|
Getting your Trinity Audio player ready... |
Miksi erityisherkkä ja empaatti joutuu usein itsekkäiden ja narsististen ihmisten vaikutuspiiriin? Empaatilla ja erityisherkällä sekä narsistilla on yhteisiä oppiläksyjä. Kerron niiden erilaisista syistä sekä niiden ilmenemisestä. Kartoitan mitkä piirteet ovat empaatille ja narsistille ominaisia. Mitä empaatin tulee oppia?
Artikkelissa aiheita ovat: Universumin kovaa rakkautta 💜, yksin kuljettava matka Korkeamman Minän ja Kundaliinin johdatuksella, eläimellisyyden vaikutukset kasvuympäristöstä aikuisuuteen, empatia ja itsemyötätunto, empaatin pelastajasyndrooma ja ohjenuora.
Jos koet olevasi erityisherkkä tai empaatti ja olet valinnut astua henkiselle tiellesi, saatat löytää tässä kertomistani kokemuksista joitain vastaavuuksia omassa elämässäsi.
Erityisherkät, empaattiset ihmiset ja empaatit ovat ryhmä, jonka yksilöt ovat todennäköisesti vanhempia sieluja. Valokehomme ovat kehittyneet ja herkistyneet henkisessä evoluutiossa vastaanottamaan enemmän informaatiota. Praanaa eli valoa ja sitä myöten oppia ja tietoa on kerätty auraamme aiempien elämien henkisten ponnistelujen kautta.
Irrotin pituuden takia tämän empaatin ja narsistin aiheen omakseen Kundaliini polulla 3 kirjoituksesta. Ehkä haluat ensin lukea artikkelin KUNDALIINI POLULLA 3: LAPSENA KUNDALIINI PROSESSISSA EMPAATIN TIELLÄ alustukseksi. Tosin molemmat tekstit toimivat hyvin erilleen itsenäisinä sinänsä.
YKSIN MAAILMALLA
Puhuin universumin karman välityksellä ilmenevästä kovasta rakkaudesta Kundaliini polulla 3 artikkelin lopussa. Ihmisen psykologian, eläimellisten piirteidemme ja henkisen evoluution ymmärtäminen kuten itsemyötätunnon sisäistäminen on erityisherkille, empaattisille ihmisille ja empaateille isoja oppiteemoja.
Nuorilta sieluilta ei ollut saatavilla tervejärkistä saati henkistä kasvatusta. Koin kasvattaneeni itseni lapsesta alkaen. Olin ikään kuin emotionaalinen orpo. Yksin perheessä ja yksin maailmalla Hengen johdattamana.
Hengessään viattomana ja toisille hyvää tahtovana erityis- tai hermostollisesti herkkänä lapsena ja nuorena minun oli vaikea käsittää varsinkin tietoisesti toista satuttavan toiminnan antavan muille mielihyvää. Oli mahdoton ymmärtää monien eläimellisten piirteiden vaikutuksia muissa, kun ei itsessäni (sielussani) alunperin noussut kaikkia niitä.
En kuitenkaan osannut yksinään käsitellä lapsena vihamielisiä ja muita negatiivisia tunteita mitä jouduin yhtenään elämän suhteellisena todellisuutenani kokemaan. En pystynyt myöskään mitenkään pyytämään apua itselleni, eikä kukaan huomannut minun tarvitsevan sitä.
Reaktiivisen kasvuympäristön vaikutuksia
Energiakenttääni työnnettiin jatkuvalla syötöllä emotionaalista saastetta kuin kaatopaikkaan konsanaan. Kehoni mukana saamani alitajuiset ohjelmoinnit olivat suurimmaksi osaksi eläimellisiin reaktiivisiin malleihin pohjautuvia. Jatkuva stressi varastoitui pienestä alkaen kehooni jännityksinä, päänsärkyinä ja muina fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
Itsessäni olleita eläimellisiä piirteitä opettelin jo lapsena hillitsemään. Korkeamman Minän ohjauksessa useat niistä eivät ole edes aktivoituneet käyttäytymiseeni eivätkä tulleet mieleeni pysyviksi ohjeiksi. Kerroin näistä Kundaliini polulla 3 artikkelissa.
Olin siltikin tahtomattani omaksunut itseeni paljon vääränlaisia ehdollistumia ja sisäisiä reagointitapoja sairaalloisesta kasvuympäristöstäni. Myös myötätuntoisuuden piirteet ja opit kääntyivät usein itseäni vastaan liiallisena vaativuutena itseäni kohtaan ja toisten asettamisena ylitseni.
En voinut pelastaa heitä itseltään
Minun oli mahdotonta ymmärtää perheen jäsenten käytöstä, mikä oli täysin vastainen omille Sisäisille Opeille. Lapsena oli käsittämätöntä ja mieltä järkyttävää miten aikuinen voi osoittaa niin suurta epäkypsyyttä. Lapsena sitä odotti ja kuvitteli aikuisten olevan viisaampia, heitä ketkä olisivat huolehtineet, antaneet järkeviä neuvoja, eivätkä vaatineet ja janonneet vain aina itselleen emotionaalista hyväksyntää ja mielihyvää.
En voinut pystyä mitenkään rakastamaan ehjäksi ja pelastamaan heitä. Maalliseen perheeseeni kuuluvat eivät oppineet yhtään mitään Korkeamman Minäni ajatuksista, sanoista, teoista ja myötätunnosta kauttani. He eivät nähneet minua edes persoonana. Yhtäkään perheestä ei kiinnostanut kuunnella saati oppia. Minulla ei ollut mitään hyvää tekevää vaikutusta heihin, vaikka kuinka yritin ja yritin vuosikausia itse kasvaa ja näyttää heille kuka olen.
Perheellä oli iso ja traumatisoiva vaikutus minuun. Heitä ei kiinnostanut kuka olen tai keneksi voisin kasvaa. Heidän mielissään luoma kuvajainen minusta riitti heille. Minkäänlaista aitoa yhteyttä en voinut mitenkään saada heihin. Aikuiset käyttäytyivät usein kuin perheen nuorimmaiset lapset taantuessaan aina lapseksi heille vaikeissa tilanteissa. Mielialojen mukaan muuttuvat säännöt hämmensivät. Jouduin todistamaan emotionaalista kypsymättömyyttä tai suoraan kärsimään sen seurauksista nahoissani.
Täydellinen oppiympäristö eristetylle tielle
Toinen vanhemmista ilmensi välttelevää kiintymyssuhdemallia. Toinen omisti minut mielessään jatkeenaan. Samoin oli jako sisaruksillakin; toinen oli narsistinen ja toinen välttelevä. Minä olin siinä välissä. Karmallisesti täydellinen oppimisympäristö empaatille siis. Jouduin piilottamaan omat tunteeni enkä saanut tai voinut opetella ilmaisemaan itseäni aidosti ulospäin. Kotona pystyin puhumaan, mutta se oli rajattua monesta syystä. Sosiaalisissa tilanteissa kodin ulkopuolella en pystynyt puhumaan aikuisille tai julkisesti ollenkaan.
Kuitenkin minulla oli Korkeamman Minäni lupa omiin ajatuksiin ja tunteisiin sisäisyydessäni. Ainoastaan lemmikkikoiran kanssa huoneessani sain näyttää todelliset tunteeni. Sisäänpäin sulkeutuneisuus ja ujous, oli ollut minussa taaperosta, jos ei syntymästä asti. Aikuisena löysin sille nimen, selektiivinen mutismi.
Puhumattomuus ja sulkeutuminen
Tuliko selektiivinen mutismi tästä elämästä? Vai seurasiko kurkkuchakran tukkoisuus edellisistä elämistä on vielä minulle hieman epäselvää. Ehkä tässä oli kyse molemmista. Lapsena aloitin opettelemaan itseni avaamista maailmalle itsenäisesti. Tässä elämässä olosuhteet eivät ainakaan antaneet tilaa minulle ja tunteilleni. Toisten aina tärkeämmät ja suuremmat emootiot vyöryivät päälleni kaikin tavoin. Muiden ilmaisemina ja niiden tiedostamisena, vaikka ne olisikin yritetty piilottaa muilta.
Joten energisesti oli hyvät olosuhteet sulkeutumiseeni ja eristämiseeni maailmaltakin, jolloin vain sisäänpäin kääntymisen suunta oli mahdollinen. Minulla ei ollut lupaa lausua mielipiteitäni. Olisi tullut toistaa narsistisen vanhemman ajatuksia ja imarrella toista. Ehkä se oli yksi syy valita olla mieluummin hiljaa kuin puhua. Tunnistin ja seurasin totuudellisia ajatuksia, jos ei muuhun aivan pakotettu ulkoapäin. Totuudellisia ajatuksia sain vain tietoisuudessani ja harvemmin ala-asteella yhdeltä opettajalta ohimennen.
Vanhemmat eivät tiedostaneet mitään vaikeuksiani sisaruksen kiusattuna olosta puhumattomuuteen ja niiden suuria vaikutuksia elämääni. He olivat iso osa ongelmaa omassa emotionaalisessa epäkypsyydessään. Sitä he eivät halunneet varsinkaan nähdä. Kieltämisen mielen defenssi oli heidän ratkaisunsa melkein kaikkiin vaikeuksiin muutoinkin.
Kasvuympäristön ilmapiiri seuraa aikuisuuteen
Pyrin aina käyttäytymään toisia kohtaan toisin miten minua oli kohdeltu. Tiesinhän miltä se tuntuu, kun ei kunnioiteta ja arvosteta. Käytin aikaani ja energiaani tottumuksesta ihmissuhteissa turhaan vuosikausia yli oman jaksamisen, koska kasvuympäristöni oli vaatinut niin aina. Lapsena tuli ymmärtää, olla kiinnostunut toisten mielenkiinnon kohteista, olla mieliksi, olla poissa tieltä tai olla yleisönä paikalla taputtamassa ja osoittamassa suosiota. Olla esine, joka palveli tarkoitustaan. Esine jota ei tarvinnut huoltaa. Jonka voi ottaa esille ja jättää pölyyntymään, kun sitä ei tarvita.
Vedin aikuisuuden suhteissa energisesti puoleeni itsekkäitä, emotionaalisesti vältteleviä ja autettavia ehdotonta hyväksyntää toisilta janoavia ihmisiä. Uuden oppiminen oli itselleni ominaista Saraswati nadi Kundaliini nousun takia. Heitä taas ei kiinnostanut henkinen kasvu. Saati minusta välittäminen missään määrin. Vastavuoroisen tuen saaminen oli täysi mahdottomuus. Vietettyäni koko lapsuuden kahden vähintäänkin voimakkaasti narsistisen piirteisen yksilön vaikutuksen alaisena narsistiset tapaukset kuitenkin osasin yleensä aikuisuudessa kiertää kaukaa paria lyhykäistä virhearviointia lukuun ottamatta.
Oppiläksyjä maailmalla
Itseni avaamista maailmalle ja itseilmaisun kehittäminen persoonan tasolla jatkui lapsesta alkaen pitkälle aikuisuuteen, aina “Henkisen Esikoulu” vaiheen loppuun asti. Korkeammalta Tietoisuudelta saamani tehtävä oli parikymppisestä alkaen järjestelmällisesti purkaa kaikki kasvuympäristöstä saamani ehdollistumat. Tämä oli haastavaa sillä en nähnyt missään ulkomaailmassa tervehenkistä mallia mitä kaipasin. Minun tulikin itse keksiä vanhojen tilalle rakentavampia malleja ja harjoittaa niitä käytännössä sitten.
Tähän valtavaan urakkaan tuhlaantui käytännössä koko nuori aikuisuuteni. Tarve ja paine kärsimyksen loppumiseen oli niin suuri kuten myös Kundaliinin vaikuttavuus, ettei muuhun elämän rakentamiseen ollut aikaa eikä energiaa. TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HRIDAYA SYDÄN artikkelissa 1 sivun lopussa “Puheesta” otsikon alla kerron puheen oppi tehtävästä, mikä on ollut yksi isoista tämän elämäni läksyistä.
EMPAATTISET JA NARSISTISET PIIRTEET
Kaikilla on narsistisia tai itsekkäitä piirteitä. Meillä muilla, verrattuna narsisteihin, on paljolti muitakin ominaisuuksia tasapainottamassa ja laajentamassa maailmankuvaamme ja itsemme ilmaisemista. Tämä tekee meistä tervehenkisiä, vaikkakin olemme monin tavoin keskeneräisiä. Meillä on opittavaa ja useinmiten tiedämme sen.
Voit lukea erityisherkän määritelmästä esimerkiksi HSP Suomi sivuilta. Erityisherkkä voi tiedostaa, saada mm. toisten tunteita tietoonsa ja peilata niitä itsensä kautta syvällisesti. Empaatin ymmärrän yksilönä, joka voi kokea energisesti suoraan toisen ihmisen olemuksen tämän kokemuksineen omassa kehomielessään ja tietoisuudessaan.
Mitä pidemmällä henkisellä tiellä (ja Kundaliini polulla) ollaan sen tarkemmin ja monipuolisemmin voi tieto välittyä meille valokehomme kautta. Ja sitä paremmin osaamme tulkita tietoa oikein. Voit lukea telepaattisesta tiedon siirtymisestä LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 3 artikkelista.
Persoonallisuushäiriöllä ja narsistilla tarkoitan tässä ihmistä, jolla on hyvin paljon narsistisia piirteitä. Tällaisella yksilöllä on voimakkaana miltei kaikki eläimelliset piirteet, joiden mukaan hän toteuttaa itseään. Kyseisellä ihmisellä on itsekäs, omaa hyötyä tavoitteleva, vahvasti eloonjäämisvaistoon pohjautuva maailmankatsomus.
Eläimellisyyttä sukupolvien takaa
Meissä kaikissa ihmislajina esiintyy eläimellisiä piirteitä. Olemme perineet edellisiltä sukupolvilta niitä myös kuten korkeampiakin tietoisuuden ominaisuuksia. Saatamme reagoida sisäisesti ja käytöksellämme vaistonvaraisesti automaatiolla. Voit lukea mm. vaistoista ja intuitiosta artikkelista LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 5: MATKA IHMISYYTEEN SYDÄMEN VIISAUDEN KAUTTA. Kirjoitus kertoo henkisen evoluution matkasta mielen, sydämen ja tietoisuuden muuntumisesta eläimellisyydestä ihmisyyteen.
Vaistonvaraisuuteen perustuva reaktiivisuus on läsnä, vaikkakin sen vaikutukset käytökseemme vähenevät ja lievenevät mitä pitemmälle henkisessä evoluutiossa tulemme. Lopulta ja vasta Kundaliini prosessin ylemmässä vaiheessa karmat ja sen mukana eläimelliset piirteemme katoavat irtaantuessamme luonnon automaatioiden otteesta. Ennen karmojen miltei täydellistä tyhjennystä voimme reagoida tietoisen toiminnan sijaan. Ymmärrämme silloin tehneemme väärin, jos satumme ilmentämään ja käyttäytymään reaktiivisesti eläimellisten piirteidemme mukaan ja satuttamaan sillä muitakin.
Tahtomme oppia on oleellista
Empaattisuutta ja myötätuntoa omaavina ymmärrämme mikä on itsekästä toimintaa ja miten meidän tulee ajatella muitakin. Emme toimi vain ja ainoastaan omien tarpeiden lähtökohdista huomioimatta lainkaan muita. Henkiseen kasvuun suuntautuneina yritämme oppia ja parantaa tapojamme, korjata käytöstämme, kenties hyvittää toisille töppäilyjämme. Enempää meiltä ei voikaan vaatia.
Yritämme myös löytää tasapainon muille antamisen ja auttamisen ja itsen välillä. Osaamme antaa anteeksi myös toisten hairahtamisille reaktiivisuuden ilmentämisessä. Opettelemme tai osaamme henkisellä polullamme antaa armoa myös itsellemme erheistämme.
Tervehenkinen versus persoonallisuushäiriöinen
Iso ero on nähtävissä erityisesti vahvasti eläimellisiä puoliaan ilmentävien persoonallisuushäiriöisten ihmisten ja tervehenkisten välillä. Empatiaa ja myötätuntoa omaamaton narsisti ei koe tekevänsä mitään väärin itsekkyydessään. Hän ei siten kykene olemaan vilpittömästi pahoillaan.
Tervehenkinen ihminen tajuaa, jos hän on reagoinut huonosti tilanteessa aiheuttaen muille ongelmia. Usein tervehenkinen yksilö aidosti pahoittelee jossakin vaiheessa tapahtuneesta tilannetta. Henkisellä tiellä oleva tervehenkinen ihminen tahtoo korjata tai hyvittää jotenkin aiheutunutta ja oppia toimimaan paremmin vastaisuudessa. Hän ponnistelee onnistuakseen muutoksessaan.
Narsistinen ihminen puolestaan pyrkii usein emotionaalisesti manipuloimaan kilttejä empaattisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Narsisti voi myös osata taitavasti näytellä olevansa pahoillaan. Anteeksipyyntö ei ole juuri minkään arvoinen, jos jatkossa ei toden teolla pyritä muuttamaan käytöstä parempaan.
“Hänellä on paha olo” ja “häntä täytyy myötätunnossa auttaa, vaikka hän onkin töykeä tai väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti”. Ymmärtävän ajattelun voima ja hyvyytemme ei ole yleensä hyödyksi kenellekään, silloin kun kyse on persoonallisuushäiriöstä. Auttaminen ja huonon käytöksen hyväksyminen sen sallimalla voi ennemminkin ylläpitää häiritsevän käytöksen jatkumista. Tällaisen ihmisen, jos hän on läheinen, voi yrittää ohjata ennemmin ammattiauttajan pariin kuin kestää hyvyyden nimissä liian kärsivällisesti mitä tahansa häneltä.
EMPAATTI JA NARSISTI SAMALLA JATKUMOLLA
Empaatti ja narsisti ovat kaksi ääripäätä tai vastakkaista kohtaa toisistaan saman evolutionaarisen matkan jatkumolla. Kun tunnistamme mikä on itsekkyyttä opimme mitä on vilpitön antaminen odottamatta mitään takaisin. Jääkylmän ja tulikuuman vällillä on viileää ja lämmintä ja monta muun asteista tilaa kuten myötätunnon ilmentymisessäkin.
Molempien sekä empaatin että narsistin taustalla vaikuttaa sama sielun oppiläksy piilevästi. Kyse on selviytymisvaistosta pohjimmiltaan. Pelosta olla riittämätön ja tulla hylätyksi, jätetyksi yksin. Kaipauksesta yhteyteen, erillisyyden ja ykseyden dilemmasta. Itsenäisyyden ja riippuvuuden suhteesta.
Miten pitkällä olemme tässä oppiläksyssämme? Voisiko olla, että nykypäivän jonkinasteisesta narsistista tulee aikanaan hyvin pitkän henkisen evoluution matkan, lukuisten elämien ja persoonien kautta, lopulta erityisherkkä tai empaatti? Ehkäpä toisin sanoen olemme, erityisherkät, empaattiset ihmiset ja empaatit, olleet aikoinaan ammoisissa edellisissä elämissämme narsisteja?
Useinmiten lienee tulemme tähän maailmaan aina uudestaan tiettyä meille ominaista pääteemaa tai erityisesti tietyn näkökulman kautta oppimaan itsestämme kunnes lopulta sillä polulla saavutamme lopullisen valaistumisen. Kenties tämän jatkumon ja saman oppiläksymme takia usein kohtaamme elämässämme toisemme. Meillä on siten myös joitain samantapaisia piirteitä, mutta ne voivat ilmetä hyvin eri tavoin ollessamme evoluution eri kohdissa.
Empaatti ja narsisti ovat herkkiä
Erityisherkkä ja empaatti ja narsisti ovat herkkiä. Syyt herkkyyteen ja sen ilmeneminen kuitenkin poikkeavat selvästi toisistaan. Narsisti on hauras sielultaan. Tämän takia hän ei kestä juuri mitään, ei edes rakentavaa ja hienotunteisesti yksityisyydessä annettua palautetta.
Erityisherkän ja empaatin Korkeamman Minän taso on jo hyvin täytetty ykseyden opeista. Empaatti ja erityisherkkä ihminen pystyy samaistumaan toisiin eri tasoilla ja hän on herkkä toisen tarpeille. Hän ymmärtää yleensä puutteellisuutensa ja on valmiimpi totuudellisesti tarkastelemaan itseään ja avoimempi oppimaan astuessaan henkiselle tielleen.
Narsistin sielun hauraus on sitä, kun hänellä ei ole olemassa opittuja oppeja. Korkeamman Minän taso on melkolailla tyhjää täynnä vielä. Siksi kai mikään ei riitä narsistille. Hän yrittää täyttää itseään ulkopuoleltaan vaatimalla muilta sitä mitä sisältään ei löydy tai mitä hän ei koe osaavansa itselleen hankkia. Ulkopuolelta saatu ei vain pysy itsessä, ilman omaa elettyä suoraa kokemusta ja oppimista siitä. Jokaisen on itse täydennettävä valokehoaan omin henkisin ponnistuksin. Apua kyllä ilmaantuu tavalla tai toisella, jos yksilöllä on aito intentio.
Empaatin ja narsistin yhteiset oppiläksyt
Molemmat etsimme pitkään ulkopuoleltamme jotain mikä saisi meidät kokemaan tulevamme ehdoitta rakastetuiksi. Molemmilla on pelko, siitä ettei meitä hyväksytä, rakasteta ja että meitä haavoitetaan ja loukataan. Yksinäisyys voi olla iso aihealue molemmilla. Empaatit ja erityisherkät pyrkivät usein täydellisyyteen toimiessaan sekä yksityisesti että työelämässä tullakseen näin arvostetuiksi. Narsistien tapa reagoida puutteellisuuden ja riittämättömyyden tunteisiin on manipuloida ja hallita muita.
Molemmat toivovat tulla nähdyiksi tavallaan. Empaatti tai narsisti eivät kumpikaan kykene olemaan yhteydessä aitoon itseensä edes persoonana. Kumpainenkaan ei kouluttamattomana ehdoitta hyväksy tai rakasta itseään. Oppimattomana erityisherkkä ja empaatti saati sitten narsisti ei ole tietoisesti tai ainakaan jatkuvasti Korkeamman Olemuksensa yhteydessä. Esimerkiksi Korkeampi Minä, Buddha, Jumalatar tai muu voi olla yksilön käsittämä Korkeampi Tietoisuus.
Molemmilla on lopulta opittavana yhteyden löytäminen todelliseen Ikuiseen Itseen. Erityisherkälle ja empaatille, jotka ovat sitoutuneet henkiseen polkuunsa, on yhteyden löytyminen runsainmitoin lähempänä. Erityisherkkä ja empaatti ovat voineet kehittää edellisissä elämissään autenttista ja kaunista persoonaa missä ykseyden oppeja on sisäistetty jo enempi tai vähempi. Osa sieluista ovat kehittäneen kauniita persoonia elämissään niin, että nykyisen persoonan värähtelyt yltävät Korkeampaan Minään lapsuudesta alkaen.
Narsistilta ei voi tässä elämässä odottaa ihmeitä. Narsistin tulee ensin käydä pitkä tie saadakseen persoonallisuushäiriönsä käsiteltyä. Ehkä se on tämän elämänkin tavoite. Heidän tulee jatkossa oppia empatiaa ja sitten myötätuntoa. Monia elämiä kestävän ensin tasapainoisen ja aidon ja sitten kauniin persoonan luominen on narsistin seuraavina etappeina.
Oppiläksyn ilmeneminen ja vaikutus
Evoluution eri vaiheissa samaa oppiläksyä tahkotessamme ilmennämme sen vaikutuksia eri tavoin. Erityisherkän, empaattisen ihmisen ja empaatin vaikutus on yleensä rakentava toisia kohtaan. Tosin liialla kiltteydellä voimme edesauttaa itsekkyyttä muissa. Oppimattoman empaatin vaikutus kohdistuu ennemminkin tuhoavasti itseensä. Arvostamme muita yli itsemme. Käytämme toisiin liikaa energiaa ja uuvumme ja tuhoamme siten mahdollisuuden omaan aitoon elämäämme.
Silloin kun empaatti uupuu totaalisesti, on täysin tyhjä, hänellä ei ole mitään antaa enää itsestään. Tällaisella hetkellä voimme tiedostaa mitä on narsistin välinpitämättömyys ja haluttomuus auttaa muita. Se on vierasta ja kauhistuttavaa tai shokeraavaa, kuin kauhun kaikuja jostain kaukaa menneestä. Se on havahduttava ja pelästyttävä kokemus, mitä emme tahtoisi enää toiste tuntea itsessämme.
Narsisti voi kokea itsessään tämänkaltaista kauhistuttavaa tyhjyyttä alitajuisesti säännöllisesti, hänellä ei ole sisäisyydessään, Korkeammassa Minässä, mistä ammentaa juuri muuta. Meillä erityisherkillä ja empaateilla on, kun taas saamme voimamme ja energiamme takaisin ja löydämme sisältämme tutun myötätunnon voiman.
Narsistin vaikutus on toisia tuhoava ja narsistia itseään syövä. Narsisti voi vihata maailmaa, joka ei täytä hänen halujaan. Syvällä alitajunnassaan on hänellä myös itseinho tai itseviha kyvyttömyydestään.
Voimme olla myötätuntoisia narsistin pelkäämästä tyhjyydestä ehkäpä “antimyötätunnon” aukosta heissä itsessään. Kuitenkaan meidän ei tarvitse uhrata itseämme tai pelastaa ketään itseltään. Voimme niin valitessamme auttaa heitä, jos jotenkin pystymme, kuitenkin pitäen terveet rajat siinä. Voi olla kuitenkin parasta lopettaa kaikki kommunikointi narsistin kanssa. Meillä on vapaus, lupa ja aivan velvollisuus huolehtia itsestämme, omasta fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnistamme ja elämästämme.
Narsistin piirteitä
Myötätunto loistaa poissaoloaan narsistin sielussa. Oman hyödyn tavoittelu on kaikista suurinta aina. Narsisti pettyy, kun kaikki ei mene hänen mukaansa. Hän kokee avuttomuutta. Illuusiolla luotu tekovoima ja itsetunto ei tuo hänelle haluamaansa tulosta. Narsisti voi kokea tyhjän tilan tai puutteellisuuden pelkoa, lannistuneisuutta ja masennusta.
Hän voi haluta rangaista ja kontrolloida muita kun hänellä on huono olla. Kärsimättömyyttä voi ilmetä. Häpeän tunteminen ja huono itsetunto ovat tavallista narsistin tunneskaalassa. Suuruus kuvitelmat, neron ja sankarin roolin ottamista itselleen voi esiintyä paikatakseen puutteellisuuden tunteitaan. Toisten saavutuksista narsisti voi ottaa kunnian muitta mutkitta.
Narsisti voi lupaillla taivaita manipuloidessaan. Aikomuksenaan hänellä ei ole kuitenkaan toteuttaa mitään. Ehkä hän saattaa tehdä jonkin vähäisen eleen saadakseen toisen pidettyä toivekkaana ja uskossa paremmasta tulevassa. Narsistilla ei ole juurikaan katumusta, paitsi ehkä itseensä liittyen. Hänellä on mielestään oikeus sanoa suoraan mitenkään filtteröimättä ja miettimättä mikä vaikutus hänen sanomisilla muihin on. Muilla ei ole tätä samaa oikeutta kuitenkaan.
Narsisti ei tunne syyllisyyttä, koska hänen Korkeamman Minän opeista ei löydy vielä juuri mitään ykseyden oppia. Korkeampi Minä on “omatuntomme ääni”. Omantunnon äänen toisinaan ilmenevää kuiskintaa taustalla ei narsisti halua noteerata. Emme voi olla silloin vilpittömästi pahoillamme, kun emme tiedosta tekevämme väärin.
Ylpeydessään narsisti ei useinkaan pysty ottamaan apua vastaan, koska se on heikkouden ja huonommuuden merkki mitä hän ei voi julkisesti myöntää. Narsisti joutuu helposti konflikteihin, koska hän ei omaa todellista empatiaa ymmärtääkseen muita. Hän voi ymmärtää paljon asioita väärin ja pitää tulkintojaan absoluuttisina totuuksina, koska hänellä on suuri tarve olla aina oikeassa.
Empaatin piirteitä
Empaatin ja erityisherkän ansana voi olla “pelastajasyndrooma”. Voimme auttaa muita unohtaen itsemme. Yhtäaikaisesti meillä on aito halu palvella toisia ja salainen alitajuinen toive tulla itse tuetuiksi ja hyväksytyiksi. Oppimattomina haemme ulkopuoleltamme hyväksyntää ennemmin kuin sisältämme.
Auttamisesta saatu mielihyvä voi johtaa meitä harhaan, jos seuraamme sitä hanakasti. Haluamme olla hyödyllisiä, merkityksellisiä ja tärkeitä hyvää tekemällä. Kuuluaksemme yhteisöön ja johonkin ryhmään voimme osallistua tehtäviin saadaksemme joukon hyväksynnästä voimaa.
Voimme myös kokea toisen negatiiviset tunteet ja onnistuen myötävaikuttamalla toisten tunteisiin ei meidänkään tarvitse niitä kokea sitten enää. Kouluttamaton empaatti voi kokea toisia itsessään ja hukata itsensä kokonaan. Kuitenkin se että tunnistaa itsessään muita “minuja” on osa empaatin matkaamme siihen yhteyteen ja ykseyteen, jota olemme hakeneet aina, kenties nuoren sielun eläimellisyyden ja narsistisen käytöksemme alkuajoista lähtien.
Kundaliini juurichakrassamme tai muualla ylempänä ollessaan tuntee vetoa lähteeseensä, samoin mekin sen vaikutuksesta koemme kaipausta johonkin. Tämä voi näyttäytyä monin eri tavoin. Etsimme yhteyttä ja ehdotonta rakkautta ensin meidän ulkopuolisista asioista ja sitten käännymme sisäisyyteemme löytääksemme sen.
Kun Kundaliini on juurichakrassa se on erillinen, eristetty maailmastaan, jolloin se kaipaa sisällämme salaa paluutaan kotiin. Kun Kundaliini vapautuu alkaa matkamme alkuperämme lähteille. Ammottava ja vuosikausia kestänyt yksinäisyytemme vain katoaa kokonaan, kun Kundaliini on pysyvänä sydämen tasolla. Voit lukea mm. Kundaliini nousuista artikkelissa KUNDALIINI POLULLA 2: ERITYISHERKÄN EMPAATIN KOKEMUKSIA KUNDALIINI PROSESSISTA
Itsemyötätuntoa ja rajoja
Meidän erityisherkkien ja empaattien ei ole tervettä antaa nuutumiseen asti tai ollenkaan aikaamme ja voimavarojamme aikuiselle ihmiselle, joka ei omatahtoisesti yritä muuttua. Empaattisten ihmisten on oleellista oppia itsemyötätuntoa.
Jos meidän on tilanteellisten olosuhteiden takia pakko kommunikoida narsistin tai muun itsekkään yksilön kanssa, niin voimme opetella olla ottamatta heidän asioista vastuuta, jos vaikka sitä työnnettäisiin väkisin meille. Selvien rajojen asettaminen kanssakäymiselle tai tyystin sen lopettaminen on jalo taito etenkin erityisherkälle ja empaatille. Meidän on hyvä oppia tunnistamaan heti kättelyssä sellaiset ihmiset ketkä haluavat hyötyä toisista eivätkä tahdo itse oppia, kuten me haluamme kehittyä ja kasvaa henkisesti.
Empaatin ohjenuora
En voinut ymmärtää tätä pitkiin aikoihin, koska erityisherkän empaatin mielenmaisemani ja näkökulmani oli tyystin erilainen mitä hyvin itsekkään ihmisen saati narsistin. Narsistinen ihminen yleensä vastustaa henkistä oppimista. Hän ei tule todennäköisesti koskaan eli tässä elämässään muuttumaan syvällisesti.
Muutos ei ole pysyvää, jos se ei ole ihmisestä oma lähtöistä. Ulkopuolelta olosuhteiden pakotettuna voi narsistikin muuttaa käytöstään hetkellisesti tai pinnallisesti, mutta hän palaa helposti tyytyväisenä takaisin vanhoihin tapoihinsa, jos häneltä ei löydy motivaatiota itsekasvatukseen. Emme voi pelastaa ketään itseltään, se on jokaisen itse tehtävä.
Tehtävämme on pelastaa itsemme. Kokemukseni mukaan Itsemyötätunto! Vastavuoroisuus! Rajat! ovat meille tärkeitä sanoja muistaa joka hetkisesti elämässämme. Meidän on käännettävä suuri osa myötätuntoamme itseemme. Meillä on varaa tähän, koska olemme aivan liikaa kohdistaneet energiaamme toisiin. Kaikkialla henkisyydessä toitotetaan sitä miten tulee opetella myötätuntoa ja ajatella muita. Aivan toinen on ohjeistus vielä kouluttamattomille empaattisille erityisherkille ja empaateille.
Empatiasta myötätuntoon ja itsemyötätuntoon
Jos sielun tehtävämme on edistää ihmiskunnan henkistä evoluutiota, on tuloksellisempaa käyttää aikamme ja energiamme sellaisten kanssa, jotka tekevät kehittymisensä eteen töitä. Näin voimme oppia ja kasvaa yhdessä. Emme uupua taakkojen ja vastuiden alla, jotka eivät ole tarkoitettu meille kannettavaksi toisten puolesta tai heidän kanssaan.
Empatian tunteminen on hyvin tärkeä etappi henkisessä kasvussamme. Empatia eli samaistuminen toisten tunteisiin ja ajatuksiin ja kokemuksellisuuteen on oleellista ihmisyydessä ja myötätunnon kehittymisessä. Kun olemme oppineet tämän tulee meidän siirtyä eteenpäin myötätuntoon ja itsemyötätuntoon.
Meidän ei tarvitse enää kokea itsessämme toisten emootioita, tai muita kehomielen tuotoksia kärsien niistä toisten kanssa. Myötätunnossa ja varsinkaan itsemyötätunnossa meihin ei enää vaikuta toisten kehomielen tuotokset samoin. Voit lukea esimerkiksi kanssa kärsimisen tarpeettomuudesta artikkelissa EHDOTON RAKKAUS, MYÖTÄTUNTO, ONNELLISUUS, SYDÄMEN YKSEYS. YMMÄRRYS HENKISEN HYVINVOINNIN PERUSTANA
Universumin kovaa rakkautta
Erityisherkkä empaatti joutuu usein narsistien ja itsekkäiden ihmisten kanssa tekemisiin. Tarkoituksemme maailmassa ei ole pelastaa tai korjata heitä. Karma vie meidät olosuhteisiin missä voimme oppia tehokkaimmin. Meidän on herättävä, kun joudumme sellaiseen paineeseen ja puristukseen mihin erityisherkkä ja empaatti joutuu narsismin edessä.
Meidän on katsottava sisäämme, silloin kun emme ulkopuolelta saa muuta kuin kärsimystä ja tietämättömyyttä. On opittava erottamaan totuus illuusiosta. Meidän on lopulta ymmärrettävä arvomme ja luotettava itseemme ja Sisäiseen Opetukseemme. Löydettävä ehdoton hyväksyntä ja rakkaus sisältämme.
Lopulta meidän on luovuttava kaikesta, lopettaa riippuvuus ja samaistumiset luonnon automaation alaisuudesta, persoonastamme, kehostamme ja kanssa ihmisistä kuten materiastakin. Oppitiemme on rankka ja joillakin monilla tavoin yksinäinen. Itsenäistymiseen, Korkeamman Minän yksilöitymiseen ja sen sulautumiseen lopulta Lähteeseen vaaditaan itsellisyyttä.
Maailmasta ei myöskään vielä löydy kaikille meille elämäämme tarpeeksi tietoisia ihmisiä, jotta voisimme oppia toisella tavalla kuin vain lähinnä kärsimyksen kautta. Sellaisia ihmisiä, jotka auttaisivat ja osaisivat ottaa itsensä pois tieltä, jotta voisimme olla omassa voimassa ja lopulta yhtä Ikuisen Itsen kanssa on hyvin harvassa.
Tai ehkä emme olisi karmallisesti olleet valmiita päästämään irti, jos saisimme elämäämme meitä ehdottomasti tai ainakin tervehenkisesti rakastavia ihmisiä joihin kiintyisimme ja takertuisimme liiaksi? Kundaliini polulla luovumme ja irtaannumme kaikesta kiintymyksestä. Rakkaista ihmisistä, jotka olisivat kohdelleet meitä kauniilla tavalla, luopuminen olisi lienee paljon vaativampaa.
Riippuvuus ja takertuminen
Erityisherkän ja empaatin isona oppiläksynä voi olla läheisriippuvuus ja takertumisen ja samaistumisen teema vähemmän tai enemmän tai vielä enemmän voimalla yksilöstä riippuen. Jokaisen on kuljettava yksin sisäisyyden polkunsa joka tapauksessa oli apua ulkopuolelta saatavilla tai ei.
Tässä elämässä olen ollut täysin eristetyllä polulla ja yksin, jätettynä vain sisäisyyteni varaan. Meillä on kuitenkin se ihmisyyden puoli johon edes voisimme saada apua, mutta en minä siihenkään juurikaan saanut. En täysin ymmärrä miksi sielussani on ollut niin selkeä ja ehdoton ohje itsekseen kulkemisesta. Ehkäpä ihan vain varmuuden varmistamiseksi kiintymättömyyteen.
Mielestäni minulla ei ole ollut läheisriippuvuutta niinkään, vain sitä tavallista samaistumista mitä persoonassa on. Olihan Korkeampi Minä jo läsnä lapsuudessa takertumattomine todistajan tietoisuuksineen kuten Kundaliini polulla 3 artikkelissa kerroin.
Totaalisesti yksin
Minulle ei tuottanut vaikeuksia olla tarrautumatta esoteerisiin ilmiöihin tietoisuudessa tai johonkin ominaisuuteen kuten rakkauteen, autuuteen tai muihin ihmeellisiin kokemuksiin. Mielen ja sydämen prosessien alkaessa sanottiin miten tulee antaa tulla ja mennä kaiken ilmenevän. Noudatin helposti tuota ohjetta, mikä tarkoittaa sen olleen jo opittua edellisissä elämissäni.
Korkeamman Minän tietoisuudessa näytettiin tietty hienoinen väreily. Se oli muutamien pykälien ympärillä mitä minun tuli oppia ja olenkin oppinut elämässäni. Oppikohtien sisältöä yksityiskohtaisesti tarkalleen ei niinkään näytetty. Se mitä oli pykälien ympärillä vei kaiken huomioni. Se oli hienovireistä vaan todellakin hyvin selkeää, voimakasta ja eristävää ja se huusi “totaalisesti yksin”.
Tämä “totaalisesti yksin” ympäröikin aivan jokaisen elämäni aspektin. Turha on siinä pyristellä persoonassaan ja elämässään muutoin tekemään, kun värähtelyt ovat mitä ovat Korkeammalla Minällä.
Korkeampi Minä pääasiallisesti määrittää kuitenkin sellaisen persoonan elämänkulkua, kuka on vapaaehtoisesti valinnut henkisen tien itselleen tässäkin elämässä. Ei ihme etten mistään lapsuus, nuoruus ja varhaisen aikuisuuden aikaisista yrityksistäni huolimatta ole voinut kuin olla universumin lapsi yksin maailmalla. RUNOSANOJA HENKISYYDESTÄ: UNIVERSUMIN LAPSI, VALMISTUJAISET
TARVITTAVIA SANOJA SINULLE!
Hengitä muutama kerta syvään, keskitä huomio sydämeen. Silmäile sanoja täynnä olevaa kuvaa varsinaisesti niitä lukematta kunnes katse kiinnittyy sanaan. Tai valitse silmät kiinni sormella tai tietokoneen kynällä osoittaen jotain kohtaa. Mihin sanaan tai useampaan sanaan etsiytyy ja jää huomiosi? Mitkä sanat ja niiden aiheet ovat sinulle sisäisyytesi ohjaamana juuri nyt tärkeää huomata, pohtia tai toteuttaa elämässäsi mihin liittyen ja miksi?
TÄSTÄ LINKISTÄ LÖYTYY KAIKKI LOHIKÄÄRMEEN OPISSA ARTIKKELIT
AIHEESTA LISÄÄ
-Annikki Arponen: Henkiselle muuttumiselle omistautuminen www.youtube.com
-Narsismin eri kasvot: Neljä narsismin tyyppiä: www.heltti.fi
-Maetreyii Ma Nolan, Matka Äärettömän sydämeen, Kertomus henkisestä transformaatiosta. Kirja kertoo länsimaisen naisen henkisestä heräämisestä ja siitä miten haastavaa on kiintymys joka kohdistuu hänen rakastamaansa eläneeseen Guruun.
Lähteet
-Enlightenment Through the Path of Kundalini, A Guide to a Positive Spiritual Awakening and Overcoming Kundalini Syndrome, Tara Springett 2014.