kärsimyksen yli.

Suunnittelin johdatuksen humussa yksinkertaisen kuvan aiheesta. Tuolloin hetimiten tatuoin kuvituksen myös ihooni muistaakseni aina mitä olen. Tämä tapahtui “Henkinen Esikoulu” vaiheessa. Voit lukea esittely sivulta henkisen polun etapeistani.

🌈

UNIVERSUMIN LAPSI

Loputtomuudessa aionin putoan,
Kunnes häviämätön seisauttaa aikani,
Tahtomattomuuden varjeluksesta,
Arvaamattomaan auttamatta valahdan,

Äänekkyyteen koettelemusten,
Jähmettyneisyyden olotilaan kuvastun,
Hartauden valamassa muodossa hortoilen,
Unikuvissa kanssa toisten heijastuneiden,

Saatossa karkeuden aistimusten,
Vaivihkaa luotsaamana henkien,
Toistoista tyhjään tempaannun,
Tilaan täyteyden oudon ja myös tutun,

Alkusointu tahdittimen julkistaa,
Alkuperäisyyden takaumaa,
Sisäisyyden varmuuteen hupenen,
Kerrostumiin merten avaruuksien,

Syntymättömän olevaisuus,
Jatkuvuuden väreen aaltoilussa,
Luopumukseen minut tuudittaa,
Tehdyksi tekemättömään hereillä olemaan,

Kulku luonnon kannattelee,
Myötätuulessa olemustani saattelee,
Vääjäämättä nyt polku jokainen vie,
Unohdettuun syliin autuuden armon tien,

Erillään olemaan enää kykene en,
Äidistä ja isästä alkusysäyksen,
Kotiseudulta äärettömän hiljaisuuden,
Huokaukset hengen kertaa sen,

Osiensa kokonaisuudesta kosmoksen,
Tähtipölystä kirkkauden luodun uudelleen,
Elämästä auringon ja kiertokuluista kuiden,
Eloisuudesta värien sateenkaaren,

Tyhjyys yhteistanssiin sykleissään viettelee,
Olemuksessa tulikäärmeen ikiliikkeeseen,
Ilosta ilmaisuun ja iättömään oppimiseen,
Muotoina monenlaisina hetkittäin ilmentymiseen.

🌈


VALMISTUJAISET

Maahan hajoan,
Ilmaan katoan,
Tulessa puhdistun,
Vedessä pyhäksi muutun,
Eetterissä kirkastun,
Alkuperäiseksi palaudun,

Mitä olekaan ei,
Mikä kadota voi ei,
Kaiken taustalla,
Pohjattomalla pohjalla,
Ei-olemassaolossa,
Kodin rakennan,
Uudelle majapaikalleni,
Toimillani elämien aikaisten,
Kunnes sitä enää janoa en.

Runosanoja vuodelta 2024.

🌈

Avainsana-arkistosta löytyy kaikki runot.

Artikkelikuva: digitaalisesti muokkaamani kuvapankin kuvat: www.pixabay.fi