RUNO: HERÄÄMINEN

Henkisen heräämisen yhtenä ilmiönä on uusien asioiden kokeminen ja saaminen tietoisuutensa. Kauttani alkoi aikanaan odottamatta ja yllättäen ilmaantua runoja muutamien vuosien aikana. Tässä on yksi tuolloin luotuneista runoista.

🪻


HERÄÄMINEN 

Aamusta aamuun,
Illasta iltaan,
Yöstä yöhön,
Päivästä päivään,
Vuodesta seuraavaan,
Syntymästä kuolemaan,
Kuolemasta syntymään,
Vallitsee kaaos kun,
Valot ja varjot taistelevat,

Jossakin hetkessä kilpa taukoaa,
Syleilyssä pimeyden ja kirkkauden,
Yhtyy taivas ja helvetti,  
Synnyttää se liekin kärventämään,
Leimahtamaan raivotuleen,
Kaiken tuhkaksi puhaltamaan,
Hedelmöittämään maani paratiisin kukille.


Aamusta aamuun,
Illasta iltaan,
Yöstä yöhön,
Päivästä päivään,
Vuodesta seuraavaan,
Syntymästä kuolemaan,
Kuolemasta syntymään
Vallitsee hämmennys kun,
Kaikkien maailmoiden valot ja varjot,
Kauan minussa taistelleet ovat,

Paratiisikukkieni hentoja taimia,
Ne kunnioita eivät,
Tuhovoimaansa ymmärtämättä,
Takaisin taistoon mairitellakseen,
Ne sulautua leikkiin tahtovat,
Elähdyttämään heijastuksiani,

Vaan maatani hartaasti vaalin,
Valoja ja varjoja saatan,
Näin paratiisin kukkain alkuni varjeltuu.

Aamusta aamuun,
Illasta iltaan,
Yöstä yöhön,
Päivästä päivään,
Vuodesta seuraavaan,
Syntymästä kuolemaan,
Kuolemasta syntymään,
Kun maatani vartioin,
Vallitsee rakkausrauha ainiaan,

Salaisen puutarhansa vaalijoille,
Sydämeni piilossa hymyilee,
Kutsuu kaltaisiaan iäti luokseen,
Valoni ja varjoni tanssivat,
Tarkoitukseni tahdittamana,
Uudenlaisia alkuja luoden,

Kärsivällisyyteni ilmenevää kaitsee,
Paratiisikukkani katseeni alla kasvaa,
Kukoistuksesta kuolemaan,
Kuolemasta kukoistukseen.

Aamusta aamuun,
Illasta iltaan,
Yöstä yöhön,
Päivästä päivään,
Vuodesta seuraavaan,
Syntymästä kuolemaan,
Kuolemasta syntymään
Vallitsee olemattomuudessa olevaisuus,

Kun kaikki yhtä ilmentää,
Ja aika hetkeen ikuisesti jää,
Valot ja varjot samaa laulavat ristisoinnussa,
Kantautuu selvänä sanoma,
Tuota ne tuskaa enää eivät kivussaan,
Pelkoni kuollut on eläessään,

Sadettaa armolla maani sallin,
Kutsuuni vanhana antaudun,
Paratiisikukkieni keskellä,
Levätä voin nyt ainiaan,
Tarinaton tarina kun ainaisen alkunsa saa.

Runosanoja vuodelta 2012.

🪻

Avainsana-arkistosta löytyy kaikki runot.

Artikkelikuva: digitaalisesti muokkaamani kuvapankin kuvat: www.pixabay.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *