Kerron millaista erityisherkkänä ja empaattina on ollut kerrata Kundaliini prosessissa aiemmissa elämissä opittua. Kirjoitan eläimellisten piirteidemme vaikutuksista, kokemuksista ja niiden ilmenemisestä henkisessä evoluutiossa nuorena ja vanhana sieluna. Kuvailen useina elämäntilanteiden kertomuksina ja initiaatio tapahtumina miten Korkeampi Minä, Sisäinen Opetus tai Kundaliini ja sen opit ovat olleet läsnä ja ohjaamassa lapsuudessani.

Pohdin miten lemmikit kokevat mielenmaisemaansa verraten ihmisiin. Selvitän mitä yhteisiä chakroja on ihmisillä ja eläimillä ja miten Kundaliini ja egollisuus ovat vaikuttaneet henkiseen evoluutioomme. Kirjoitan vaistonvaraisesta reaktiivisuudestamme. Kommunikoinnissa aistit, eleet, ilmeet ja kehon asennot ovat olennainen väylä sekä meille että eläimille vastaanottaa informaatioita ja toimia sen mukaisesti luonnon automaatiolla.

ELÄIMELLISIÄ PIIRTEITÄ JA IHMISYYTTÄ

Eläimillä voi olla erikoistuneita aisteja joiden kautta ne kokevat elämää. Ihmisen fyysiset aistit eivät yllä joidenkin eläimien aistien hienoisiin herkkyyksiin. Koiran hajuaisti on ylivoimainen. Koiria voidaan kouluttaa tunnistamaan paljon pienempiä hajupitoisuuksia kuin analyysilaitteilla. Joitain koiria on tunnetusti voitu opettaa tunnistamaan ja ilmaisemaan ihmiselle pian tulevasta sairaskohtauksesta.

Kuuloaistikin on koiralla jopa neljä kertaa parempi kuin ihmisellä. Koirat kuulevat ultraääniä, joita me emme fyysisin korvin pysty kuulemaan. Tuntoaisti, energioiden aistiminen ja kehollisuus mikä ilmenee eleissä on hajuaistin rinnalla paljolti vaikuttava väylä mitä kautta koira kokee maailmaa ja kommunikoi siinä.

Eläinten inhimillistäminen

Usein inhimillistämme eläimen. Etenkin teemme näin lemmikillemme. Vaadimme sen sopeutuvan näkemykseemme ja kokemukseen maailmastamme. Pikkumielissämme oletamme usein lemmikin kokevan ja tuntevan niin kuin mekin. Eläin ei kuitenkaan ole tietoinen itsestään kuten ihminen on. Lemmikin energiakentässä voi olla omistajan energisiä jälkiä, joilla on enemmän tai vähemmän vaikutusta siihen.

Lemmikit elävät tajunnassa missä niiden eläimelliset tunteet ovat ennemmin fyysisessä kehossa ja energiakentässä aistittavaa ajatuksetonta värähtelevää aisti-tunto liikehdintää. Meille ihmisille on aisti-tunto liikehdintään aikojen saatossa yhdistynyt psyykkinen elementti. Ajatus ja älyllinen analysointi on määrittänyt erilaatuista aisti-tunto liikehdintää vuorovaikutuksellisen kokemusten avulla meidän nykyisin kokemiksi ja erilailla nimetyiksi ihmistunteiksi.

Artikkelissa LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 5: MATKA IHMISYYTEEN SYDÄMEN VIISAUDEN KAUTTA kirjoitin mm. aisti-tunto värähtelyistä ja tunteiden muodostumisesta sekä puhekielen kehittymisestä ihmisyyden evoluutiossa. Foneettisen kielen kehittymisen jälkeen tunne ja ajatus nivoutuivat yhteen. Yhtä energiakenttään ilmaantunutta tuntemusta tai tunnetta voi seurata rypäs samantapaisen energialatauksen sisältäviä ajatuksia. Tai ajatuksen mukana emootioita ja tuntemuksia. Tosin tietoisuuden harjoittamisen myötä tunne ja ajatus erkanevat toisistaan ja tietoinen mieli hiljenee.

Eläimellistä läsnäoloa ilman ajantajua

Miten koiran hajuaisti vaikuttaa sen kokemus maailmaan on meille täysin käsittämätöntä. Eläin on paremmin läsnä tässä hetkessä eläimellisellä tavallaan aistiensa varassa. Ihminen taas voi olla jatkuvasti hälisevän mielen ajatuksineen ja tunteineen menneessä tai tulevassa. Koira ei voi ymmärtää edes pienessä määrin ajan kulkua. Esimerkiksi, jos omistajan haju heikkenee tämän ollessa poissa viikkoja. Koira ei voi ymmärtää tätä kautta koiramaisestikaan ajan kulkua, koska se ei pysty älylliseen analysointiin.

Ehkä kosketuksen kautta koiraan tulleen omistajan tuoksun hälventyessä siitä ja ympäristöstä liikaa, alkaa koiralle tulla energisesti levottomuus ja sitä myöten kaipaus tutun hajun ja olemuksen, laumansa jäsenen luo. Koira kun ei tajua käsitteellisesti aikaa, se kokee sen kehossaan yksilöllisellä tavallaan tuntemus värähtelyinä eli koiran tunteina.

Koira on läsnä tässä hetkessä luonnon automaatiolla. Ihmisen taas tarvitsee todella harjoittaa tietoista läsnäoloa pystyäkseen samaan ihmislajimme korkeamman tietoisuuden mukaisesti. Kehittyneemmät ja monitasoisemmat olennot joutuvat ottamaan aina enemmän vastuuta itsestään ja tietoisuudestaan. Artikkelista UNOHTUUKO ARJESSA LÄSNÄOLO? KOKEILE GARUDAN OPPIEN PIKKUJUTTUJA! voit löytää vinkkiä arkimeditaation harjoittamiseen.

Älyllisestä käsittely kyvystä apua ymmärrykseen

Ihmiset joilla on poikkeuksellinen super-hajuaisti voivat ehkäpä saada tavallisen nenän omaavia paremman käsityksen koirien maailmasta. Tosin ajattelukyky lisää automaattisesti siihen ylimääräisiä piirteitä. Empaatit ja selvätuntoiset ihmiset, jotka voivat erityisesti kokea tarkasti eläinten energioita värähtelyinä voivat saada jotain näkemystä eläimen elämys maailmasta. Erilaiset psyykkiset kykymme voivat valottaa meille kokemuksellisesti jonkin asteisesti koirien kokemusmaailmaa.

LOHIKÄÄRMEEN OPISSA 3: MITÄ TELEPATIA ON? MIELESTÄ MIELEEN, SIELUSTA SIELUUN JA ELÄIN TELEPATIAA artikkelin sivun 2 lopusta voit lukea jotain myös eläin telepatiasta.

Villein mielikuvituksemmekaan ei yllä ymmärtämään koiran hajuaistia. Millainen mielenmaisema avautuu sen kautta kokea elämää? Emme voi täysin käsittää ja ymmärtää sitä mitä emme kehomieliemme kautta suoraan koe. Kuitenkin evoluutiossa kehittynyt ihmisten ajattelukyky voi olla meidän super voimamme. Tietoinen ja itsenäinen ajattelu on henkisessä kasvussa välttämätöntä laajentamaan meidän mielenmaisemaa ja ymmärrystä.

Ihmisten ja eläinten kanssa vuorovaikutuksessa koettujen tunteiden ja tiedon älyllinen analysointi luo mahdollisuuden empatian, suvaitsevuuden kuten ehdottoman hyväksynnän ja myötätunnon sekä itsemyötätunnon jalostamiseen itsessään. Intuitiivisen tiedon voimme tiedostaa vain ilman analysointia. Kuitenkin meidän tarvitsee myös sanoittaa kokemuksellista intuitiivista tietoa ja käsittää sitä älyllisesti niin pitkälle kuin se on pikkumielellä mahdollista. Kirjoitin artikkelissa TANTRA 2: JOOGAFILOSOFIA, KUNDALIINI JA HRIDAYA SYDÄN tiedon joogasta.

Miten eläimelliset piirteet näyttäytyvät?

Henkisen evoluution vaiheessa, jossa meillä on vielä eläimelliset vaistot ja reagointitavat erittäin vahvasti läsnä, ollaan hyvin reviiritietoisia ja kilpailuhenkisiä. Koetaan tarvetta taisteluun kuten juonitteluun ja manipulointiin, jotta saisimme tarpeemme täytettyä. Vaistonvaraisesti reaktiivisina olemme hyvin materialistisia ja meissä voi myös esiintyä ahneutta. Empatian kyky ei ole vielä kehittynyt meissä kovin merkittävästi tai juuri ollenkaan, joten arvomaailmassa on tuolloin suuria puutteita.

Emme kykene, emmekä erityisemmin halua oppia, ottamaan toisia huomioon. Toisten mielenkiinnon kohteet eivät kiinnosta meitä. Elämä pyörii oman navan ympärillä. Saatamme olla laiskoja ja vaatia itselle etuoikeutetusti palvelua muilta. Meissä ilmenee rutkasti itsekkyyttä ja mahdollisesti julmuuttakin, jos asiat eivät mene mielemme mukaan. Toimimme miltei aina pelko pohjaisesti, vihan tai omien halujen kautta.

Nuoret sielut ja eläimelliset piirteet

Vahvasti eläimellisessä vaiheessa sielumme on hyvin nuori ja oppimaton. Miltei kuin meille ei olisikaan muodostunut vielä ylempää sielua eli Korkeampaa Minää. Meiltä puuttuu monien elämäkertojen kokemukset ja opit, mitkä löytyvät vanhemmilta sieluilta. Nuorina sieluina samaistumme ennemmin massaan ja kuljemme siinä mukana kuin muodostaisimme yksilöllisiä näkemyksiä. Nuorinakin sielumme ovat osa Jumalattarellista, mutta meidän on mahdoton sitä itse tiedostaa puhumattakaan sen valaistuneiden piirteiden ilmentämisestä.

Meillä on yksi yhteinen chakra eläinten kanssa. Meidän ensimmäinen chakra, eli juurichakra, on eläinten evoluutiossa korkein tietoisuus mihin ne voivat yltää. Kun eläin saavuttaa juurichakran ajatellaan joissain filosofioissa sen syntyvän seuraavaksi ihmisenä. Hyvin nuorina sielumme toimivat alempien chakrojen kautta, jotka toimivat ennemminkin elämän ylläpidollisessa ja varjelemisen eli hyvin perustavan laatuisessa moodissa.

Henkinen evoluutio on kuin Kundaliinin matka chakrojen läpi

Juurichakra on nykyihmisen ensimmäinen keskus. Se on korkein chakra eläimillä. Juurichakran alapuolella meilläkin on muita eläinkunnan kehityksestä muistuttavia ainoastaan aisti tietoisuuteen liittyviä chakroja. Kun tietoisuutemme ammoisina aikoina kehittyi näiden chakrojen kautta, ilmensimme pelkästään aisti tietoisuuden kautta itseämme. Meillä ei ollut yksilöllistä tietoisuutta. Meillä ei ollut egoa. Egollisuus alkaa juurichakrasta. Egollisuus on tärkeä etappi ihmisyyden kehityksessämme siis.

Eläimellisistä chakroista Jumalattarelliseen

Juurichakrasta alemmat keskukset eivät enää toimi meissä. Eläimen kehossa alemmat chakrat ja energiakanavat eli nadit sijaitsevat jaloissa. Ihmisillä nadit yhtyvät otsachakrassa eli kolmannessa silmässä. Eläimillä nadien yhtymäkohta on puolestaan juurichakrassa. Alemmat chakrat on nimetty joogafilosofiassa; Atala, Vitala, Sutala, Talatala, Rasatala, Mahatala ja alin on Patala. Eläimen alimman Patalachakran ulottuvuus edustaa täydellistä pimeyttä. Luonto on toimeetonta ja aine on täysin uinuvaa ja staattista. Kruunuchakran yläpuolella on muitakin chakroja. Kruunuchakramme on ihmisen evoluution korkein. Se on portti korkeampaan Jumalattarelliseen evoluutioomme. Oppiessamme enemmän chakroista käsitämme miten Kundaliini hallitsee kaikkea elämässämme.

Ihmisen evoluutio vaatii henkisiä ponnisteluja

Kundaliini Shakti kulki evoluution elämänvaiheiden läpi vaikuttaen osaltaan ihmisiin ja eläimiin. Eläinkunta joutuu seuraamaan syömisen, nukkumisen, vaaran, hengissä selviytymisen ja parittelun polkua. Spontaani evoluutio juurichakraan asti tapahtuu luonnonlakien täydessä hallinnassa. Eläimillä kun ei ole ajatustoimintaa, on luonto vastuussa niiden kehityksen kulusta.

Ihminen ei ole täysin luonnonlakien alainen. Meillä on tietoisuus ajasta ja paikasta. Meillä on ego jonka evoluutio on mahdollistanut sen, että voimme ajatella tiedostaen tekevämme niin. Kun Kundaliini saavuttaa juurichakran, evoluutio ei ole enää automaatiolla itseohjautuvaa. Kundaliinin sanotaan olevan lepotilassa juurichakrassa. Se kun ei voi jatkaa kulkuaan tätä etappia pidemmälle ilman meidän henkisiä ponnisteluja.

KUIN ERI UNIVERSUMISTA SYNTYNYT

Olemme yksilöinä eri vaiheissa henkisessä evoluutiossamme. Tällöin meidän voi olla haastava tai mahdotonta ymmärtää toistemme aatemaailmaa. Elämme samassa maailmassa, jossa on ainakin teoriassa sama totuus fyysisyydessä läsnä. Näemme periaattessa fyysisen todellisuutemme samoin kuin toisetkin. Olemme ihmisen kehoissamme yli 90 prosenttisesti geeneiltämme samanlaisia. Silti suhteellinen totuutemmekin vaihtelee, kun samasta tilanteesta kerromme erilaisia näkemyksiä.

Erityisherkän ja empaatin tie antaa aivan omanlaisen näkökulmansa henkiselle matkalle. Tietoisuudessa voimme olla aivan eri sielun maisemista kokemassa elämää. Näkymättömät valokehomme voivat olla toisistaan paljonkin poikkeavissa evolutionaarisen kehityksen vaiheissa. Jos olemme henkisessä evoluutiossa selkeästi eri kohdilla kuin koko muu perheemme, on elämämme todennäköisesti hyvin haastavaa lapsesta alkaen.

“Koska hänellä on paha olla”- veruke

Minulta meni hyvin pitkään ymmärtää miksi elämäni on ollut aina vähintäänkin haastavaa. Kontrasti oman mielenmaisemani ja muiden välillä oli jo lapsena suuri. Olin tämän tästä hämmentynyt ihmisten käytöksestä ja heidän motiiveista. Vuosikausia aiemmassa henkisen kasvun vaiheessa, ennen kuin ymmärsin henkistä evoluutiota, mietin miksi vanhempi sisarus oli ilkeä ja pahantahtoinen jatkuvasti. Selittelin jo lapsena itselleni; koska hänellä on huono ja epävarma olo. Se olikin totta, tiedostinhan empaattina hänen tunteensa.

Miksi minä en yrittänyt tuhota häntä? Oli minullakin turvaton olo lapsena. Miksen kaikin tavoin kuin vain olisin keksinyt yrittänyt talloa häntä maanrakoon, kuten hän teki minulle kymmenen vuoden ajan päivittäin? Neuvo Korkeammalta Minältä oli lapsuudessa “mennä puolitiehen vastaan”. Ja aina yritinkin sitä. Epäonnistuin joka kohtaamisessa kymmenen vuoden ajan. Tahdoin niin kovin ison sisaruksen ystäväkseni, mutta hän vain tahtoi nähdä minut vihollisenaan.

Sisäinen Opetus leikkikentällä

Minulla oli Sisäinen Opetus läsnä jo lapsena. En ymmärtänyt sitä tai tiennyt sen olevan jotain mitä muilla, kuten nuoremmilla sieluilla, ei välttämättä ole saatavilla. Noin kymmenvuotiaana mieleeni tuli kokeilla kiusaamista. Halusin ymmärtää miksi sisarus naljaili. Ihmisinä meille tyypilliseen tapaan myös matkin käytöstä mitä todistin ja koin jatkuvasti. Olin tuolloin kärsinyt sisarukseni silmätikkuna jo vuoden päivät säännöllisesti. Olin alkanut voimaan henkisesti pahoin ja kärsimään myös fyysisin oirein.

Sainkin leikkikentällä olleen itseäni nuoremman tytön itkemään. Tytön selvästi vanhempi isosisko tuli paikalle lohduttamaan ja kannustamaan tätä takaisin omaan voimaansa, jolloin päätin livetä paikalta. Kuitenkin matkan päästä vielä leikkikentällä ollessani koin yläpuolelta tulevan ja kehoni ympäröivän magneettisen voiman. Tämä “taivaallinen valokeila” jähmetti minut täysin paikoilleni seisomaan hiekalla.

Kielikuvallisuutta leikkikentällä

Katseeni suunnattiin itkevään tyttöön. Isosisko keskittyi rakastavasti kyynelehtivään tyttöön. Havainto painui minuun syvästi. Vanhempi sisarukseni tai kukaan ihminen, ei lohduttanut tai huolehtinut minusta koskaan kuten tuo sisko. Minulla taas oli vahva taipumus hoivata muita jo pienenä lapsena ja sitä odotettiin minulta. Seisoessani paikallani neutraalissa energiassa minulta kysyttiin ääneti “Saitko jotain itsellesi kiusaamisesta?” Katsoin sisarusparia ja vastasin ääneti “En”. Hiljaisuudessa kysyttiin “Kannattaako tällaista tehdä?” Nämä olivat retorisia kysymyksiä tietenkin.

Pysäyttävä neutraali magneettinen energia ympäriltäni hälveni. Kävellessäni kotia kohti päätin tietoisesti ajatuksissani, etten koskaan tahallani kiusaa ja satuta ketään, en edes pahantekijääni. Kerrasta laitettiin minussa poikki tietämättömän käytösmallin matkiminen. Tapauksen jälkeen en ole tahallani satuttanut ketään. Yritin välttää myös vahingossakaan muiden tunteiden loukkaamista. Sieluni oli jo oppinut tämän aiemmin, koska se meni kerrasta perille. Se vain kerrattiin minulle tässä elämässä. Kilttinä tyttönä kuuntelin ja toimin sisäisen ohjeen mukaisesti.

Alkukantaista mielihyvää

Nuorena aikuisena yritin ymmärtää ja miettiä miten selvitä trauman täytteisestä ja onnettomasta lapsuudesta masennuksen kourissa yksin. Käytöstä joka tuottaa mielihyvää jatketaan. Siitä on tässä oltava kysymys, ajattelin. Olin nähnyt ja tiedostanut miten jotkin reaktiiviset toiminnat tuottavat joissakin ihmisissä mielihyvää alkukantaisella tavalla. Se oli sellainen tietyllä tavalla väreilevä tunteenomainen energia mitä en osannut nimetä kuitenkaan.

Nyt asiaa tarkastellessa jälleen voin kuvailla väreilyn ilmentävän kiehtovuutta tai puoleensa vetoa, valtaa yli toisen, mielihyvää, oikean ja väärän ymmärtämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen kokemuksille. Vähän muttei kuitenkaan kuin kissa, joka leikkii hiirellä, ilman ruoan tarvetta, vain koska se kiehtoo sen vaistomaista lajikohtaista luonteenlaatua.

Ihmisillä alkukantaiseen mielihyvään voi liittyä helposti kateuden, takaisinmaksun, oikeutuksen tai vääristyneen oikeudenmukaisuuden tunteita. Ehkäpä kokemusta huonommuudesta ja omasta kykenemättömyydestä ja haluttomuudesta ja laiskuudesta muuttua. Halveksuntaa voi ilmetä toista kohtaan siitä, jos tämä pystyy olemaan ystävällinen ja hyvä ja itse ei kykene siihen. Jos joku haluaa käyttäytyä itsekkäästi kuten huvittaa ilman seurauksia ja katsoo sen ilman muuta oikeudekseen, niin toisen hyveellisyys voi ärsyttää valtavasti. Tällöin toista voidaan yrittää vetää alas omalle tasolle tai alentaa häntä muin tavoin.

Kissalla ei ole ajattelun kykyä, se on täysin vaistojensa varassa. Se ei voi käytökselleen mitään. Ihmisellä taasen on vapautta luonnon ohjauksesta. Ihmisellä on kyky ajatella ja ymmärtää moraalisia käsitteitä ja korjata käytöstään. Tosin toisenlaisen asenteellisuuden ja käytöksen itseopiskelu tai toisten tukemanakin sen muuttaminen voi olla todella vaikeaa hyvin nuorelle sielulle, jolla ei ole valmiina Korkeamman Minän tietoisuudessaan edellisissä elämissä opittuja oppeja kuten vanhemmilla sieluilla on.

Kosto ei ole suloista, eikä tarpeellista

Ehkä vaistomainen tunne ja toiminta on niin alitajuista, ettei aina sen kokija sitä edes tajua. Tai yksilö ei halua myöntää saavansa alkukantaista tyydytystä. “Kosto on suloista” sanonta on aiheuttanut hämmennystä aina. En ole ymmärtänyt sitä edes lapsena. Saatoin lapsena motata takaisin, jos joku uhkasi tai kävi käsiksi. Pieninä lapsina oltiin tukkanuottasilla. Poikalapset olivat usein väkivaltaisia. En koskaan tuntenut “siitäs sait” mielihyvää. Se oli vain rajojen asettamista, fyysisen itsensä puolustamista tarvittaessa.

En ole myöskään ollut kateellinen tai mustasukkainen ja käyttäytynyt näiden tunteiden vallassa. Nämä opit olin oppinut edellisissä elämissä. Korkeampi Minä opasti myöskin lähettämillään ajatuksiksi muodostuneina värähtelyillä olemaan juoruamatta ja kunniottamaan toisten yksityisyyttä pitämällä salaisuudet jo ala-asteella ollessani.

Tieto ja asema on valtaa, mutta miten sitä käytetään?

Sisarukseni oli äärettömän mustasukkainen ja myöskin tarkkanäköinen ja kirjaviisas. Ihailin häntä, ehkäpä siksi ettei itselläni ollut niin sanottua “lukupäätä” kuten hänellä oli. Ihailu varmaankin tuli Saraswati Kundaliini nousustani. Saraswati on muun muassa oppimisen ja tiedon Jumalatar. Muistan ajatelleeni voivani hyvin jakaa vanhempani. En nähnyt syytä kyräilyyn. Sisaruksestani kaikki vanhempien huomio olisi pitänyt olla ainoastaan häneen, “kympin oppilaaseen”, kohdistunutta ylistystä. Tarkkanäköisyytensä hän käytti heikkouksieni havaitsemiseen ja siitä saadun tiedon nälvimiseeni ja nolaamiseeni.

Oppimaansa hän käytti myös, tehdäkseen minusta kaikin tavoin tyhmän ja turhan myös muiden silmissä. Jos hän ei sanallisesti suoraan voinut tarkoituksellisesti loukata minua julkisesti omakuvaansa tahraamatta, niin sitten minulle tarkoin kohdistettu piiloviesti tuli passiivis aggressiivisesti rivien välistä ja elein ja ilmein.

Minulle taas Sisäinen Opetus ehdotti ja opetti murrosiässä oppimista toisilta, jotka osaavat jotain paremmin mitä itse. Ja toisille opettamista siinä minkä itse osaan hyvin. Jos minulla oli vaikutusvaltaa ohjattiin sitä käyttämään toisten hyväksi, ei heitä vastaan, eikä “itsen ylentämiseksi”. Jouduin todistamaan jatkuvasti kasvuympäristössä myös vanhempien kautta tätä itsen kohottamista toisia rankasti arvostelemalla. Sairaalloinen ilmapiiri langetti tummat varjot energiakenttääni.

Hyvää tahtovien opetusten kostautuminen

Myöhemmin teini iässä sain Sisäisestä Opetuksesta mieleeni idean lopettaa puhuminen ja vain kävellä paikalta pois. Jätin sisarukseni itsekseen ajatuksineen aina kun tavallisesti ja sivistyneesti alkaneesta muka opettavaisesta keskustelusta tai muka aidosta mielipiteiden vaihdosta alkoi tulla hyökkäävää väittelyä hänen puoleltaan. Kanssakäymisen tarkoituksena ja motiivina hänelle oli aina ja poikkeuksetta minun panettelu ja hänen egonsa pönkittäminen. Parempi oli vain poistua hänen vaikutuspiiristä fyysisesti, heti kun tilanne oli sellainen.

En saanut välitettyä sisarukselleni mitään niistä totuudellisista ja rakentavammista ajatuksista mitä sain tuolloin Korkeammalta Minältä vielä tiedostamattani sitä. Myös on valitettavaa, että todennäköisesti sisarukseni oppi minulta sen miten hyödyntää empatiaa ja myötätuntoa. Hän oppi miten hyväksikäyttää myötätuntoa ulkokultaisesti älyllisesti ilman vilpitöntä kokemusta ja todellista ymmärrystä siitä mitä se on.

Tämä on väärin, vaikka muut mitä sanoisivat

Epäoikeudenmukaisuutta olen tuntenut jo pienenä lapsena. Olen vain tiennyt melko useinkin “tämä on väärin” ja tuntenut siitä sitten surua ja masennusta lapsella kun ei ollut juuri mitään vaikuttamisen mahdollisuutta. Olen tunnistanut myöhemmin tiedostaneeni valaistuneita arkkityyppisiä ominaisuuksia, jotka tulevat syvemmältä kuin tunteet. Se on ollut myötätunnosta nousevaa kiehuntaa, kun jotakuta kohdellaan väärin tai kun itseä kohdellaan huonosti. Se on lienee ollut buddhalainen Dakini tai Jumalatar Kali Troma Nagma, joka kiivaudellaan niin sanotusti “puolustaa” myötätunnossa.

Objektiivinen todistaja tietoisuus on minulla ollut myös läsnä jo lapsena Korkeammassa Minässä taustalla. Saatoin kokea neutraaleissa energioissa asiat kuten ne ovat tiedostamatta sen olleen mitään epätavallista. Saatoin tietää toisten tunteita ja ajatuksiakin ja myös omassa energiakentässä olevat samaistuneet tunteeni hetkellisesti samaistumatta niihin. Tässä kyse ei ole dissosiaatiosta, vaan tietoisuudesta, joka vain tietää ja peilaa arvostelematta ja preferoimatta. Se pysyy puhtaana. Kuten peili se vain heijastaa tapahtuvaa arvuuttamatta.

Ympärillä ja ulkopuolella sekä sisäisyydessä

Aiemmin nämä ominaisuudet olivat lähellä energiakentässäni sielun muistoissa, mutta ulkopuolellani. Toisinaan minulle näytettiin niiden kautta asioita muista ja itsestäni. Kuin olisin ottanut askeleen oikealle ulkopuolelleni tietoisuudessa todistamaan tilannetta. Näin myös toisten läpi intuitiivisesti tai tiesin vain sisäisyydessäni heistä asioita. En ajatellut mitään tai ihmetellyt näistä tietämisistä ja Korkeamman Minän kautta näkemisistä. Muina elämän hetkinä sain olla samaistuneena ajatuksiin ja tunteisiin ja kärsiä siitä.

Vasta vuosikymmenien henkisen työn jälkeen nämä ominaisuudet ovat tietoisesti minussa ruumiillistuneina. Kundaliinin noustessa ylempiin chakroihin Korkeampi Minä katsoo silmieni läpi ja kaikuu henkisessä sydämessä sisällä, eikä vain ulkopuolellani tai ympärilläni. Samaistuminen ajatuksiin ja tunteisiin on ollut poissa vuosia. Kehollisuuteenkin ja alitajuntaan samaistuminen on häviämässä ylemmän Kundaliini prosessin karmojen poiston mukana.

Toisaalta on himpun hähmäinen olo ollut tästä. Että olen monta kymmentä vuotta kärsinyt eläimellisen kehoni mukana tulleista piirteistä, samaistumisista, alitajuisista ohjelmoinneista ja etenkin muiden eläimellisestä käytöksestä minua kohtaan. Olen tehnyt uutterasti sisäisesti töitä ja vain päästäkseni siihen samaan mikä oli jo lapsena minussa aivan saatavilla, ja jäänyt käytännössä paitsi monista asioista tällä jatkuvan luopumisen tiellä. Mikä ero olisi ollut, josko joku tietoinen ihminen olisi minulle vain selittänyt asian laidan.

KOLME TARINAA JA INITIAATIOTA LAPSUUDESTA

Vaikka olisimme olleet jo edellisissä elämissä Kundaliini prosessissa on meidän käytävä läpi miltei samoin kuin muidenkin eri iän vaiheet kehon ja psyyken kehityksessä. Voimme käydä läpi yhtäaikaisesti Ihmisen kehitysvaiheita jo lapsuudesta alkaen kuten Kundaliini prosessin kertaamista ja lisää oppimisia. Lapsella ei voi olla mitenkään fyysisesti eikä psyykkisesti kypsyyttä aikuisen vastuun alaisiin asioihin. Siltikin minun tuli jo pienenä olla vastuussa itsestäni, tunteistani ja kaikesta mitä sielunmaisemassani koin.

Yksin selviäminen ja yksinäisyys oli lapsuudesta lähtien voimalla läsnä, koska minulla ei ollut yhtään ihmistä joka olisi ollut puolellani. Minun tuli ymmärtää muita. Piti yrittää auttaa sisarusta, joka vain heitti lokaa päälleni. Tuli miellyttää, hyväksyä ja rakastaa vanhempiani tavoin kuin he halusivat. Olla vähintään häiritsemättä mitenkään heidän elämäänsä.

Vaikka henkisen evoluution kehityksessä lapsi olisikin huomattavasti pidemmällä ja siten sielullisesti vanhempi vanhempiaan, on taakka aivan liikaa langetettavaksi kaikkineen yksin lapsen pienille harteille. Kokonaisuudessaan lapsuudesta koko loppuelämään vaikuttavasti muodostuukin suurin initiaatio, kun karmalliset olosuhteet laittavat erityisherkän empaatin nuorten sielujen keskuuteen kasvamaan.

Mörkö initiaatio ja pelon kohtaaminen

Viisivuotiaana tunsin suuren pelon. Vanhempi katsoi sängyn alle “ei ole mörköä”. Hänet ympäröi tyytyväisyyden tunnepilvi, kun hän poistui huoneestani. Aistin massiivisen pelkoenergian allani. Huusin apua. Hän toisti edellä kerrotun ja lähti taas mielissään kuin olisi hoitanut vanhemman työn hyvin. Pelko oli voimalla läsnä edelleenkin. Hän ei ymmärrä, tajusin. Yksin pitää pärjätä siis. Tunsin kauhusta kankean kehoni. Silti sain itseni sängyn laidalle. Pudottauduin varoen sängyn nurkasta lattialle. Huoneeni oven ylä-ikkunasta kajasti valoa olotilasta. Katsoin sängyn alle kontillani kyyryssä hengittämättä.

Mitään ei ollut fyysisessä olemassaolossa. Tunsin silti tiiviin energian. Katsoin tyhjään pimeyteen. Pimeydestä silmät katsoivat minuun takaisin. Tajusin, ettei siellä ollut silmiä, ja tiesin että näin ne silti. En tiennyt mitä tehdä. Aikani tuijotin pimeyttä tuntien pelon. Yhtä kankeana kipusin hitaasti takaisin sänkyyn ilman ratkaisua. Voimakas pelko oli edelleen sängyn alla piilossa ja minulle näkyvillä silti. Makasin silmät auki pystymättä nukkumaan.

Äänetön ääni jostain yläpuoleltani sanoi laittavansa kalvon kehoni ympärille turvaksi. Näin olemassa olemattoman valkoisilla ääriviivoilla läpikuultavan kalvon kehoni ympärillä. Vedin kalvon lisäksi peittoa pääni päälle ja nukahdin jossain vaiheessa. Koko ikäni olen kohdannut pelot ja haasteet yksin ja ollut suurimman osan elämästäni epämukavuusalueellani. “Mörkö” lienee kuvasti energisesti sitä kaikkea alitajuista jo olevaa ja tulevaa haastetta, varjoissa kulkemista ja sen kaiken kohtaamista elämän karmisista opetuksista yksin sisäisyydessä.

Rauhan palautus initiaatio ja opetuksen antaminen

Olin kuusivuotiaana päiväkodissa. Eräällä tytöllä oli ylimaallisen kaunis rintakoru. Se oli timanttinen ja se säihkyi ja kimalteli. Minäkin halusin sellaisen. En tytön korua, vaan oman vastaavan. Tyttö kehui ja ihasteli aarrettaan taukoamatta. Se alkoi aiheuttaa muille tytöille mielipahaa ja häiritsevää ilmapiiriä. Neutraaleissa energioissa ollessani kuulin ajatuksen “jonkun pitäisi ottaa koru pois, oppisi olemaan kerskumatta”. Se oli lienee yhden päiväkodin tädin ajatus.

Kun tyttö jätti vihdoin ruokailun takia korun käsistään saatoin hipihiljaa ottaa sen talteen. Telepaattisesti Sisäisestä Opetuksestani kerrattiin, ettei koru ole minulle, se otetaan vain hetkeksi pois. Tulihan siitä iso itku tytölle. Tiesin hoitajien puhuneen keskenään muualla. Yksi heistä oli salaa mielissään. Aikuisiakin oli alkanut selvästi kyllästyttää tytön toistolle jäänyt jankuttava kehunta. Päiväkodin tädit ilmoittivat kaikille yhteisesti, että korun vienyt voi palauttaa sen, eikä siitä tule mitään seurauksia hänelle.

Tiesin, että on aikani toimia. Vein korun salaa tytön lokerikkoon. Tyttö oli helpottunut ja onnellinen saadessaan aarteensa takaisin. Loppui se korusta leuhkiminen. Saimme olla rauhassa koru draamasta koko loppupäivän. Kuten oletettavasti valtaosa erityisherkistä, minäkään en välitä konflikteista. Olen aina pyrkinyt edesauttamaan rauhaa osaltani kuten olen vain kyennyt, niin että kaikilla olisi hyvä olla, jo pienestä lapsesta alkaen.

Luottamuksen hyppy initiaatio ja pelottomuus

Hyppäsin 12 vuotiaana tornista isoon vesitynnyriin vesipuistossa. Odotin yksin pitkässä jonossa tornin huipulle pääsyä. Toiset lapset eivät jaksaneet jonotella tai tohtineet tornille muutoinkaan tulla. Kukaan ei uskonut minun uskaltavan. Sain huipulla Korkeammalta Minältä ohjeet telepaattisesti missä kohtaa ottaa viimeisen hengityksen ennen veteen joutumista. Minut laitettiin kertaamaan ohjeet ajatuksin, että tiedän miten toimia. Vesipuiston työntekijä kysyi haluanko varmasti hypätä? Saatoin vain nyökätä vakuuttavasti selektiivisen mutistin tapaan sanoitta.

Ihmettelen nyt, että lapsen annettiin todella hypätä. Menin ponnahduslaudalle rauhassa ja vielä kertasin ohjeen. Upposin veteen jalat edellä. Veden alla aika pysähtyi. Jossain vaiheessa avasin silmäni. Havaitsin turkoosia väriä ympärilläni ja kiiluvaa vettä kaikkialla. Havaitsin mielenkiinnolla, että olin edelleen syvällä tynnyrissä. Tajutessani olevani miltei pohjalla jalkani alkoivat itsestään potkia, kuin jokin olisi liikuttanut kehoani. Kesti pitkän hidastetun hetken nousta pinnalle. Olin ollut täydellisessä rauhassa veden alla. En jotenkaan tajunnut etten hengitä tai kokenut tarvetta hengittämiseen. Ajatuksia ei ollut. Oli vain havaintoja.

Olen nähnyt aikuisena unia olevani syvällä veden alla tai meren pohjalla täydellisessä rauhassa ilman tarvetta hengittää. Pelottomuuden tiloja olen kokenut paljon jo lapsuudessa. Näillä valmisteltiin minua tuleviin sydämen ja mielen prosesseihin, joista voit lukea esittely sivulta ja Kundaliini polulla 1 artikkelista.

Kundaliini keskittyy päämääräänsä

Elämä ottaa kaiken pois mikä ei luo opetuksia tietämättömyydestä ja mikä voisi viedä fokuksen henkisestä kehityksestä. Universumi ei välitä kuinka paljon ja kuinka nuorena kärsimme tässä Kundaliini prosessin loppuvaiheessa, vaan siitä opimmeko riittävästi vastoinkäymisistämme. Toisin sanoen kärsimys on suurin opettaja, jonka on tarkoitus herättää ja viedä valaistumiseen hinnalla millä hyvänsä. Maallinen persoonan elämän mukavuus tai nautinnollisuus ei juurikaan kiinnosta Kundaliinia, kun sen tarkoitus on päästä vihdoinkin päämääräänsä.

Ilman kasvukipuja emme selviä karmallisten vaikutuksien luomista olosuhteissa ilmenevistä opetuksista. Universumi tarjoaa meille karman välityksellä kovaa rakkauttaan, mitä pikkumieliemme on usein vaikea ymmärtää saati hyväksyä ja kehojemme voi olla hankalaa kestää. Edellisten elämien tekemiset määrittävät tämän elämän hyvin pitkälle. Kundaliinin myötä henkinen evoluutio ja involuutio etenee väistämättä yksilöllisesti meissä kulkuaan tavallaan. KUNDALIINI POLULLA 2: ERITYISHERKÄN EMPAATIN KOKEMUKSIA KUNDALIINI PROSESSISTA artikkelista voit lukea lisää kokemuksiani haastavasta henkisestä matkastani.

Lähteet

-Kundalini Tantra, Swami Satyananda Saraswati. Yoga Publications, 2012.

-Artikkeli: Koirien hajuaisti osoittautui luultua paremmaksi – tutkijakin yllättyi, www.yle.fi

-Enlightenment Through the Path of Kundalini, A Guide to a Positive Spiritual Awakening and Overcoming Kundalini Syndrome, Tara Springett 2014.

-Kuvituskuvakollaasit tein kuvapankin kuvista: www.pixabay.fi.