Joskus voi nousta sisäinen kuohunta, oikeudentunto energia. Se ei ole vihan energiaa, kun joku tekee väärin tai jokin on epäoikeudenmukaista. Vaan kyse on myötätunnosta aktivoituvaa tietyn ominaisuuden omaavaa värähtelyä. Se tulee syvemmältä kuin tunteet. Se voi myös sytyttää toimimaan tai pistää alkuun muutoksen.

Ymmärsin miten olenkin kokenut tuota kuohumista melko paljon aikaisemmassa elämässäni. Nykyään vain aika-ajoin. Nyt sain taas siihen kosketusta buddhalaisten arkkityyppisten Jumalolento energioiden välityksellä. Buddhalaisuudesta löytyykin melkoinen liuta tällaisia “kiivaita” entiteettejä mm. Dakineista.

Jokunen Dakini on siis ollut täälläkin jo hyvin pitkään. Olen mieluummin hienotunteinen ja ehdotteleva. Kuitenkin joskus tarvitaan vähän enemmän kuin vain “lujaa ja lempeää” energiaa.
Nämä arkkityypit ja Jumalolennot suojelevat henkisen tien kulkijaa, niin että tämä saa harjoittaa henkisyyttään. Joskus ne ojentavat häntä myös totuudella tai ehkäpä pienellä “shokkihoidolla” joskus huumorilla höystettynä.

Ne voivat laittaa meidät kohtaamaan tavalla tai toisella elämässämme sen mitä meidän täytyy kasvaaksemme henkisesti. Ja usein monta kertaa eri tasoilla, kunnes lopulta ei enää tarvitse kyseistä aihetta työstää. Rajumpien myötätuntoisuutta ja itsemyötätuntoisuutta opettavien ja jalostavien olentojen lisäksi on muunkin laatuisia elämänenergioita.

Peilin kaltainen tietoisuus voi avautua käytyämme tarpeeksi läpi asioitamme. Kun olemme puhdistaneet kehomieltämme samaistumisistamme. Se on “paikka” missä empaatin piirteisenä voin saada todella levätä. Peiliin ei tartu mitään. Se vain näyttää hiljaisuudessa asiat kuten ne ovat, arvuuttamatta. Se on järkkymätön puhdas tietoisuus. Mikä on aina ollut ja aina tulee olemaan sellaisena.

Sisäinen ohjaukseni osoitti täydentämään nyt vuodelta 2015 kesken jääneitä runojani. Tyyneyden lähde runo on kehityskertomus henkisestä matkasta. Empaatin ja erityisherkän yksinään henkien johdattamana käymästä rankasta tiestä takaisin tyynirauhaan.

🪷


MIELIKUVA

Jäätynyt kuvajainen minusta,
Vain mielikuvissasi on,
Sulanut se on olemattomiin,
Uuden muodon ottanut,
Kertoja monia aina uudelleen,
Vaan edelleen uskot,
Maailman loppuun asti,
Tekemäsi kuvauksen olevan,
Se kuka ja mitä olen.

🪷


TYYNEYDEN LÄHDE

Koetat minut omata verukkeella rakkauden,
Ja syystä sen kerta kerralta sinulle kuolen,

Tukahduttamalla voit tavoitella halujasi täyttämään,
Pyyteittesi mielikuvia kustannuksellani metsästää,

Ylimaallisena elokuvassasi häärätä,
Sivuosien roolit kyselemättä määrätä,

Näytellä käsikirjoituksesi mukaan minun ei kuuluisi,
Kohtauksiisi voipuneena osallistun vastentahtoisesti,

Kun kukaan ei sinulle enää suosiota osoitakaan,
Tulesi ilman isäntää kiukkuaa räjähtävää raivoaan,

Minussa jokin karjuu huutoa ääneti,
Kuohuaa oikeudentunto syvällä sisälläni,

Mielenmaisemaasi ei mahdu muuta ohjelmaa,
Taasen minä silmillä toistenkin katselen maailmaa,

Toisten sydämen sanoja itsessäni tunnen,
Kuunnella et milloinkaan suostu näkemyksiä muiden,

Yhteyden haluni sinuun kovalla kädelläsi hävität,
Sanomiseni arvottomina roskiin tuosta vain heität,

Oma ilmaisusi yli kaikkien taas vyöryää,
Pyhän tilani vain sinulla saan täydentää,

Tahdot vannottaa muut sanomaasi suoltamaan,
Vain sinulle mielihyvää aina tuottamaan,

Kätyrisi vain minulle tuhovoimaansa tarjoaa,
Tarkoituksellaan olemassa oloni eliminoimaan,

Tietämätön paholaisraukka hän myös syytää saastettaan,
Vuosia päivä päivältä minuun kuin kaatopaikkaan,

Ystävyydellä häntä yritän puolitiehen tulla vastaan, Hän vaan jatkaa yksipuolista sotimistaan ainiaan,

Maallista huolenpitoa rakastavaa en saa,
Elämä on tietämättäni vain henkien holhoamaa,

Valtakuntasi varjoihin katoan harhailemaan,
Elämäniloni karkuteille pirstaloituneena hajoaa,

Muiden minuudet olemuksessani venkoilee,
Antamatta mahdollisuutta aidon minäni luotumiseen,

Sieluani unholaan kuitenkaan et koskaan,
Kadottumaan saa lainatulla ylivaltaisuudellasikaan,

Sen miten ei tule toimia opin pimeydessä kulkien,
Mitä en koskaan saanut annan toisille kaiken sen,

Avautuu sisäisyyteni ammolleen kaiken paljastamaan,
Kokemukset elinaikaiset kulkea sydämeni läpi saa,

Korkeamman läsnäolon tiedostaa nyt ja aina saan,
Sydämeni kertoo vaan kohteettoman rakkausrauhaa,

Oppinut olen viimeinkin myös itseä arvostamaan,
Tulen henkien valo roihuaa minussa kirkaimmillaan,

Saadut kertymät loputkin puhtaaksi minussa palaa,
Toistenkaan karmat puoleeni enää tuskin halajaa,

Silmieni takaa tietoisuus Totuuden peilata saa,
Tätä maailmojen maailmaa kokea tavallaan,

Maan päällisestä helvetistäsi valtakuntaani kampesin,
Olemukseeni palasin ja levätä voin siinä vihdoinkin.

🪷

Avainsana-arkistosta löytyy kaikki runot.

Artikkelikuva: digitaalisesti muokkaamani kuvapankin kuvat: www.pixabay.fi ja oma kuva.