Tuttu tuntematon näkymätön maailma on erityisherkille, empaateille ja muille totuuden polulla kulkijoille enemmän näkyvä, tuntuva, yliaistittava, todellinen ja tiedostettavissa. Miten sinä koet sisäisyytesi, tietoisuutesi ja sen kautta maailmasi? Mitä ihmisyys ja henkisyys merkitsee sinulle? 

Naputellessani näppäimistön kirjaimia luodakseni artikkelin Lohikäärmeeni johdatti yllättäen minut värähtelyin henkisen evoluution matkalle mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen. Eläimet kuten myös ihmiset kehittyvät ja joutuvat muuntamaan itseään luonnon, elinympäristön ja toistensa keskuudessa elämisen vuorovaikutuksessa.

Kirjoitan tietoisuuden kehittymisestä; varhaisemmasta aisti-tunto liikehdinnän värähtelyistä, vaistosta, aisteista, tunteiden muodostumisesta ja yhdistymisestä ajatuksiin. Kerron tunneälyn ja intuition kypsymisestä yhteisössä. Tarkastelen egon rakenteen ja kauniin persoonan roolia henkisessä kasvussa ja Kundaliini prosessissa. Jaan kokemuksiani sydämen psyykkisen solmun avautumisesta, luonnon ohjauksesta ja siitä irtaantumisesta. 

Artikkelin aiheita ovat: alkutunteet, energiat ja värähtelyt, vaistomaiset reaktiot ja alitajunta, päätöksenteko, empatia ja tunneäly ja myötätunto sekä intuitio, ihmisten yksilösielu ja eläinten ryhmäsielu, sydämen ykseys, erottelukyky, pelko ja kipu ja rakkaus, luonnon ohjaus, sydämen solmu (Vishnu granthi), Kundaliini ja kaunis persoona ja ego sekä läsnäolo.   

ONKO NÄKYMÄTÖN OLEMASSA?

Uskomme tunteiden ja ajatusten olemassaoloon, vaikkemme voi niitä koskettaa tai nähdä fyysisellä tasolla. Tunteet ja ajatukset tosin koskettavat meitä kouriin tuntuvasti jopa. Tiedämme niistä vankkumattomalla varmuudella. Emme ehdoin tahdoin vaadi tieteellistä todistelua tunteiden ja ajatusten olemassaololle. 

Voimme ymmärtää maailmanlaajuisesti mitä tarkoitamme perustunteilla. Suurin osa meistä pystyy kokemaan kehomielessä tai energiakentässään monenlaisia tunteiden variaatioita. Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho kuuluvat meidän alkutunteisiin eli perustunteisiin. Tunteet tarjoavat henkisen evoluution kulussa muotoutunutta kokemuksellista tietoa itsestämme ihmisinä. 

Näkymätöntä kuvaillaan monisyisesti

Meillä ei ole vakiintuneita universaaleja termejä kertomaan fyysisin aistein näkymättömästä henkisyydestä; energioista, värähtelyistä, ihmisen fyysisille aisteille näkymättömistä olemuspuolista, tietoisuuden ominaisuuksista, tuntemattomasta, Ikuisesti Tuntemattomasta.. Samaa asiaa kuvaavat erilaiset sanat voivat pelkällä älyllisellä ymmärryksellä näyttäytyä meille eri asioina. Ne ovat vaikeasti käsitettäviä kuten epäuskottaviakin, jos emme ole omakohtaisesti kokeneet kuvattua ilmiötä. 

Samat sanat voivat myös kuvailla eri asioita henkisestä traditiosta ja niiden lausujasta riippuen. Selityksiä, filosofioita ja Oppeja kuten uskontoja on monenlaisia mitä voidaan käyttää samoista henkisistä tapahtumista kerrottaessa. Erilaiset henkiset polut johtavat meitä usein lopulta yhteen tietoisuuteen, Ikuiseen Itseen, vain eri näkökulmien kautta. 

Tunteet ovat kokemuksellista tietoa

Meidän on täytynyt ammoisina aikoina oppia evoluution myötä käsittämään tuntemuksia, aistimisia ja evoluutiossa kehittyneitä tunteita. Opettelimme ottamaan suunnan niiden perustalta ja kuvailemaan niitä. Osaamme havainnoida missä kohtaa kehoa ne tuntuvat. Tunteiden tunteminen ja niistä tietoisuus on meille päivänselvää, vaikkei se ole ollut niin aikanaan. 

Nykypäivänä onkin haastavaa kuvitella elämää ennen tai vastikään egon kehittymisen aikoihin, kun emme vielä niinkään tiedostaneet itseämme, tunteita tai pystyneet niitä analysoimaan älyllisesti. Egon ansiosta tiedostamme itsemme. Tunteiden avustuksella olemme selvinneet ihmislajina hengissä. Lohikäärmeeni mukaan vain tunteiden kautta käyden henkinen kasvu ja ihmisyyden jalostaminen Korkeampaan tietoisuuteen on mahdollista. 

Lohikäärmeen opissa  

Lohikäärmeeni ohjasi kirjoittaessani minut historialliselle matkalle sisäisyyteeni havainnoimaan värähtelyjä ja viestinnän muotoja mitä ihmisillä ja eläinkunnassa on ollut. Hermostollisesti herkkänä (HSP) ja empaatin piirteisenä katsantokantani tietoisuuden asioihin tulee useinmiten värähtelyjen tiedostamisen suorasta kokemuksesta. Ilmaisen parhaani mukaan tällä matkalla kokemiani värähtelyitä, vaikkakin niitä on mahdotonta täydellisesti sanoittaa. 

Tutkailin myös psyyken ammattilaisten ajatuksia muistin virkistämiseksi aiempien tämän elämän sisäisen Opetuksen sydämen Oppien aiheista. Lohikäärme on henkisen korruption vartija. Siksi Lohikäärmeeni painottaa aina tietoisuuden tason noustessa perusteellisesti luodun pohjan eli ihmisen psykologisen ymmärtämisen tärkeyttä kaikissa evolutionaarisen tien vaiheissa. Kertaus onkin Opintojen Patchamama! 

VAISTOT, TUNTEET, INTUITIO JA PUHE

Ihmislajin evoluution alkuaikoina viiden aistin lisäksi saatoimme tunnistaa itsessä eräänlaisen ennemminkin kehollisesti sisäisyytemme kautta ilmenevän energian. Kuvailen sitä aisti-tunto liikehdintänä tai väreilynä. 

Saimme aistiemme kautta tietoa ulkoisesta maailmasta. Maku- ja hajuaisti olivat ehdottomat ensimmäiset edellytykset selviytymiseen saadaksemme elämän alusta alkaen energiaa kasvuun. Tunto-, kuulo- ja myöhemmin täyteen mittaansa kehittyvä näköaisti täydensivät meidän saamiamme sisäisiä havaintoja ympäristöstä.  

Erilaiset sisäiseen ja ulkoiseen tuntoon sekä muihin aisteihin pohjautuvat alkutunteenomaiset värähtelyt ilmenivät kehomielen kokemuksien kautta. Havaitsimme näitä vaistomaisia värähtelyitä vaaran, turvan ja erilaisten elämää parantavien mahdollisuuksien osoittajina. 

Luonnon kanssa yhtä ja erillisiä 

Ennen ajattelun ja nykyisin koettujen tunteiden kehittymistä ihmisten välinen kommunikointi saattoi olla telepaattista ja pitkälti vastaavanlaista mitä eläimillä on nykyisellään. Toisin kuin eläimet, ihmisinä opimme tiedostamaan lajillemme tyypillisellä tavalla kuitenkin itsemme jatkuvasti myös erillisinä luonnosta ja toisistamme. 

Olimme samalla osa luontoa, jonka väreilyt olivat ympärillämme yhtä kanssamme, ja samalla tunnistimme itsessämme oman energiakentän värähtelyn. Aisti-tunto väreilyn kokemuksellisuudessa tiedostimme sisäisyyden kautta ympäristöämme. Havaitsimme valoisuuden vaihtumisia esimerkiksi auringosta, kuusta ja tähdistä johtuen. Aisti-tunto liikehdinnän kautta saimme tietoa ilmaston muutoksista, kasvien energioista ja eläinten sekä ihmisten liikkeistä ja heidän sen hetkisistä aikeista. Toimimme tällöin miltei täysin luonnon lakien alaisuudessa kuten luonnon armoilla. Elämämme oli aina tässä ja nyt. 

Käytöksemme oli ennemminkin ryhmäsielua vastaavaa alku aikanamme ponnistellessa pienissä ryhmissä silloisissa luonnonolosuhteissa henkiin jäämisen taisteluissa. Egon luotuminen mahdollisti evoluutiossa meidän kehittymisen yksilöiksi. Itsensä tiedostamisen takia meillä on yksilöllinen sielu. 

Eläinten ryhmäsielu

Eläimellä ei ole yleisesti samoin tietoisuutta itsestään erillisenä olentona. Eläimen sielu tai energiakenttä on kuin yksi sielun osa ryhmäsielusta mikä tekee päätökset täysin luonnon ohjauksella. Kuitenkin on eläinlajeja kuten delfiinit, simpanssit ja elefantit sekä linnuista harakat joilla on alkukantainen tajuaminen olevansa erillinen lajitoverien ryhmässä ja luonnosta. Poikkeuksellisesti joillekin yksiköille lajeissa, joissa tätä ei yleensä ilmene laji tyypillisesti, voi kypsyä primitiivinen erillisyyden tunnistaminen. 

Millainen kokemus eläimellä on erillisenä luonnosta ja lajinsa jäsenistä ja samalla ollessaan yhtä laumasielun kanssa? Voit kokeilla löydätkö sisäisyydestäsi suoran tiedon värähtelyin eläinten kokemasta erillisyydestään laumassa. Pelkällä mielikuvituksella sen ymmärtäminen voi olla liian haastavaa, persoonan ajatus toiminta joka sanoo “minä olen minä” nousenee heti esille.     

Osa eläinlajeista tarvitsi evoluutiossaan jäsenten itsetunnistamisen erillisinä ja välistä itsenäisenä tekijänä, voidakseen toimia ryhmäsieluna tehokkaammin. Vaikka alkeellinen erilliseksi tunnistaminen on olemassa, on tällaisen alkeellisen “melkein kuin yksilöllisen” eläimen ikään kuin itsenäisenä ilmentyvä käytös ja toiminta täysin harmoniassa ryhmäsielun mukaisesti. Eläin toimii ryhmänsä ja lajinsa selviytymistä ja etua palvellen.

Ihmisten vaikutuspiirissä elänyt norsu, joka youtube videolla maalaa taulua ja tunnistaa itsensä peilistä, voi olla saavuttanut korkeimman kehityksen asteensa eläimenä. Ehkä seuraavassa elämässä sen sielu syntyy ihmislajiin ja aloittaa pitkän evolutionaarisen matkansa tietoisuutensa kehittämiseksi ihmisyyteen.  

Eläimillä ei ole egoa, joka mahdollistaisi todellisen tietoisen ja itsellisen yksilöllisyyden kehittymisen ja täysin oman sooloilun viis veisaten ryhmäsielustaan. Ihmisen yksilöllisyys taas antaa vapauden toimia ainoastaan itsekkäitä etujaan ja halujaan “itseään palvellen” ollessaan vahvasti kytköksissä vaistonvaraisen reaktiivisen ohjauksen kanssa. Myös tietoisesti niin valitessa voimme toimia vain itseämme ajatellen sivuuttaen toiset kokonaan.   

Alkutunteiden muodostuminen 

Erilaisissa elämäntilanteissa huomion kiinnittyessä sisäisyyden kokemuksellisuuteen muodostuivat aisti-tunto liikehdinnästä alkutunteet; Ilo, suru, hämmästys, viha, pelko ja inho. Elossa pysymiseen aluksi ensisijaisesti käyttämämme hajuaisti, saattoi tuoda tietoisuuteemme alkutunteen tiettyyn tuoksuun liittyvästä tapahtumasta. Koimme pilaantuneesta ruoan hajusta inhoa. Tai tulipalon luomista hajuista saatoimme kokea surua, pelkoa tai vihaa, kun mielemme liittivät hajun henkeämme uhkaavaksi.    

Aloimme kiinnittää evoluution myötä muiden aistien avustuksella huomion omiin ja toisten keholliseen liikehdintään, äännehdintään, eleisiin ja ilmeisiin. Opimme lisää seuratessa ja peilatessa itseämme ryhmäämme ja eläinkunnan käytökseen. Havainnoimme myös sisäisyyden kautta ympäröivän luonnon muutoksia ja ilmiöitä. Esimerkiksi luonnossa toisinaan “itse syttyvä” tuli oli meille jotain ihmeellistä ja aivan käsittämätöntä. 

Alkutunteita tunnistaessa, tiedostaessa ja niitä eläessä aktiivisesti vakiintui kehomieleemme selviytymisvaistojen järjestelmä. Muodostimme mielen kuvia maailmassa eläessämme näkemisistä ja kokemuksista tietoisuutemme aisti-tunto liikehdintään liittyen. Mielessä ilmenevät erilaiset väreet ja kuvat olivat sulassa sekasotkussa kaikki lomittain. Värähteleviä mielen tuotoksia ja tietoa alkoi kertyä liiaksi käsittely kykyyn nähden. Tarvitsimme jotain suodattamaan, yhdistelemään ja järjestämään informaation sen hetkisen tarpeen mukaisesti.  

Vaistojen olemus ja muistin luotuminen

Eläimillä on vain tämä hetki mielissään. Niiden luomat muistot, elämänkokemukset, ovat ennemminkin lihasmuistissa ja aistijärjestelmässä kuten ryhmäsielun luonnon muistissa. Alkuihmisten monimutkaisemmat kehittyvät aivot ja tietoisuus vaativat edistyneempiä ratkaisuja. 

Yhdistimme aistijärjestelmämme välityksellä mieliimme selviytymiselle elintärkeää tietoa aikaan ja paikkaan liittyen. Näin ihmislajille yhteinen ja yksilöllinen muistimme alkoi kehittymään. Muistin vaikutuksesta mielissämme alkoi itää ajan käsite. Värähtelevät muistot ja visuaaliset kuvaelmat joihin saatoimme mielessä palata olivat jo koettuja. Elämässä parhaillaan tapahtuva oli tämän hetkistä kokemusta. Värähtelyt mitä ei ollut manifestoitunut fyysisellä tasolla olivat kohta tulossa meille. 

Muistin luotumisen mukana keskinäinen viestintämme kehittyi. Saatoimme jättää viestejä toisillemme esimerkiksi kivien asettamisen merkintä tavoilla. Näin edelleen kehitimme mielikuvitusta, luovuutta ja muistia. Käytimme sujuvasti erilaisia merkkejä ja symboleja kuvaamaan ilmaisua ja välittämään tietoa suojattuihin kohtiin kuten luolien seinämiin piirrustaen. 

Ukkonen ja salamointi, kuuma polttava auringonpaiste joista luotui tulta oli meille kuin taikuutta. Olimme oppineet ensin kunnioittamaan tulen elementtiä. Pitkän evolutionaarisen ajan päästä vasta yleisenä elämäntaitona opimme valjastamaan tulen käyttöömme. Tuli toi mahdollisuuksia uudenlaiseen ja turvallisempaan elämään. Emme olleet täysin valon ja pimeyden tai kylmyyden rajoittamia, vain ja ainoastaaan luonnon armoilla. Elämys maailmamme laajeni. Tuli suojasi meitä pedoilta. Tuli teki ravitsemuksesta monipuolisempaa. Aivojen fyysinen ja samoin henkinen kapasiteetti saattoi näin kasvaa. 

Opimme luottamaan vaistomaisiin reaktioihimme paetessa saalistajilta ja kilpailijoilta tai vihollisilta, etsiessä ravintoa ja suojellessa itseämme ja jälkikasvua. Ajan kuluessa nämä vaistomme sulautuivat syvälle geneettiseen biologiaamme. Siten alkutunteisiin perustuvat vaistot ovat synnynnäisiä ja niitä pidetään suurelta osin kiinteinä ja muuttumattomina. 

Vaistojen automaattiset reaktiot toimivat alitajunnan tasolla ohittaen tietoiset ajatteluprosessit. Näin saimme tilaa tietoiseen mieleen käsitellä kullakin hetkellä tähdellisiä asioita. Vaistot laukaisevat nopeita fysiologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia muutoksia uhkaavien tilanteiden tai uusien mahdollisuuksien läsnä ollessa. Vaistot vaikuttavat siihen miten reagoimme tunteella. Vaistoilla on myöskin roolinsa ihmisten välisessä toiminnassa mikä muokkaa sosiaalisia siteitä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisössä. 

Yksilöityminen ja erillisyydestä kumpuava dualismi

Yhteisöllisen elämän ja tulen valjastamisen myötä aloimme kokea riittävästi perustavanlaatuista turvaa. Näin meille jäi enemmän tilaa henkiselle kasvulle. Ajan saatossa aloimme yksilöityä ryhmän jäseninä tehdessämme erilaisia hengissä selviytymiseen ja elämänlaadun parantamiseen liittyviä tehtäviä ja keksintöjä. Luovuutemme kasvaessa saatoimme tehdä luonnonmateriaaleista monipuolisempia esineitä. Lapsille leikkikaluja ja aikuisille patsaita osoittamaan tunteitamme. Tai taidetta uhrilahjoiksi ja ylistykseksi luonnonvoimille, jolta olimme saaneet lahjana tulen.  

Olimme olleet enemmän yhtä luonnon kanssa ja kokeneet ryhmäsieluisuutta tai samankaltaisuutta yhteisössä. Olimme olleet ennemminkin yksi monista koostuva olento elämän ja kuoleman taistelussa. Jälkikasvu apinoi vanhempiaan opetellessa selviytymistä ja elämää. Sielumme eli energiakenttämme värähtelivät samanväreisesti ja olivat vahvasti kosketuksissa toisiinsa. Yksilöitymisessä aloimme erillistyä toisistamme. Aloimme itsenäistyä kun tutkimme omaa tietoisuutta, sen sijaan että vain olisimme oppineet pelkästään sen mitä toiset jo osaavat.

Aloimme nyt kokea aiempaa enemmän vastakkaisuuksia toisten kanssa sekä sisäisyydessämme. Vähitellen tunteenomaiset värähtelyt monipuolistuivat erilaisista vuorovaikutuksen kokemuksista suhteessa läheisiin ihmisiin ja tiettyyn rooliin yhteisössä sekä tietotaitoon nähden. Valtaosa ihmisistä toimivat ennemminkin maallisissa perustehtävissä. Jotkut yksilöt valikoituivat tutkimaan ja kehittämään vakavamielisesti henkisesti itseään ja ihmisen olemusta. 

Värähtelymme kehittyivät ja erilaistuivat edelleen ja tunnistimme uudenlaisia energioita. Näin ennemminkin eläimellisten alkutunteiden Ilon, surun, hämmästyksen, vihan, pelon ja inhon lisäksi löysimme itsestämme sosiaalisissa tilanteissa erilaistuneita tunteenomaisia värähtelyitä. Näistä muodostui ihmislajille tyypillisiä tunteita. Koimme erilaatuiset tunteet positiivisiksi kuten turvallisuus, ystävällisyys ja yhteenkuuluvuus tai negatiivisina esimerkiksi; välinpitämättömyys, hylätyksi tuleminen ja ahdistus. 

Perhepiirien muodostuminen

Tietoisuus kehittyi laaja-alaisemmin ja nopeammin omalaatuisina yksilöinä toimiessa mitä yhtenä joukkona kokiessa ja värähdellessä miltei samaa. Havaitsemamme yksilöiden itsenäisemmin hankkima yhteinen koko ryhmää hyödyttävä tieto laajeni expotentiaalisesti. Mieliemme toimintojen monipuolistuminen, muistin kehittyminen, syntymän ja kuoleman todistaminen yhteisössä ja luonnon kausittaisen rytmin seuraaminen johdattivat varhaisen ajan käsitteen kehkeytymiseen. 

Tunteet kiinnittivät ja liittivät meitä toisiimme, kuten edelleenkin keskinäinen riippuvuus selvitä elämässä. Erillistyessämme myös piirimme pieneni siinä suhteessa että tietyt läheisemmät yksilöt ja sielut yhteisössä olivat meille ylivertaisesti tärkeämpiä kuin toiset. Keskinäisen riippuvuuden ja menetyksien kokemisissa aloimme tuntea tarvetta välittää tietoa kuoleman jälkeiseen tulevaan etenkin omalle suku- tai klaani perintölinjalle.   

Tiedon välittäminen jälkipolville

Tarvitsimme keinon muistojen, menneistä opittujen, tulevan tapahtumien, tunteiden ja käytännön asioiden viestimiseen myös laajemmin yhteisössä. Elinaikamme oli lyhykäinen. Tietoa tuli jotenkin saada välitettyä konkreettisesti samaten tulevaisuuteen jälkipolville. Erillistyminen ja omanlaisuus toi lisää tietoa ja taitoja, vaan samalla aiemmin samankaltaisissa värähtelyissä näkymätön ymmärryksen yhteys toisiin alkoi hälvetä. 

Yhteytemme luontoon heikkeni monenlaisten emotionaalisten värähtelyiden ja uusien mielen ulottuvuuksien viedessä paljon huomiota. Yleensä ymmärsimme helpommin läheisten ja yhdessä elämyksiä kokeneiden ihmisten kanssa tutumpia energioita. Emme tunnistaneet uusia värähtelyitä. Jos emme olleet omakohtaisesti kokeneet tiettyjä värähtelyjä, emme tienneet mitä ne tarkoittavat käytännössä. 

Tarvitsimme ulkopuolelta eli toisilta vahvistusta sille mitä he tarkoittivat värähtelyissään ja kehollisella ja eleellisellä ilmaisullaan. Ilmaisimme asioita toisillemme jo aiemmassa kehityksemme vaiheessa ensin viittoiluilla ja ilmaan piirroksina, oksalla maahan merkitsemisellä, taiteella tai muutoin imitoimalla. Kuitenkin tarvitsimme nyt enemmän ja tarkempaa viestintää ollaksemme paremmin yhteydessä toisiimme. 

Takaisin yhteyteen luonnon esimerkillä

Suhteen väljähtyminen toisiin ja luontoon aiheutti meissä kaipausta päästä jotenkin takaisin yhteyteen. Saatoimme matkia eläinkunnassa esiintyviä rituaaleja tunteaksemme itsemme osaksi luontoa taas. Tömistelimme, elehdimme ja liikehdimme kuin eläimet pariutumis- ja taistelu rituaaleissaan. Löysimme luonnon, Äiti Maan, ja sydämen sykkeen kautta rytmin. 

Saatoimme yhteisön kokoontumisissa liikehtiä ja äännellä kuten lauma tai parvi. Käytimme luonnosta löytyvää materiaalia lisänä tuodaksemme rytmiä ja äänimaailmaa ilmoille. Nuotion äärellä saatoimme kokoontua myös pimeään aikaan. Teimme soittimia; simpukka torvia, pajupillejä ja rummutus välineitä tukemaan yhteyden luomisen tapahtumia. Vähitellen primitiivisestä liikehdinnästä muotoutui ajan havinassa liikuntaa jota kutsumme tanssiksi. 

Tanssi ja sen kaltaiset ilakoinnit syntyivät sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteyden lujittamiseksi kuten antamaan rohkeutta tilanteissa joissa sitä tarvittiin jokin sorttisen vaaran ollessa ilmoilla. Tanssin kaltaisessa liikunnassa kehomme kemiat loihtivat hyvää oloa. Joillekin liikkunta aiheutti euforiaa ja muuntuneita tietoisuuden tiloja, joissa voitiin nähdä syvemmälle aiempaa moniulotteisempaan mieleemme ja tavoittaa luonnonvoimia ja Jumaluuksia.  

Lintujen laulantaa ennen ihmisten puhetta 

Ennen äänen värähtelyjen muodostumista sanoiksi kehitimme instrumenttia eli kehoamme erilaisin ääntelyin, elein ja ilmein mitä matkimme luonnosta kuultuamme. Sittemmin fysiologian hioutuessa primitiivinen kieli oli ensin soinnullista laulun kaltaista soljuntaa. Etenkin lintujen puhe oli meistä hyvin kiehtovaa. Se oli monipuolista ja vivahteikasta äänenkäyttöä, jota ihailimme monissa sukupolvissa ennen oman kielemme muodostumista. 

Linnut olivat olemassa ennen ihmistä. Voit ehkä pohtia miksi lintujen evoluutiossa laulanta tuli olemaan. Ehkäpä lintujen ympäristössä on värähtelevää melua. Tuuli, sade, vesistön lorina ja pauhu, puitten havina ja muut eläimet ja hyönteiset. Nämä ovat häiriötekijöitä, värähtelyjä värähtelyjen joukossa. Linnun aivoille oli liian vaativaa erottua ja löytää kumppania monenlaisten värähtelyjen maailmassa. 

Sulkien tai siipien läpättely ja nokan koputtelu eivät riittäneet yksistään. Niiden tuli tuottaa, voimakasta ja ympäristöstään erilaista värähtelyä, joka kantautui kaiken muun yli. Värähtelyistä tuli evoluutiossa myös fyysisillä korvilla kuuluvaa voimakas volyymista liverrystä. 

Puhetta inspiroiva linnun laulu

Mietit kenties miksi lintujen tuli tulla huomatuiksi ja kuulluiksi? Eikö olisi turvallisempaa pysytellä piilossa? Artikkelin alkupuolella todettiin eläimillä olevan ryhmäsielu, eikä niinkään erilliseksi itsensä tunnistamista. Säilyäkseen elossa lintulajin jäsenet tarvitsivat tehokkaan tavan kohdata toisensa jatkaakseen lajiaan. Linnun lajikohtainen laulu voikin olla luonnon tapa kompensoida yksilöllisyyden, itsensä tiedostamisen, puuttuminen. 

Äänenkäyttö tullakseen huomatuksi, oli kyse pesimiseen liittyvistä asioista, uhan varoittamisesta, ruoan tarpeesta tai parvessa lennon määräyksistä, on alkukantaista ja tehokasta. Myös ihmislapset tietävät tämän vaistonvaraisesti. Tietty lintulaji ryhmäsieluna sai evoluutiossa yksilölliset tunnusomaiset piirteet. Yksi lintu jäsen ei ole sinänsä yksilöllinen. Ehkä voidaan ajatella, että koko lintulaji on yksilöllinen eri lajin lintujen ryhmäsielujen joukossa. 

Kummastelimme lintujen laulutaitoja ja myös inspiroiduimme siitä. Ihmislajin yksilöt ketkä olivat keskittyneet vakavasti ja antaumuksellisesti elämäntyönään itsensä ja luonnon tutkimiseen saattoivat kuulla sisäisyytensä värähtelyissä äänteitä ja tavuja. Aloimme kokeilla omaa äänen käyttöä ja tavujen muodostamista. Joogafilosofiassa foneettisen kielen ajatellaan syntyneen sisäisin korvin tiedostetuista chakrojen värähtelyistä. Foneettinen kieli levisi vähitellen ihmisten perusmassalle opeteltavaksi jolloin kanssakäyminen tekeytyi sujuvammaksi. 

Tunteiden, kuvien ja sanojen yhdistyminen 

Muodostimme ja opettelimme sanoja joista tuli vähitellen sisäistä ja ulkoista puhetta. Tunteet olivat edelleen oleellisia yhteisöllisyyden kokemuksessa. Vähitellen löysimme sopivia sanoja niiden ilmaisemiseen. Puheesta tuli tärkeä ilmaisuväline. Viestintä ei ollut enää juurikaan suoraa, värähtelyiden välistä telepaattista tiedonsiirtoa fyysisin elein höystettynä. Puheella pystyimme myös peittämään ja salaamaan niitä tunteita ja tietoa mitä emme tahtoneen välttämättä toisille jakaa. 

Ajan käsite monipuolistui ajatusten myötä ja järjestäytyi mieliimme ajanlaskun konseptina. Ajasta tuli strateginen väline niin ihmissuhteissa, vaihtotaloudessa, kahinoissa kuin sodankäynnissä. Aika saatettiin valjastaa vallankäytön työkaluksi, siinä mitä tietoa välitetään ja milloin kenellekin ja mitä pimitetään. Ihmisestä tuli ihmiselle ja muullekin elämälle aina vain pahempi uhka kuin mitä luonto elinolosuhteineen tai pedot olivat olleet.  

Mielemme ja aivomme kehittyivät edelleen. Meillä oli mielissämme kuvia muistoista. Pystyimme myös tarkoituksellisesti luomaan mieleemme kuvia. Mielikuvituksen kehittyessä lisää kuvat alkoivat kuin liikkumaan niiden vaihtuessa nopeammin. Opimme suunnittelemaan ennalta enenevässä määrin. 

Aistijärjestelmä aiheutti kehossamme tunteita ja tuntemuksia. Aiemmin viiden aistin kautta saadussa havainnossa saattoi sisällämme yhdistyä jokin alkutunteista tai myöhempi tunnevariaatio ja sittemmin mielikuva eläväksi. Lisäksi tunteisiin yhdistyi nyt sanoja tai ajatuksia elämässä yksilöllisesti kokemamme mukaisesti. Saadaksemme sisäisessä järjestelmässämme tehokkaasti tiedon mielemme alkoi siis automaattisesti yhdistämään kuvat, tunteet, tuntemukset ja ajatukset toisiinsa. 

Persoona yksilöitymisen käyttövälineeksi 

Erillistymisessä loimme jokainen oman yksikön. Muodostimme yksilöllisen energisen kenttämme ja ainutlaatuisen sisäisen järjestelmän kuin oman maailman maailmojen joukossa. Mielistämme tuli vähitellen aiempaa vieläkin moniulotteisempia. Erilaistunut yksikkö ikään kuin sulkeutui itseensä muilta tai katosi muiden näkyvistä ja tiedostettavista. Yksilö luotui siis omanlaisesta yhdistelmästä kokemuksia ja niistä oppittujen värähtelyistä. 

Yksilöt eivät osanneet välttämättä enää tulkita oikein ulkoapäin tai omasta yksiköstään käsin toisia ilman lausuttuja selittäviä sanoja. Meillä oli haasteita ymmärtää enää itseämme tullessamme moniulotteisiksi olennoiksi joissa ilmeni sekä luonnon automaatiolla ja alitajuisesti lukemattomia toimintoja että tietoisen mielemme käyttämisen kautta. 

Kapasiteettimme ei riittänyt olemaan tietoinen kaikesta sisäisen näkymättömän järjestelmän toiminnasta. Tarvitsimme sisäistä järjestystä, jotain mikä keskittäisi mielemme. Tarvitsimme jotain mikä pitäisi meidät järjissään ja toimintakykyisinä ja millä voisimme ilmaista itseämme toisille. Näin persoona alkoi muodostua. Vähitellen persoona vakiintui evoluutiossa mieleemme itsemme malliksi, minuksi. Vain minä saatoin sanoa minä tarkoittaen minua. 

Vakaan persoonan, ilman huomattavia persoonallisuushäiriöitä, muodostumisessa menee jo lukuisia määriä elämänkertoja. Esimerkiksi eläimelliset narsistiset piirteet luovat häiriöitä persoonan muodostumiseen. Voit lukea narsistisista piirteistä artikkelissa LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 4: EMPAATIN OPPITIE; UNIVERSUMIN LAPSI YKSIN MAAILMALLA

Elämässä luoviminen ja päätösten tekeminen

Persoonamme muodostui lapsuuden perimän, elämänkokemusten ja ympäristön vuorovaikutuksessa yksilön mielen tuotoksista monissa eri elämän kierroissa. Elämästä toiseen saatoimme periä sielumme alitajuntaan säilöminä aina uusien persoonien taipumuksia ja karmaa, jotka muokkautuivat silloisissa olosuhteissa ja edelleen seuraavissa. Näin alitajuntamme sisältö on kasvanut erilaisten elämien myötä käsittämättömästi. 

Persoonasta tuli kiinnekohta ja vallallaan oleva tekijä. Muu mielentoimintojen ja värähtelyjen havainnointi jäi lopulta valtaosalta ihmiskuntaa unohdukseen tietoisesta mielestä. Tiedostamattakin toimivat vaistot ja intuitio ovat merkittävissä rooleissa yksilön päätöksenteossa ja persoonallisen elämän ohjautumisessa. Sekä vaistot että intuitio sisältävät alitajuisen käsittelyn ja erilaisten syötteiden yhdistelyn, kuitenkin ne tapahtuvat erilaisten mekanismien kautta. 

Vaistot toimivat pääasiallisesti luonnon automaatiolla alitajuisella tasolla. Niitä ohjaavat biologia ja selviytymisvaisto. Intuitio sisältää korkeampia tiedon käsittelyn prosesseja. Nämä prosessit yhdistävät yksilön emotionaalista, kognitiivista ja aisteihin perustuvaa tietoa muodostaakseen oivalluksia ja havaintoja. 

Vaistot voivat aktivoitua kohdatessamme välittömän vaaran. Vaistomme ohjaavat uhkien välttämiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen perustarpeiden täyttämiseksi. Intuitio puolestaan voi ottaa ohjat vähemmän kiireellisissä olosuhteissa. Tilanteissa jotka vaativat monimutkaista harkintaa tai luovaa ongelmanratkaisua. Intuitio tarjoaa meille loogisen päättelyn ylimenevää näkökulmaa ja vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten mahdollisten lopputulemien ennakoimista. 

Vaistot, empatia, intuitio ja tunneäly

Kaipasimme todellista sielullista yhteyttä toisiin, mikä alkoi kadota erillistymisen ja yksilöitymisen ja persoonaan samaistumisen myötä. Meidän tuli löytää yhteisymmärrystä erilaisten moniulotteisten yksiköiden eli persoonien yhteisöissä. Positiiviset tunteet yhdistivät meitä toisiimme vaan negatiiviset työnsivät luotaan. Koimme emotionaalista ristiriitaisuutta ymmärtämättömyydessämme. 

Meidän oli hyödyllistä ja välttämätöntä opetella empatiaa ja tunnetaitoja. Näin voisimme ymmärtää, kokea yhteyttä itseemme ja toisiin sekä tulkita paremmin oman ja muiden käytöksen motiiveita. Empatian oppiminen oli väistämätöntä ja helpompaa pienemmissä perhepiireissä, biologian, riippuvuuden ja kiintymyksen kautta. 

Kiintymys kohdistui nyt persooniin, jotka olivat syntyneet omasta lihasta. Rakkauden tunne ja käsite ulottui nyt usein ennemminkin läheisiin, vaikka yhteisö oli edelleen tärkeä osa elämäämme. Energiat voivat sekoittua ihmisten eläessä tiiviisti yhdessä. Omaksutaan toistemme ajatusmalleja, käytöstapoja ja tunnetiloja. Virittäydytään toistemme taajuuksille. Yleensä meille tapahtuu näin, jos suhteissa on välittämistä tai muu läheinen kuten biologinen yhteys. 

Ihmislajina olemme kuitenkin myös toisiimme yhteyksissä tietoisuutemme kautta. Tiedetään sekä eläinkunnasta että ihmisistä miten eri puolilla maailmaa ollaan voitu samanaikaisesti kehittyä samansuuntaisesti. Globaalin tajuntamme läpi saamme joka tapauksessa tiedostamatta tai tiedostaen intuitiivisesti tai telepaattisesti tiedonsiirtoja jatkuvasti. 

Intuitio ja vaistot ovat yhteydessä tunneälyyn kongnitiivisten ulottuvuuksiensa lisäksi. Hienovaraiset tunne vihjeet ja sanaton viestintä auttaa syvempien yhteyksien muodostumisessa ja edistää tehokasta viestintää lähikontaktissa. Vaistomme ja intuitio muokkaavat empatiakykyä, myötätuntoa ja ihmisten välistä ymmärrystä sekä parantavat kommunikaatiota. Vaistot perustuvat alkukantaisiin selviytymisvaistoihin ja aisti-tunto liikehdinnästä muodostuneisiin alkutunteisiin. 

Intuitio taas kattaa tunneälyn ja empatian. Intuitio hyödyntää monenlaisia ​​lähteitä; menneisyyden kokemuksia eli muistoja ja kehomuistia, tunneälyä ja hienovaraisia ​​vihjeitä ympäristöstä. Intuitiota voidaan jalostaa itsetuntemuksen avulla. Mindfulness ja muiden henkisten harjoitusten ja luovien harrastusten harjoittaminen voi parantaa intuitiivisia kykyjä ja edistää syvempää yhteyttä sisäiseen ohjausjärjestelmään. 

Symbolisesta kuvailusta suoraan kokemukseen

Intuitio tekee meistä luovia monissa asioissa. Ilman intuitiivisia taitoja tai tietoisuutta meiltä tuskin luotuisi erilaista taidetta kirjoittamisesta musiikkiin tai kaikenlaisiin pienempiin ja suurempiin keksintöihin ja oivalluksiin ihmisyydestä. Eri filosofioiden edustajat ovat kirjanneet ja taiteilleet kääröihin ja kirjoihin ihmisyyden henkisiä Oppejaan. 

Emme voineet jättäytyä vain värähtelyjen tallentamiseen tietoisuuteemme jälkipolville. Hiomalla intuitiivista tietoisuutta voimme päästä käsiksi suoraan globaalin tietoisuutemme hyödyntämättömiin oivalluksen ja luovuuden väreilyllisiin varastoihin. Valtaosa ihmisistä eivät olleet tarpeeksi kehittyneitä taltioidakseen informaatiota ja opittuja Oppeja tietoisuuteen tietoisesti tai ottaakseen sitä vastaan. 

Tietoa on voitu myös energisesti ympätä fyysiseen paikkaan tai esineen energiakenttään. Jotkut yksilöt ovat olleet kautta aikain tietoisempia kuin toiset ja kykeneviä enempään tietoisuuden suhteen mitä valtaosa. Mentaalinen telepaattinen viestintä kuvien muodostamisella mielessä on vaativaa puhumattakaan hyvin hienovireisillä tasoilla tapahtuvasta intuitiivisesta telepatiasta. Alkukantaisempi tunteisiin perustuva vaistonvarainen telepaattinen viestintäkin jäi suurimmalle osaksi meistä piileväksi puheen ja kirjoitustaidon myötä.    

Kenties henkisen evoluution myötä tulevaisuudessa pystyisimme yhtenäisemmin ja yleistajuisesti ilmaisemaan esoteerisempia ilmiöitä. Ehkä niitä ei tarvitse tulevassa pelkästään symbolisella puheella, kirjoituksilla ja kuvin kuvailla. Josko kykenisimme tunnistamaan ne telepaattisesti tai intuitiivisesti yksilön ja yhteisessä tietoisuudessa vähintäänkin mentaalitasolla. Tietoisuuden laajeneminen, intuition sekä telepatian kehittyminen voi muuttaa perspektiiviä. Kehomielemme kautta voimme tulevaisuudessa tulla tietoisiksi yhteisestä “tietoisuutemme internetistä”. Voit lukea telepatiasta artikkelissa LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄIN TELEPATIAA 

TUNNEÄLY HENKISEN KASVUN KULMAKIVENÄ

Tunneäly luo pohjan arvoille, moraalille ja näyttää suunnan sisimpään olemuksen yhteyteen. Näin voimme luoda henkisielun mukaista elämää ja onnellisuutta. Tunnetaitojen opettelu kuuluu tärkeään ja haastavaan paljon omaa ponnistelua vaativaan vaiheeseen. Henkisellä tiellä maallisen olemuspuolen ja käyttövälineemme, autenttisen ja kauniin persoonan luominen ja jatkojalostaminen on oleellista. 

Tunneälyn harjoittamisen avulla, luomalla kauniin persoonan, kurkotamme maallisesta olemuksesta sydämen ykseyteen ja Korkeampaan sielulliseen yhteyteen. Tämä on ensimmäinen askel kohti Henkeä, Korkeampaa tietoisuutta ja sittemmin tulemista yhdeksi Korkeamman Minän ja lopulta Ikuisen Itsen kanssa.  

Erottelukyky ja egon ymmärtäminen 

Tunnetaidot auttavat erottelemaan todelliset persoonalliset, maalliset ja sielulliset tarpeemme egon pyrkimyksistä. Voimme jäljittää syitä ja ymmärtää elettyjä seurauksia. Opimme omien ja toisten tunteiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Tunnistamme motiivimme ja perustan miltä pohjalta toimimme. 

Reagoimmeko pelosta, alitajuisten ohjelmointien perusteella tai toimimmeko Korkeamman sielumme tahdossa eli ykseyden Rakkaudessa tai Korkeamman Minän ohjaamana. Henkisessä kehityksessä tietoisuutemme laajetessa on erityisen tärkeää oppia kyseenalaistamaan kaikki mitä mielessämme tapahtuu ja mitä aiemmin pidimme muitta mutkitta totena.  

Tarvitsemme egon hengissä selviämiseen ja itsemme tiedostamiseen. Ego, jonka ajatellaan alkavan juurichakrasta, samaistaa meidät vahvasti hengissä selviytymisen vaistoihin. Ego on ankkurimme ja maadoittava elementti. Se sitoo meidät fyysisyyteen. Ego on rakenne joka välittyy selkeimmin ja vahvimmin kolmesta alimmasta chakrasta. Se on läsnä myös kolmessa ylemmässä chakrassa. Samoiten esimerkiksi granthit eli psyykkiset solmut ollessaan tiukasti kiinni ilmentävät egon rakennetta. 

Ilman egoa emme tiedostaisi ajattelevamme ja tuntevamme, olevamme “minä”. Tietoisuutemme kasvaessa ymmärrämme egon roolin ja paikan taustalla päällepäsmäriyyden sijaan. Tietoisuutemme kohoaa egon yli kuten myös kauniiksi luodun persoonan ohi aikanaan.  

Erottelukyky auttaa meitä totuuden äärelle. Voimme nähdä persoonallisen suhteellisen totuutemme ensin ja sitä myötä lopulta syvemmin absoluuttisen Totuuden itsestämme. Tunneäly onkin pohjana energioiden tunnistamisessa, jäljittämisessä ja tulkitsemisessa. On tärkeää saada tuotua henkinen Tieto myös sanoin fyysiseen maailmaan ja pikkumielen saataville ymmärrettävästi ja totuudellisesti.   

Voimme opetella tunnetaitoja

Tunnetaidot eivät ole alunperin synnynnäisiä, ainakaan vielä, nykyisen aikakautemme evoluutiossa. Tunnetaitoja tulee itse opetella, jos niitä ei ole saanut lahjana kasvatuksessa vanhemmilta. Edellisissä elämissä hankittu tunneälyn oppi tulee verestää tässä elämässämme. Suhteiden luominen ja ylläpitäminen kuuluu tunnetaitoihin. Tunneäly on myös vakaan mielenterveyden kulmakivi. Omien tunteiden ymmärrys auttaa tajuamaan toisten tunteita. 

Meille erityisherkille ja empaattisille ihmisille tunneäly on luontaista. Eritoten meille on oleellista oppia tunnistamaan tarpeitamme ja pitämään terveellä tavalla rajamme hyvinvointimme varmistamiseksi. Tietoisten valintojen tekeminen on helpompaa, kun käsitämme ja tiedostamme omia ja toisten tunteita. Näin emme ole täysin tunteiden ja niitä sisältävien ajatusten vietävissä, vaikka olisimme niihin vielä luonnon automaatiolla kiinnittyneitä. Artikkelissa LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 4: EMPAATIN OPPITIE; UNIVERSUMIN LAPSI YKSIN MAAILMALLA kerron erityisherkän empaatin kokemuksia henkisen polun varrelta. 

Tunneäly pohjana intuitiiviselle näkemiselle

Ollessamme samaistuneita tunteisiin ovat tunnetaidot meille aivan välttämätön työkalu. Tunnetaitojen avulla voimme oppia ottamaan tilaa itsen ja tunteiden välille. Voimme oppia hyväksymään ajatuksen ja tunteen tasolla myös ikävämpiä emootiota ja piirteitä mitä emme mieluummin itsessämme soisi olevan. 

Voimme nähdä asiat eri perspektiivistä ja oppia itsemyötätuntoa. Liian usein empaattisina olentoina asetamme muut itsemme edelle. Esimerkiksi voimme kuvitella oman ongelmaisen tilanteemme tapahtuvan rakkaalle ystävälle. Voimme miettiä miten häneen suhtautuisimme ja neuvoisimme kyseisessä tilanteessa. 

Voimme saada erilaisen perspektiivin asiaan, mikä ottaa huomioon “ystävämme” eli omat tarpeemme ja hyvinvoinnin. Pyrimme ratkaisuun missä “kaikki voittavat”, jos se on vain mahdollista. Tai pidämme huolta siitä, ettei kukaan ainakaan “häviä ylitsepääsemättömästi”, ettei yksilön kriittisiä rajoja ylitetä, jos kyse on yhteisistä useampiin ihmisiin vaikuttavista asioista. Yhdessä eläessämme tarvitsemme aina enemmän tai vähemmän kompromisseja. 

Tilan antaminen ja luominen

Kun opimme tekemään tilaa itsen ja liian tunteellisten asioiden väliin se voi johdattaa meitä vähitellen läsnäolevaan arkeen ja myöhemmin tulevassa henkisen kehityksen vaiheessa pysyvään peilin kaltaiseen eli todistaja tietoisuuteen. Neutraalissa tilassa tai pysyvässä tietoisuudessa voimme nähdä omat ja muiden asiat objektiivisemmin tai tiedostaa niitä kuten ne ovat ja pysyä toimiessamme tyyninä todistajina tapahtuvalle. 

Älykkyys tarvitsee tunnetta ja tunne viisautta. Viisautta saadaan kokemuksista opitusta. Tunneäly sisältyy intuitioon. Älyllinen tieto on rationaalista ja intuitiivinen on irrationaalista. Molempia tarvitaan ihmisen elämässä, maalliseen ja henkisen ruumiillistamiseen meissä. Intuitiivinen tieto eli suora kokemuksellisuus yksilön tietoisuudessa sekä arkielämässä henkisyyden toteuttaminen ja kokemusten ymmärtäminen sanoittaen pikkumielelle asti johtavat meitä Itseoivallukseen. Tästä kirjoitin artikkelissa TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HRIDAYA SYDÄN

PELKO, KIPU, RAKKAUS JA LÄSNÄOLO 

Pelko on ihmisen eläimellinen ominaisuus. Eläimillä ei ole samalla tavalla kuin meillä pelon tunnetta, vaikka usein niin tulkitsemme. Eläimet ovat luonnon ohjauksessa. Jotkut eläimistä ovat myös läheisesti ihmisen toiminnan alaisia. Ihmisen jatkuvassa läheisyydessä eläinten mielet voivat yhdistää kokemiaan kehon muistiin ja oppia sitä kautta ennakoimaan tiettyjä ihmisen eleitä ja energioita mitä niistä seuraa. 

Eläimet oppivat vaistonvaraisesti tunnistamaan ihmisen aikeita ja tunnetiloja energisesti ja reagoivat niihin tavallansa. Eläimillä on ennemminkin pelon sijaan itsesuojeluvaisto. Se toimii luonnon ohjauksessa. Esimerkiksi vaistonvaraisesti pakeneminen tai taistelu tai kun tilanne tarkoittaa varmaa häviötä tai kuolemaa, täydellinen antautuminen ja hyväksyntä sille läsnä olevassa hetkessä. 

Pelko ja kipu liittyvät usein toisiinsa. Eläimet tuntevat luonnollisesti fyysisesti kipua. Niillä ei ole järkeilevää mieltä joka yhdistää kipuun ajatuksia. Ajatukset tuovat meille psyykkistä tuskaa fyysisen kivun lisäksi. Emme osaa päästää irti kovin helposti kivusta tai ajatuksista ja tunteista mitä se aiheuttaa tai olla kokemuksessa sellaisenaan läsnä. Mieliemme mekaniikan vuoksi psyykkinen tuskamme voi myös aktivoida kehollista kipua meissä kyseisessä hetkessä tapahtuvana tai muistojen tai tulevan kuvittelun kautta. Kirjoitin eläimellisistä piirteistä, ihmisyydestä ja myös luonnon ohjauksesta artikkelissa KUNDALIINI POLULLA 3: LAPSENA KUNDALIINI PROSESSISSA EMPAATIN TIELLÄ

Luonnon ohjauksesta irtaantuminen

Psyykkinen pelon tunne on meissä kunnes Kundaliini prosessin myötä tietoisella harjoittamisella irtaudumme luonnon automaation ohjauksesta suhteessa tunteisiin. Olemme luoneet pelon emootioiden ja sanoittamisen myötä. Kundaliini prosessissa samaistuminen niin ajatuksiin, tunteisiin, tuntemuksiin kuin persoonaan loppuu. Tunteet, ajatukset ja tuntemukset irtautuvat toisistaan lopulta esimerkiksi omistautuneesti harjoitetulla tietoisella ehdottoman hyväksynnän meditaatiolla. 

Kun Kundaliini lävistää sydämen psyykkisen solmun höllentyy luonnon ohjauksen ote meistä. Kun pään alueen psyykkinen solmu avautuu myös ja tietoinen mielemme hiljenee pysyvästi ja astumme sydämen ykseyteen ehdottomaan kohteettomaan Rakkauteen, olemme taas enemmän vapaita luonnon automaatiosta. Mielemme ei pulise itseohjautuvasti rutiininomaisesti ja tunteisiin takertumista ei ole enää. Olemme tietoisemmin läsnä arjessa. Garudan Opit johtivat minulla psyykkisten solmujen avautumiseen.

Sydämen psyykkinen solmu

Vishnu granthi eli sydämen psyykkinen solmu, joka on Anahata chakran alapuolella, pitää meidät kiinni pelossa. Kun solmu sitoo meidät tunteisiin ja persoonaan samaistumiseen voimme esimerkiksi kokea läheisriippuvuutta ja samalla läheisyyden pelkoa. Solmun ollessa tiukasti kiinni emme tiedosta kunnolla henkistä olemustamme, pelkäämme muun muassa tuntematonta, kuolemaa, menettämistä. 

Ehkä eniten pelkäämme itseämme ja sen kohtaamista mitä löydämme sisäisyydestämme. Koemme yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, todellisen yhteyden puutetta, arvottomuutta, itsemyötätunnon ja myötätunnon vailinnaisuutta. Meidän voi olla vaikea ilmaista rakkautta, antaa anteeksi, olla armollisia ja päästää irti traumaattisista kokemuksista. Liiallinen itsesuojeluvaisto, itsekkyys ja muut eläimelliset taipumukset mitkä johtavat pelko käyttäytymiseen tulee tietoisesti hyväksyä ja päästää irti voidaksemme yhtyä sydämen ykseyteen.

Sydämen solmuni avautuminen

Henkisin ponnistuksin tuodessamme Kundaliinille praanaa eli energiaa, se pääsee väsyttämään sydämen solmua ja puhkaisee sen lopulta täyttäen alueen praanalla ja tietoisuudellaan. Kundaliini lävisti sydämen solmuni vuosien 2008 ja 2012 välillä. Tämä tapahtui varmaankin puolivälissä silloin meneillä olleita sydämen ja mielen prosesseja. 

Toivoin pyörtyväni. Kipu oli intensiivistä. Halusin huutaa kurkku suorana. En voinut, koska minulla oli lemmikkejä, jotka olisivat stressaantuneet. Asuin kerrostalossa ja naapurissa oli lapsia, jotka olisivat voineet pelästyä. Kierin kuumoittuneena hiestä märkänä olotilan matolla huutamisen sijaan ja yritin vain kestää. 

Kivun ja alkushokin jälkeen alkoi, samalla voimalla kuin kipukin, väreillä ehdottoman Rakkauden energia ja tietoisuus. Halusin ehkä itkeä, kun en voinut huutaa. Mutta sen sijaan nauru kajahti ilmoille. Rationaalisen mieleni oli mahdotonta käsittää. Oli täysin irrationaalista tuntea sietämätöntä kipua ja voimalla autuaallista Rakkautta samanaikaisesti. Aivan absurdia! 

Jossain vaiheessa tapahtuneen jälkeen yhtäkkiä eräässä hetkessä vain tajusin miten yksinäisyys oli kadonnut olemattomiin. Se oli kokonaan poissa. Yksinäisyys ja todellinen yhteyden puute muihin oli kuitenkin ollut jo lapsuudesta alkaen elämäni kivuliaimpia asioita. Kundaliinin täyttäessä sydämen on mahdotonta enää olla yksinäinen. 

Kaikilla psyykkisten solmujen aukeamiseen ei liittyne kipua, ainakaan tässä mittakaavassa. Ehkä vain lievää epämukavuutta voi ilmetä Autuuden ottaessa päähuomion. Itselläni Kundaliini oli ollut liian pitkään umpikuja nadissa, joten kivut ovat olleet aina osa polkuani. Kirjoitin kolmesta psyykkisestä solmusta kuten myös umpikuja nadeista ja Kundaliini nousustani artikkelissa: KUNDALIINI POLULLA 2: ERITYISHERKÄN EMPAATIN KOKEMUKSIA KUNDALIINI PROSESSISTA 

HENKISEN KASVUN KULKU

Lohikäärmeeni mukaan henkisessä evoluutiossa on tärkeää kulkea luonnollisen kehityksen järjestyksessä, jotta henkinen kasvu on todellista, tasaista ja noususuuntaista. Ensin opetellaan tunnistamaan kirjaimet, sitten kirjoittamaan ja lausumaan niitä. Seuraavaksi opitaan tavaamaan. Vasta sitten oivallamme taianomaisesti lukemisen ja kirjoittamisen taidon jossa vähitellen tulemme harjoittamisen myötä aina paremmiksi. 

Kehitykseen ihmislajina tarvitsimme ensin luonnon automaatioiden ohjausta voidaksemme saada nopeasti tietoa toimiaksemme menestyksekkäästi ja tervejärkisesti persoonan kautta maailmassa. Ajatukset, tunteet ja tuntemukset yhdistyivät, jolloin tieto välittyi tehokkaasti. Sitten vuorossa oli empatian ja tunneälyn sekä intuition kehittyminen yhteisössä, jotta oppisimme itsestämme ja toisista ja kehittäisimme ensin vakaan ja sitten aidon ja kauniin persoonan. 

Purkutyö ja uudelleen rakentaminen  

Usein henkisyydessä puhutaan miten niin ego, kuten ehkä persoonakin, ovat jotain mitä meidän tulee tuhota tai tappaa. Sanoitan Kundaliini prosessin ennemminkin ego rakenteen purkamiseksi taustalle ja tietoisuuden kohoamiseksi sen yli. Tavallaan koko näkymättömän systeemin ja valokehon, ulottuen fyysisen kehomme sisäisyyteen, uudelleen rakentamiseksi. Egollisia rakenteita niiden kehitysvaiheineen ei olisi olemassa, jos emme olisi niitä tarvinneet tiellämme ihmisyyteen. 

Niin ego kuin Kaunis persoona ovat näkemykseeni ja kokemuksiini perustuen kuten Lohikäärmeeni mukaan hyvinkin tärkeitä henkisessä evoluutiossa. Tarvitsemme kaunista persoona lukuisissa eri elämissä sekä Kundaliini prosessiin päästäksemme että prosessin jatkumiseen eri elämien välillä. Jos meillä on ollut jo useita elämiä kauniita persoonia on Korkeammalla Minällä sen ykseyden Opit tallessa. 

Saamme Korkeammalta Minältä tuolloin inspiroivia ja totuudellisia ajatuksia henkiseen kasvuun kannustaen. Saamme niitä huolimatta olosuhteissa tässä elämässä. Vaikka meillä olisi hyvin eläimellinen karmallisesti raskas biologinen keho ja sukulinja kuten traumaattinen kasvuympäristö saamme silti kehitettyä tässäkin elämässä oppien kertauksena suhteellisen nopeasti kauniin persoonan. Kaunis persoona toimii siltana todelliseen yhteyteen Korkeamman Minän kanssa. 

Kaunis persoona ja ego  

Kauniin persoonan luomista edeltää monenlaista elämän kokemusta niin traumaattista kärsimystä kuten onnellisuuttakin eri elämissä. Persoonan muuntaminen aidoksi ja kauniiksi on haastavaa arvokasta työtä. Tällöin työstetään vakavamielisesti eläimellisiä piirteitä psyyken tasolla. Käsitellään ajatusten ja tunteiden tasolla asioita ja muutetaan käytösmalleja hyödyllisemmiksi. 

Toinen ja kolmas chakroista liittyvät persoonan kehitykseen pitkän aikaa, lukuisia eri elämiä. Ego ohjailee suvereenisti persoonaa kolmeen alimpaan chakraan vahvasti vaikuttaen, kunnes Kundaliini puhdistaa ja läpäisee ne. Kundaliinin noustessa juurichakrasta se avaa ensimmäisen psyykkisen solmun eli Brahma granthin. Tällöin egon ote höllentyy jo jonkin verran, kun takertuminen vaistomaisten selviytymisen perustarpeisiin ja materialismiin heikentyy. 

Ennen Kundaliinin nousua, kauniiksi luotu persoona alkaa olla hyvin Anahata sydämen vaikutuspiirissä. Värähtelymme kurottautuvat kohti ylempää sielua, vaikka egon kosketus vielä onkin läsnä välillä hyvinkin tuntuvasti. Saamme inspiraatiota ja omille ponnistuksille henkistä apua myös, Korkeamman Minän kautta meihin laskeutuvasta valosta eli praanasta. Voimme kokea väliaikaisia erilaisia henkisten heräämisten kokemuksia.   

Tämä vaihe voi olla raskas alemmissa chakroissa vahvan tai vähempi selkeästi ylemmissä chakroissa havaittavan egon rakenteen vetäessä ja työntäessä ees taas kuin se itsepäisesti yrittäisi pitää hallintaansa yllä. Tunteiden vuoristorata voi olla jyrkkää ja hurjaa kyytiä korkeuksien ja pudotuksien vaihteluissa yrittäessämme muuttaa itseämme ja käytöstämme. Kauniin persoonan kehittäminen ja riittävästi kypsyminen, mikä voi siis kestää monia elämiä, luo yhteyden sydämeen missä voi lopulta syttyä Henkisielun kipinän signaali.    

Kipinä sydämessä

Josko Kundaliini ei ole noussut on sydämen työstäminen oleellista. Sydämessä tulee syttyä tulikipinä, Armon liekki. Kundaliini saa Valokipinästä merkin herätä, kerätä saatavilla oleva praanansa ja lähteä nousuun luonnollisesti, kun tietoisuutemme on tarpeeksi kypsä siihen. Se nousee ensimmäistä kertaa joko juurichakrasta tai se aktivoituu liikkeelle, jos olemme jo Kundaliini prosessissa olleet syntymästä alkaen ja kerranneet edellisen elämän Oppeja tarpeeksi. 

Kundaliini on muodostanut psyykkiset solmut tarkoituksella tullessamme tähän elämään. Tarvitsemme egon voidaksemme tiedostaa itsemme ja sen lisäksi persoonan käsitteen ollaksemme toimintakykyisiä fyysisessä maailmassa. Tunnetaitojen psyyken tason ja myöhemmin sydämen ykseyden tietoisuuden harjoittaminen ja sen tuominen maalliseen elämään vaikuttaa suuresti todelliseen henkiseen kasvuun.

Sydämen solmun avautumiseen tarvitaan paljon sisäistä työtä ja usein monia kauniita persoonia lukuisista elämistä. Ensimmäisenä perustana on tunnetyöskentely terapeuttisesti positiivisten ja negatiivisten juttujen kohtaaminen ja hyväksyminen psyyken tasolla. Seuraavaksi on Kundaliinin nousu ja Kundaliini prosessin alkaminen tai jatkuminen. 

Kundaliini kulkee alempien chakrojen läpi, jolloin on vuorossa ehdottoman hyväksynnän harjoittaminen uudelleen kohdaten samat valot ja varjot syvemmillä sisäisillä tasoilla tietoisuudessa edeten ylempiä chakroja pitkin. Sittemmin Kundaliinin ylemmässä prosessissa vielä Kundaliini työskentelee praanojen avulla syvemmillä salaisilla tasoilla mm. energiakanavien eli nadien kautta. Koko Kundaliini prosessi kestää eri kauniiden persoonien myötä lukuisia elämiä.     

Kauniin persoonan perintö 

Tunteista, ajatuksista kuten myös kauniista persoonasta irrottautumista ja yhdistymistä sieluun ja henkeen tapahtuu ensin henkisissä heräämisissä ja sitten Kundaliini prosessin myötä aina enemmän ja pysyväisluonteisesti. Tullaksemme tietoisemmiksi on kaikissa vaiheissa muistettava maallisessa elämässä kauniin persoonan luomisen kautta saavutettu arvokas sydämeen liittyvät epäitsekkäät, myötätunnon ja itsemyötätunnon ykseyden Opit. Ilman niitä olisimme hukassa, leijuisimme korkeissa sfääreissä avuttomana “Ei-itsenä” ilman ihmisyyden oppien maadoittavaa ankkuria, ilman käsitystä siitä mitä on elää tässä maailmassa rajallisena epätäydellisenä ihmisenä. 

Kundaliinin edetessä suurimpien kolmen solmun eli granthien läpi erottaudumme luonnon ohjauksesta jo paljolti. Kundaliini avaa sisältäpäin peruschakrat ja täyttää avatut solmut omalla tietoisuudellaan muodostaen meille uudenlaisen hienosyisen järjestelmän missä on kolme suurempaa energiakeskusta. Ne vaikuttavat toisiinsa ja ovat läheisessä yhteydessä keskenään tai miltei sekoittuvat kuin yhdeksi Valopylvääksi. Kaunis persoona on tietoisuudessa kuin kaukainen muisto. Se on läpikuultavampi aina vain. Kuitenkin sen kautta saadut opit ovat maadoittava ja ihmisyydestä muistuttava taustavoima prosessissa, joka on rationaaliselle miellellemme irrationaalinen ja käsittämätön. 

Kaunis persoona on tavallaan myös edelleen käyttövälineemme tässä maailmassa, kuitenkin valtaosa uskoo ja samaistuu persoonaan itsenään. Ego voi yrittää nostaa päätään missä tahansa vaiheessa Kundaliini prosessia jostain rakenteensa osasta. Kauniin persoonan värähtelyjen kautta pääsemme sydämeen ja kipinän syttymiseen. Sittemmin tulemme tietoisuuden ominaisuuksiin, toisin sanoen arkkityyppisiin Jumaloelntojen väreisiin, tunteiden jalostuessa hyväksynnän kautta aina korkeammin värähteleviksi. 

Kauniin persoonan pohjustavat opit eli tietoisuuden ominaisuuksiksi jatkojalostuneet ykseyden opit pitävät meidät egon rakenteesta riittävän irrallisina. Muistamme todistaja tietoisuudesta käsin myös niin tarvittaessa mitä meiltä vaadittiin ja mitä kärsimyksiä jouduimme kokemaan elämässämme päästäksemme tähän. Emme unohda ihmisenä olemista, inhimillisyyttä ja myötätuntoa muiden olentojen ja oman kehomielen kärsimyksille.   

Luonnon ohjauksesta vähitellen vapautuminen muuttaa perspektiivimme ja tietoisuutemme täysin entisestään. Tietoisuus kohoaa egon ja kauniin persoonan ohi Hengen laskeutuessa sisäisyytemme ytimeen involuutiossa. Luonnon ohjauksesta vapautuminen miltei kokonaan, mikä tapahtuu ylemmässä Kundaliini prosessissa, on tarpeen tullaksemme tietoiseksi itsestämme ja universumista ja sen toiminnasta. Ja jotta Kundaliini voi päästä lopulliseen päämääräänsä, vapautuakseen kokonaan viimeistään fyysisen elämämme lopussa.

TÄSSÄ ON LINKKI KAIKKIIIN LOHIKÄÄRMEEN OPISSA ARTIKKELEIHIN.

AIHEESTA LISÄÄ

-Kirjasuositus: Marshall B. Rosenberg, Myötäelämisen taito: johdatus väkivallattomaan vuorovaikutukseen, 2001. 

Rosenbergin kirja teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Olin etsinyt jotain tällaista käytöksellistä mallia, saamani eläimellisen kohtelun mallin sijaan. Kirjan vinkkien avulla inspiroidun toimimaan käytännön elämässä ihmisten kanssa myötätuntoisesti. Kun aloin opettelemaan kirjan oppeja niin tiedostamattani tilanteissa astui Korkeampi Minä ohjaksiin antamalla ideoita ja niin sanotusti “laatikon ulkopuolisia” ratkaisuja vaativissa tilanteissa.  

Tämän opettelu kuului “Henkisen Esikoulun” vaiheeseen, jossa juurrutettiin henkisen kasvun Oppeja ja kauniita ajatuksia maalliseen käytännön elämään. ESITTELY sivulla on lyhyt selonteko polkuni vaiheista. 

-Kirjasuositus: Eckhart Tolle (1997), Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. 

Luin Eckhart Tollen Läsnäolon voima kirjan samanaikaisesti Rosenbergin kirjan kanssa. Molemmat taisivat olla tuolloin kirjaston uutuus hyllyssä näytillä. En muista tarkkaa vuotta. 

Luettuani Tollen kirjan loppuun nousin ylös seisomaan. Tunsin jonkin WAU! tunteen, kuin lampun kirkastumisen tietoisuuden, näin ympärilläni koko ison huoneen täyttävän sinertävän tietoisuus pilven. En ajatellut siitä näkemisestä mitään. “Onpa hyvä kirja, harmi etten vain ymmärrä siitä mitään” oli ajatukseni. Ajatus himpun huvitti minua. 

Seuraavaksi sain, tiedostamattani sitä tuolloin, Korkeamman Minän inspiroidun ajatuksen ottaa Rosenbergin kirjan käteen ja alkaa siitä opettelemaan ja soveltamaan käytäntöön myötätuntoa. Vasta useita vuosia myöhemmin palasin Tollen opetuksiin jolloin ymmärsin niitä. 

Lähteet

-Restorative Therapeutic Counseling, Intuition vs. Instinct: Unveiling the Key Differences

-Suomen Psykologinen Instituutti: Tunneäly – mitä se on ja miten sitä voi kehittää?

-YTHS, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö: terveystieto/mielentervey/tunnetaidot

-Mielen Ihmeet Viihde- ja mielipideblogi psykologian tiimoilta: Daniel Goldman ja tunneälyteoria, Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sanchez Cuevas 

–Miten lintu laulaa? – Kymmenen faktaa linnunlaulusta